Saatana saapui Kuopioon
Media oli 1980-luvun lopussa kärpäspaperi, joka houkutteli sijoittajia.
Suomessa median omistusjärjestelyt ovat 1980-luvulta lähtien olleet pääosin muutaman yhtiön pelikenttää, jolta ulkopuoliset on pidetty poissa. Myös kustantajien väliset liittoumat ja jännitteet ovat vuosikymmeniä vanhoja.
”Saatana saapui Kuopioon”, otsikoi Suomen Kuvalehti 4. marraskuuta 1988. Pirulainen oli toimitusjohtaja Pasi Asikainen, jonka omistama Suomen Viestintäkehitys Oy oli elokuussa saanut haltuunsa 4,1 prosenttia Savon Sanomia kustantaneen Savon Sanomain Kirjapaino Oy:n osakkeista.
Mediatalojen kulta-ajat olivat 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Kasinotalouden petollisessa kiihdytyksessä rahamarkkinoita vapautettiin ja pörssi kävi kuumana.
Alalla meni lujaa: levikit nousivat, ilmoitusmyynnit takoivat ennätyksiä, uusia painotuotteita perustettiin ja osinkoja jaettiin.
Kasvun lisäksi lehdistössä oli meneillään rakennemuutos. Puoluesidonnaiset kakkoslehdet kurjistuivat, ja keskustaa ja kokoomusta kannattavat maakuntien ykköslehdet tekivät eroa puolueisiinsa. Media oli kärpäspaperi, joka houkutteli sijoittajia.
Saatanan siistimpi nimitys oli nurkanvaltaaja. Asikaisella oli jo kokemusta lehtiyhtiöiden omistusjärjestelyistä.
”Kaikesta minua on syytetty paitsi laihtumisesta ja rehellisyydestä”, Asikainen pullisteli SK:ssa.
Asikainen oli ollut 1988 alkupuolella junailemassa Vaasaa Aamulehti-yhtymän syliin. Vaasan omistusjärjestely ja Asikaisen yritys nurkata Ilkka Oy:tä vahvistivat mediakentän jakolinjoja vuosikymmeniksi: toisella puolella Aamulehti-yhtymä ja sen perilliset, ja toisella Erkkojen Sanoma Oy, Ketosten Turun Sanomia kustantava TS-yhtymä ja pienemmät liittolaiset.
Näyttävin taistelu käytiin Savon Sanomista, jonka omistus oli vahvasti maakunnassa. Lehtiyhtiön johto yritti suojautua Asikaisen valtaukselta uudella K-osakesarjalla, jolla olisi ollut jopa 20-kertainen äänimäärä vanhoihin osakkeisiin verrattuna. Yritys kariutui.
Perinteisissä lehtitaloissa Savon Sanomien sinnittelyä oli seurattu hermostuneena. Syyskuussa 1988 Sanoma Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Rauramo, TS-yhtymän toimitusjohtaja Keijo Ketonen ja Savon Sanomain toimitusjohtaja Risto Suhonen sopivat Pro Lehdistön perustamisesta. Siihen tuli mukaan 13 lehtitaloa. Ulkopuolelle jätettiin Asikaisen ”liittolaiset” Aamulehti-yhtymä ja Karjalaista kustantanut Pohjois-Karjalan Kirjapaino. Pro Lehdistön tarkoituksena oli estää osakkeiden valuminen Viestintäkehityksen hallintaan.
Maakunnan sieluista ja lehdestä käytiin ankara kamppailu. Asikainen hyökkäsi tarjoamalla osakkeista sarjasta riippuen 350 tai 113 markkaa kappale. Hinta oli hurja, koska samana vuonna toteutetussa henkilöstöannissa osakkeen oli saanut 30 tai 45 markalla.
Pro Lehdistö iski takaisin ilmoittamalla maksavansa osakkeesta vähintään saman verran kuin Viestintäkehitys. Savon Sanomien uusjako karkasi käsistä, kun maakunnan ihmisten oli mahdollista myydä osakkeita perinteisten omistajien hyväksymälle ostajalle. Nurkanvaltaus on piensijoittajan paras tilaisuus tehdä voittoa. Piirongin pohjalla pölyttyvästä muutamalla markalla hankitusta perintöosakkeesta maksettiin parhaimmillaan jopa 370 markkaa.
Myrskyisäksi ennakoitu yhtiökokous oli tarkoitus pitää 12. lokakuuta. Osanottajia oli paljon, 1 200. Taistelu näkyi myös kokoustilan parkkipaikalla, jonne lipui huomattavan paljon tuliteriä laatuautoja.
Ensimmäisen yllätyksen teki Asikainen, jolla oli salkussaan tukku uusia valtakirjoja. Se tarkoitti sitä, että äänestysluettelo piti tehdä uusiksi. Yksipäiväiseksi suunniteltu kokous kesti kaksi viikkoa.
Pro Lehdistön ja Asikaisen ottelu päättyi sovintoon. Asikainen pääsi mukaan yhtiöön, ja Pro Lehdistö onnistui torjumaan valtauksen.
Taistelun seurauksena maakunnan ote Savon Sanomista kirposi, ja lehti ajautui Sanoma Oy:n ja muiden maakuntalehtien haltuun. Lehteä ryhtyi kustantamaan uusi yhtiö, Savon Sanomat Oy. Aluksi lehdellä ja yhtiöllä meni loistavasti, mutta 1990-luvun lama nakersi tulosta ja yhtiön omavaraisuus tippui lähes kriisilukemiin. Itsenäisen Savon Sanomien aika päättyi 1995. Uudeksi omistajaksi tuli Keski-Suomen media.
Savon Sanomien siirtyminen Keskisuomalaisen hallintaan oli yhtiön siihen mennessä merkittävin hankinta Keski-Suomen ulkopuolelta. Se oli tavallaan jatkoa Aamulehden ja Vaasan omistusyhteistyölle, jossa alueiden perinteisten ykköslehtien omistus ylitti maakuntien rajat.
Lähteet: SK:n arkisto ja Kaija Vuorio: Savossa Savon Sanomat (Savon Sanomat, 2007).