Rokotehaittoja saaneet kärsivät leimaavasta keskustelusta: ”Onneksi oli lääkäri, joka halusi tutkia asian perinpohjin”
Haittoja saaneita on jopa syyllistetty rokottautumisesta vertaistukiryhmissä. Tarinoita on käytetty rokotevastaisuuden lietsomiseen.
Keuhkokuvat otettiin tammikuun puolivälissä. Annina Salmela, 35, oli kärsinyt jo kuukauden ajan voimakkaasta huimauksesta, keuhkojen vihlonnasta ja loputtomasta väsymyksestä.
Laboratoriotulokset olivat kuitenkin olleet erinomaiset. Lääkäri ei ollut pitänyt todennäköisenä, että nuoren, perusterveen ja aktiivista elämää viettävän naisen keuhkoista löytyisi mitään vakavaa.
Kuvista löytyi kuitenkin keuhkoveritulppa.
Salmela oli ottanut Biontech-Pfizerin Comirnaty-koronarokotteen joulukuun puolessavälissä ja saanut voimakkaan huimauskohtauksen samana iltana.
Aktiiviranneke oli näyttänyt Salmelan pulssin kohoavan pelkästä arkiaskareiden suorittamisesta. Aaltoileva oirekuva oli laajentunut pikkuhiljaa, mutta hätä oli iskenyt vasta, kun Salmela oli eräänä iltana huimannut niin, ettei hän pystynyt kävelemään omin jaloin muutamaa metriä keittiöstä makuuhuoneeseen.
”Sinä yönä itkin, että näenkö enää seuraavaa päivää. Pelkäsin, että lapseni jäävät ilman äitiä.”
Työterveydessä oireiden aiheuttajaksi epäiltiin rokotteesta seurannutta sydänlihastulehdusta. Vuodelevosta ei ollut apua, ja Salmelan kunto heikkeni vauhdilla.
Kun keuhkokuvista löytyi veritulppa, aloitettiin verenohennuslääkitys.
Se on helpottanut Salmelan oireita, mutta ei poistanut kaikkia.
Lääkeaineista tulee yleensä kaikkiaan noin 5 000 haittavaikutusilmoitusta vuodessa, kertoo Fimean ylilääkäri Maija Kaukonen.
Koronarokotteista niitä on tullut 25 867 kappaletta.
Ilmoitusten suuri määrä ei kuitenkaan tarkoita, että rokote aiheuttaisi merkittävästi enemmän sivuvaikutuksia kuin muut lääkeaineet.
”Koronarokotteita on annettu hyvin paljon, joten tietenkin myös haittavaikutusilmoituksia tulee enemmän. Ennen koronarokotteista käytyä keskustelua harvempi tiesi, että lääkeaineesta voi tehdä haittavaikutusilmoituksen. Sekin varmasti vaikuttaa ilmoitusten määrään”, Kaukonen sanoo.
Kuka tahansa, joka kokee saaneensa lääkeaineesta haitan, voi ilmoittaa siitä Fimeaan. Kaukosen mukaan yksityishenkilöt ovatkin ylivoimaisesti suurin haittavaikutuksista ilmoittava ryhmä.
Fimea ja muut lääkeviranomaiset ympäri maailman seuraavat raportoituja haittoja aktiivisesti. Jos jostain haitasta ilmoitetaan enemmän kuin rokotteen haittaprofiilin mukaan olisi odotettavaa, puhutaan signaalista.
Kun signaalia aletaan selvittää, perehdytään haittailmoitusten lisäksi kaikkeen muuhun luotettavista lähteistä saatavaan tietoon. Voidaan esimerkiksi selvittää, onko haitasta ollut viitteitä kliinisissä tutkimuksissa.
”Jos syy-seuraussuhde voidaan vahvistaa, punnitaan haitan vakavuutta, mietitään mahdollisuuksia ehkäistä sitä ja taata rokottamisen turvallisuus”, Kaukonen selittää.
Tällaisen prosessin kautta havaittiin esimerkiksi koronan adenovirusrokotteesta seuranneet hyytymishäiriötapaukset ja mRNA-rokotteen laukaisemat sydänlihastulehdukset.
”Ne ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Eniten ilmoituksia tulee paikallisreaktioista, päänsärystä, lihas- ja nivelkivuista ja väsymyksestä”, Kaukonen kertoo.
Annina SalmEla suhtautui jo alkujaan epäröivästi koronarokotteeseen. Hän muisti tarinat Pandemix-rokotteen laukaisemisista narkolepsiatapauksista. Vaikka koronarokotteiden taustalla on hyödynnetty aiempaa koronavirustautien tutkimusta, Salmela pelkäsi, että rokotteet on kehitetty liian nopeasti eivätkä ne olisi turvallisia.
Näiden epäilysten vuoksi osa Salmelan lähipiiristä ja terveydenhuoltohenkilökunnasta ajatteli, että hän vain kuvitteli rokotteesta seuranneet oireet.
”Onneksi minulle kuitenkin sattui lääkäri, joka halusi tutkia asian perinpohjin. Olisi voinut käydä niinkin, että keuhkokuvia ei olisi koskaan otettu. Silloin en välttämättä istuisi tässä.”
Vaikka rokotteen ottaminen epäilytti, Salmela ei kutsuisi itseään rokotevastaiseksi. Hän on ottanut kaikki kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet.
”Uskon, että koronarokotteet voivat pelastaa ihmisiä teho-osastolle joutumiselta tai jopa kuolemalta”, hän toteaa.
”En kuitenkaan hyväksy sitä, miten yhteiskunta painostaa ottamaan tämän rokotteen. Meille on vakuutettu, että se on turvallinen, suojaa meitä ja auttaa pääsemään takaisin normaaliin, mutta tällaisia oireita saatuasi jäät yksin ja pahimmillaan ilman hoitoa.”
Myöskään Sannan, 43, oireita ei yhdistetty heti rokotukseen. Sanna otti toisen annoksen Modernan koronarokotetta syksyllä 2021. Sen jälkeen hän alkoi kärsiä uudelleen hengitysvaikeuksista. Niitä oli ollut aiemminkin, kun Sanna oli sairastanut pitkän koronan. Todellinen koettelemus alkoi kuitenkin vasta kahdeksan viikkoa rokotuksen jälkeen.
”Muistan sen päivän lokakuun alussa, kun lähdin töihin ja mietin, miksi jalkani tuntuivat siltä kuin ne olisivat pahasti maitohapoilla. En meinannut jaksaa kävellä autolta työpaikalle”, Sanna muistelee.
Lihasvoimattomuus ja hermokivut etenivät nopeasti, ja Sanna joutui jäämään sairauslomalle työstään. Kotityöt jäivät hänen miehensä hoidettaviksi, sillä jo portaiden nouseminen uuvutti Sannan.
Etenkin selkärangan ja takaraivon kivut olivat sietämättömiä. Ylävartalo oli niin jäykkä, että se oli kuin lukossa.
Oireille ei löydetty syytä sen paremmin työterveyshuollossa kuin julkisellakaan. Ainut johtolanka oli, että Sannan kaulan ja leukalinjan imusolmukkeet olivat turvonneet.
”Kysyin varovasti, voisivatko oireet liittyä rokotteeseen. Sitä ei haluttu pitää vaihtoehtona. Lopulta minulle sanottiin, että kaikille vaivoille ei vain löydy syytä”, Sanna kertoo.
Sannalla ei kuitenkaan ollut varaa jättää tilannetta roikkumaan. Terapeuttina hän on terveydenhuollon rokotevelvollisuuden piirissä, ja vaarana oli, että ilman kolmatta rokotetta hänen palkanmaksunsa keskeytettäisiin. Lopulta Sanna päätyi menemään sellaisen yksityislääkärin vastaanotolle, jonka oli kuullut ottaneen vastaan myös rokotehaittaa epäileviä potilaita.
”Hän diagnosoi todennäköisen rokotehaitan, jota turvonneet imusolmukkeet ja verikokeiden tulokset tukivat. Hän kertoi törmänneensä muihinkin vastaaviin tapauksiin.”
Sanna toivoo, että rokotehaitoista voitaisiin käydä avointa ja kiihkotonta keskustelua, eikä haittoja saaneita yhdistettäisi rokotteiden vastustajiin.
Rokotteita vastustavat ihmiset ovat löytäneet tiensä myös vertaistukiryhmiin, oli heillä haittaa tai ei. Ryhmissä on nähty tilanteita, joissa haittoja saanutta on syyllistetty rokotteen ottamisesta tai hänen tarinaansa on käytetty keppihevosena oman ideologian ajamiselle. Vaikka Sanna itse ei ole rokotevastainen, hän kykenee silti ymmärtämään, miksi jotkut haitan saaneista kääntyvät vastustajien ja salaliittoteoreetikoiden puoleen.
”Jos ihminen jää tuskallisen tilansa kanssa aivan yksin, niin ei ole mikään ihme, että luottamus yhteiskuntaa kohtaan heikkenee.”
Rokotehaittaa epäillessä on tärkeää punnita potilaan kanssa yhdessä sitä, minkälaisia riskejä taudin sairastamiseen ja toisaalta seuraavan rokotteen ottamiseen liittyy, sanoo THL:n ylilääkäri ja rokotetutkija Hanna Nohynek.
Riskiarvion tekeminen on tärkeää myös työpaikalla silloin, saa haittatapahtuman, jonka arvioidaan liittyvän rokotukseen.
”Päätökset on aina tehtävä tapauskohtaisesti ja potilaan kanssa yhdessä”, hän painottaa.
Tiedelehti Science julkaisi tammikuussa artikkelin, jossa kerrottiin, että koronarokotteet voivat aiheuttaa harvinaisissa tapauksissa samankaltaisia oireita kuin pitkä korona. Näitä ovat hermosäryt, verenpaineen heittely ja väsymys.
Myös STM:n nimittämän long covid -työryhmän puheenjohtaja, neurologian professori Risto O. Roine kertoo törmänneensä aiheeseen. Hänen mukaansa on mahdollisuuksien rajoissa, että ilmiö on olemassa, mutta se ei voi olla yleinen.
”Koronarokotteiden turvallisuus on varmistettu tutkimuksissa, joihin on osallistunut kymmeniätuhansia ihmisiä. Vain erittäin harvinainen haittavaikutus olisi voinut jäädä niissä huomaamatta”, Roine selittää.
Yleisimpiä keskivaikeita rokotekomplikaatioita ovat imusolmukkeiden suurentuminen ja sydänlihastulehdus, jota esiintyy yhdellä 10 000–30 000 rokotetusta. Rokotetta seuranneiden oireiden taustalla voi olla myös aiemmin sairastettu korona. Tutkimusten mukaan koronarokotteilla on vaikutusta pitkän koronan oireisiin. Vaikutus on väliaikainen ja usein oireita lievittävä, mutta joidenkin kohdalla oireet hankaloituvat.
Voi siis olla mahdotonta sanoa, onko yksittäisen ihmisen kohdalla kyse rokotteen myötä aktivoituneesta pitkästä koronasta vai puhtaasti rokoteoireista. Selvittämistä hankaloittaa sekin, että korona ei aina näy testeissä, vaikka aiheuttaisi oireita. Eikä mekanismia, joka vaikuttaa pitkän koronan oireiden parantumisen tai pahentumisen taustalla, toistaiseksi tunneta.
SalmEla pystyy jo liikkumaan kotonaan normaalisti ja käymään ulkona, mutta väsyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa nopeasti eikä ole vielä palannut työelämään. Lääkärin mukaan veritulpasta toipuminen voi ottaa puolikin vuotta.
”Terveydenhuollossa on kyllä myös ihmetelty sitä, että nämä oireet ovat yhä hyvin voimakkaita. Pahimmassa tapauksessa tulppa ei olekaan ainut asia, mikä kehossani on vialla”, hän kertoo.
Sannakaan ei ole vielä täysin toipunut rokoteoireista ja tekee lyhennettyä työaikaa. Yksityislääkärin lausunnon jälkeen Sannan tapausta arvioitiin julkisessa terveydenhuollossa uudelleen. Hän sai lopulta myös sieltä myönnytyksen, ettei mRNA-rokotetta enää voi ottaa. Hän on kuitenkin velvollinen ottamaan Novovaxin rokotteen, joka otettiin Suomessa käyttöön vastikään, maaliskuussa 2022. Sanna ei aio ottaa rokotetta.
”Kaiken tapahtuneen jälkeen en uskalla ottaa riskiä siitä, että terveyteni romahtaa taas. Aion jatkaa taistelua työpaikkani puolesta.” Sannan nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Haastateltavien tarinat on varmistettu heidän Omakanta-raporteistaan.
Jutta päivitetty 6.4.2022 klo 8.29: Korjattu Annina Salmelan sukunimi, oli aiemmin virheellisesti Salminen.