Rikosoikeuden professorit ulkomaalaisten raiskaustuomioista: Ei näyttöä rasismista – tutkimukselle huutava tarve
Ulkomaalaisten ja suomalaisten saamissa raiskaustuomioissa merkittäviä eroja.
Suomen Kuvalehti kertoi raiskausrikoksista langetettujen tuomioiden jakautumisesta suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä 8. joulukuuta julkaistussa jutussa.
Kaikista raiskausrikoksista tuomittiin Tilastokeskuksen tilastohaun perusteella vuosina 2008–2014 suomalaistaustaisista ehdottomaan vankeusrangaistuksen noin 36 prosenttia tuomituista, kun vastaavasti ulkomaalaistaustaisista lähes 56 prosenttia sai ehdottoman tuomion.
Jutun saaman palautteen innoittamana SK pyysi Tilastokeskusta tekemään tilastohaun pelkälle rikosnimikkeelle raiskaus. Eli hakuun ei otettu törkeää raiskausta, sukupuoliyhteyteen pakottamista tai edellä mainittuihin rikoksiin liittyviä yrityksiä. Rikosnimikkeenä raiskaus on yleisin raiskausrikos, josta langetetaan tuomio Suomessa.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Kimmo Haapakankaan suorittama tilastohaku osoitti, että vuosina 2008–2014 raiskauksesta langetettiin yhteensä 360 tuomiota. Niistä ehdottomia oli 47,5 prosenttia.
Suomalaistaustaisten – eli kaikkien niiden henkilöiden, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa – tuomioista ehdottomia oli 39,7 prosenttia kaikista raiskaustuomioista.
Ulkomaalaistaustaisille – eli niille henkilöille, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla – tuomioista ehdottomia oli 64,6 prosenttia kaikista raiskaustuomioista.
Ero ehdottomissa raiskaustuomioissa on siis noin 25 prosenttiyksikköä suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä.
Suomen Kuvalehti kysyi oikeusoppineilta, onko ehdottomien tuomioiden ero merkittävä ja mistä ero johtuu? Ja onko havaittu, että tuomioissa olisi esiintynyt rasistisia piirteitä?
Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen, Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen ovat yhtä mieltä siitä, että raiskauksissa ehdottomien tuomioiden 25 prosenttiyksikön ero suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä on merkittävä.
Tuomioiden eroille on kuitenkin hankala löytää selvää syytä, sillä teot ovat hyvin erilaisia ja niiden arvioimiseen vaikuttavat monet eri tekijät, vaikka kyse on samasta rikosnimikkeestä.
Professori Tolvanen sanoo, että ulkomaalaisten teot kohdistuvat tekijälle entuudestaan tuntemattomiin useammin kuin suomalaisten tekijöiden tapauksissa.
”Tässä asetelmassa väkivalta ja sillä uhkaaminen on yleensä intensiivisempää kuin teoissa, joissa osapuolet tuntevat toisensa ja tekopaikka on ’turvallinen’ sisätila.”
Tolvasen näkemystä tukevat Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimukset, joiden mukaan tekijä ja uhri tuntevat useimmiten toisensa.
”Ulkomaalaistaustaisten teot kohdistuvat myös nuorempiin kuin suomalaisten ja tämä vaikuttaa rangaistuksia tiukentavasti”, Tolvanen sanoo.
Niin kutsutuissa rajatapauksissa merkitystä on myös sillä, mikä on tekijän uusimisriski ja integraation taso. Tolvasen mukaan ehdollista perustellaan yleisesti tuomitun vakaalla elämäntilanteella: vakiintunut parisuhde, lapset, työ, opiskelu tai asunto. Ulkomaalaistaustainen ei välttämättä täytä mitään näistä kriteereistä.
Professori Viljanen muistuttaa, että raiskausrikoksia koskeva oikeudenkäyntiaineisto julistetaan yleensä salaiseksi, eikä tuomioistuinten julkaisemista niukkasanaisista tiedotteista saa riittävää käsitystä siitä, millaisesta teosta tarkemmin ottaen on ollut kyse.
”Siksi on mahdotonta arvioida luotettavasti, onko tilastollinen ero objektiivisesti arvioiden perusteltu eli ovatko teot todella olleet vakavuudeltaan erilaisia”, Viljanen sanoo.
Myös professori Utriaisen mielestä tapaukset pitäisi tutkia ”case by case” ja verrata vastaaviin suomalaisiin tekoihin, jotta pystyttäisiin sanomaan, onko oikeuskäsittelyssä esimerkiksi rasistisia piirteitä.
Rasismin esiintymisestä tuomioissa ei ole tehty Suomessa kunnollista tutkimusta, eikä asiaan ole kiinnitetty juurikaan huomiota.
Professori Viljanen arvelee, ettei kenellekään ole tullut mieleen tutkia raiskausrikosten rasistisia piirteitä. Syitä voi olla monia.
”Jos ilmenisi esimerkiksi, että ulkomaalaistaustaisten teot ovat todella sellaisia, että ne ansaitsevat ankaramman tuomion, saisi helposti rasistin leiman. Perustelipa tutkimustulostaan vaikka miten.”
”Sen sijaan sellainen tutkimustulos, joka osoittaisi että tuomioistuimet tuomitsevat ulkomaalaisia perusteettomasti ankarammin, saisi kyllä tutkijayhteisössä ja muuallakin suurta ja hyväksyvää julkisuutta”, Viljanen sanoo.
Suomen Kuvalehden tiedossa on yksi opinnäytetyö, jossa on tutkittu raiskaustuomioihin sisältyvää todistusharkintaa sekä näytön riittävyyden arviointia Turun hovioikeuden vuosina 2009–2011 antamien ratkaisujen perusteella.
Kyseisen pro gradu -tutkimuksen ”sivujuonteena” tuli ilmi, että muutamissa oikeuden perusteluissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä. Tutkimusaineisto oli myös tässä tapauksessa luokiteltu salaiseksi, mutta siihen oli tutkimussyihin vedoten saatu oikeuden lupa.
Laajemman tutkimuksen toetuttaminen on siis mahdollista.
SK:n haastattelemien professoreiden mielestä raiskausrikosten rasististen piirteiden laajalle selvittämiselle laadullisen tutkimuksen keinoin olisikin suorastaan huutava tarve.