Puun energiakäyttö tuhoaa luonnon monimuotoisuutta
Tutkijat: Luonto on unohdettu biotaloushuumassa.
Puun energiakäyttöä ollaan jatkuvasti lisäämässä, mutta sen vaikutukset luontoon on unohdettu, sanovat ympäristötutkijat.
Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho ekologian ja evoluutiobiologian osastolta kirjoitti Nature-lehdessä viime marraskuussa, että kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen tavoitteisiin pääseminen näyttää Suomessa epärealistiselta.
Biodiversiteettisopimus solmittiin samaan aikaan kuin YK:n ilmastosopimus, vuonna 1992, ja sen on ratifioinut 168 maata, Suomi muiden mukana. Sen mukaan maiden tulisi elvyttää 15 prosenttia jo kadonneesta monimuotoisuudesta vuoteen 2020 mennessä ja pysäyttää lajikato.
Monimuotoisuus voi hyvin, jos lajistossa on päällekkäisyyttä, niin sanottua puskurivaraa. Jos jokin lintulaji ei saa jonain keväänä tarpeeksi ruokaa, toinen laji pystyy täyttämään sen ekolokeron.
Lajien uhanalaisuustilannetta raportoivan Punaisen kirjan mukaan metsäelinympäristöjen muutokset ovat 693 lajin uhanalaisuuden ensisijainen syy. Se on yhtä kuin 31 prosenttia kaikista uhanalaisista lajeista.
Yli puolessa kyse on lahopuun vähenemisestä tai metsien uudistamis- ja hoitotoimista: Lajisto on sopeutunut luonnontilaan, jossa lahopuuta on metsissä moninkertainen määrä. Kun määrä hakkuiden takia vähenee huomattavasti, lajeilta häviää elinympäristö.
”Tilanne on hälyttävä. Biotaloushuumassa on unohdettu luontoarvot”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ryhmäpäällikkö Olli Ojala.
Ojala on mukana monitieteisessä tutkijaryhmässä, joka selvittää keinoja parantaa monimuotoisuutta.
”Nyt suunnitellut hakkuutavoitteet alkavat olla yhtä suuria kuin metsien kasvu, joten on aika selvää, ettei biodiversiteettiä ole otettu huomioon.”
Huhtikuun puolivälissä tuli voimaan kiistelty metsähallituslaki, jossa Metsähallitukselle perustettiin tytäryhtiö vastaamaan talousmetsien hoidosta, korjauksesta ja puun myymisestä. Luonnonsuojelujärjestöt ovat huolissaan siitä, että uusi järjestely heikentää ympäristönäkökulman huomioon ottamista.
”Tilanne on ristiriitainen, koska Suomeen halutaan esimerkiksi lisää luontoturismia. Maksimaalinen metsätalous ei oikein mene yhteen sen kanssa. Metsienkäyttö on ymmärretty pelkkänä elinkeinotoimintana”, SYKE:n Ojala sanoo.
Samalla vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman METSO:n rahoitusta on leikattu. Sen tarkoituksena on pysäyttää monimuotoisuuden kapeneminen vuoteen 2025 mennessä, erityisesti Etelä-Suomessa.
Uusittujen valintaperusteiden mukaan suojelussa on keskityttävä ”ekologisesti arvokkaisiin alueisiin”, sanoo perusteita uudistanut Kimmo Syrjänen ympäristöministeriön tiedotteessa.
”Tilanne oli kohtuullisen hyvä, kun METSOlla oli kunnollinen rahoitus”, Ojala sanoo.
”Nyt positiivista kehitystä on havaittavissa vain paahteisten hakkuuaukioiden jättöpuilla elävillä lajeilla. Varjoisilla paikoilla elävät eivät ole hyötyneet.”
Uusien metsänhoitosuositusten mukaan hakkuualueita ei saa parturoida kokonaan, vaan niihin on jätettävä ”jättöpuita”, siis puita pystyyn.
”Etelä-Suomen lajidiversiteetti on suurempi kuin pohjoisessa. Ei Pohjois-Suomen metsien suojelu auta etelässä”, Ojala sanoo.
Hänen mukaansa monimuotoisuutta voisi parantaa keskittymällä talousmetsien hoitoon: pelkkien suojeltujen metsien suojelu ei riitä, vaan koko metsäpinta-alan on tuettava suojeltujen säilymistä.
”Tällä menolla emme varmasti tule saavuttamaan biodiversiteettisopimuksen tavoitteita.”