Pula hengityssuojista – Luotettiin "sadan vuoden kokemukseen", laskelmat pettivät koronaviruksen kohdalla

Vuonna 2013 tehty arvio perustui skenaarioon, jossa 25 prosenttia väestöstä sairastuisi muutaman kuukauden sisällä keskivaikeaan influenssapandemiaan.

Teksti
Karoliina Paananen Anni Keski-Heikkilä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suu-nenäsuojista eli kirurgimaskeista on pulaa. Pula on paikoin jopa kriittinen. 

Näin todetaan kuuden Suomen suurimman kaupungin kaupunginjohtajan yhteisessä kirjeessä. Tiistaina 7. huhtikuuta julkaistun kirjeen allekirjoittivat Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunginjohtajat.

Kuntien, sairaanhoitopiirien ja palveluntuottajien varautumisen tasoa on viime päivinä kritisoitu paljon. 

Maanantaina 6. huhtikuuta sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ylijohtaja Päivi Sillanaukee sanoi Ylen A-studiossa, että pandemiasuunnitelmassa on “tavoite ja suositus” ja että palveluntuottajilla pitäisi olla itsellään varastoa.

Aiemmin laaditun influenssapandemian varautumissuunnitelman mukaan varastossa olisi syytä olla varusteita 36 kuukaudeksi eteenpäin.

“Sen takia tässä on tullut nopeammin tarve huoltovarmuuskeskuksen varastolle”, Sillanaukee sanoi.

Päivää myöhemmin näkemyksen toisti A-studiossa sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas). Seuraavaksi samaa kertoi pääministeri Sanna Marin (sd) 8. huhtikuuta Twitterissä.

Kaupunginjohtajat painottivat valtion vastuuta.

“Suojavarusteiden riittävyydestä päävastuu on globaalissa pandemiatilanteessa valtiolla”, he kirjoittivat kirjeessään.

ValtiO on siis odottanut kunnilta varautumista. Mikä sitten on mennyt pieleen?

Oulun kaupunginjohtajan Päivi Laajalan mukaan kyse ei ole siitä, etteikö olisi varauduttu.

“Tottahan tavallisesti terveydenhuollon tarvitsemia varusteita on asianmukaisesti.”

Oulussa on Laajalan mukaan noudatettu ministeriön 36 kuukauden varautumissuositusta suojavarusteiden osalta. 

“Kaupunki on varautunut riittäviin suojavarustemääriin normaalioloissa, jolloin tilanne on aivan toisenlainen kuin nyt.” 

Varusteita on varattu niihin tarkoituksiin, joissa niitä yleensä käytetään, kuten sairaanhoitoon.

Maaliskuun lopussa ministeriö kuitenkin ilmoitti, että suu-nenäsuojia tulisi alkaa käyttää lisäksi tehostetussa asumispalvelussa ja kotihoidossa. Jokaisen asiakaskohtaamisen jälkeen työntekijöiden on vaihdettava suoja. Se näkyy menekissä.

Samaan aikaan kysyntä on kasvanut sosiaali-  ja terveyspalvelujen asiakkaiden ja yksityisten palveluntuottajien keskuudessa.

“Nyt poikkeusoloissa meillä on käytössä suojavarustevarasto muutamaksi viikoksi. Erityinen tarve on nimenomaan suu-nenäsuojista eli yhdestä tarvikkeesta, jonka käyttöä nopeasti STM:n ohjeilla laajennettiin”, Laajala sanoo.

Siispä myös Oulu, joka noudatti STM:n alkuperäisiä suosituksia, on alkanut etsiä uusia keinoja kysyntään vastaamiseen.

“Ryhdyimme tilaamaan tarvikkeita Suomesta. Esimerkiksi sairaanhoitopiirin, kaupungin ja Oulun keskuspesulan kesken on käynnistetty yhteistyö, jossa kankaisia suu- ja nenäsuojia ryhdytään valmistamaan ja pesemään.”

Oulu ei ole ideoidensa kanssa yksin.

“Tottakai ymmärrämme, että myös sosiaali- ja terveysministeriössä on paine tässä tilanteessa, ja kunnat saavat ja hankkivat tarvikkeita sitä mukaan, kun niitä on saatavilla.”

Laajalan mukaan tilanne on hallinnassa, mutta tilannekuva muuttuu koko ajan.

“Teemme STM:n ja THL:n kanssa yhteistyötä, ja hyvää sellaista. Ohjeet ja suositukset tarkentuvat nopeasti, ja välillä on ollut tunne, onko viranomaisilla kuntien tilannekuva täysin tiedossa.”

Suomen Kuvalehti pyysi valtioneuvoston kansliasta tietoa siitä, mitkä yksiköt, kunnat tai sairaanhoitopiirit ovat varautuneet asianmukaisesti ja mitkä eivät. Eilen 8. huhtikuuta lähetettyyn tietopyyntöön ei ole vielä vastattu.

 

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio sanoo, että sosiaali- ja terveysministeriö on nyt alkanut selvittää kuntien varautumisen tasoa yhdessä Kuntaliiton kanssa.

Liitto on selvittänyt pistokokeenomaisesti joidenkin kuntien tilannetta. Eroja on paljon. 

Muutamasta pienemmästä kunnasta on kerrottu, että tavarat riittävät kyllä toistaiseksi, mutta suojien tarve on yllättänyt, Tainio sanoo.

“Tuntuu ikävältä, että näin syyllistetään, mutta varmasti tästä kaikesta pitää ottaa opikseen ja tehdä yhteenveto, missä kaikessa onnistuttiin ja missä ei.”

Liiton mukaan kunnille annetut ohjeistukset eivät ole olleet kovin selkeitä.

“Asiantuntijamme tulkinta on se, ettei laki anna selkeitä ohjeita. Kunnilla pitää olla valmiussuunnitelma ja sen pitää varautua poikkeusoloihin.”

Yksityiskohtaisempia ohjeita ei valmiuslaissa ole.

Kuntien ahdinko on Tainion mukaan yhtä kaikki kuultu.

“Esimerkiksi keskiviikon kehysriihessä kunnille luvattiin tulla aika hyvin vastaan taloudellisessa mielessä.”

 

Millaisiin laskelmiin varautumissuunnitelmat perustuvat?

Viimeksi arvioita tarvittavien varusteiden määrästä laadittiin sikainfluenssaepidemian jälkimainingeissa vuonna 2013. STM:n työryhmä selvitti, kuinka paljon hengityssuojaimia tarvittaisiin influenssapandemiassa.

Ministeriön lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen oli työryhmän puheenjohtaja ja on töissä ministeriössä edelleen. Raportti on hänen mukaansa ollut “hyvä tausta”.

Työryhmän tehtävänä oli arvioida, kuinka paljon hengityssuojaimia sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvittaisiin pandemian aikana.

Arviossa todettiin, että kirurgisia suu-nenäsuojia kuluisi noin 3,7 miljoonaa kappaletta, mutta lisähankintoja ei tarvinnut tehdä. Huoltovarmuuskeskuksella oli tarvittava määrä.

Lisäksi todettiin, että tehokkaampia, ammattikäyttöön tarkoitettuja FFP3-hengityksensuojaimia tuli hankkia 400 000 kappaletta lisää.

 

STM:n Virolainen-Julkunen sanoo nyt, että suu-nenäsuojia on ollut Huoltovarmuuskeskuksen varastossa ainakin vuoden 2013 raportissa mainitut noin 3,7 miljoonaa kappaletta. 

“Voin sanoa, että kyllä valtion varmuusvarasto on ollut vähintään tällä tasolla. Ilman muuta on ollut. Tarkkoja määriä ei Huoltovarmuuskeskus julkaise.”

Koko maassa suu-nenäsuojien menekki on STM:n laskelmien mukaan yhteismäärältään noin puoli miljoonaa kappaletta päivässä.

3,7 miljoonan suojan varasto riittäisi siis vain noin viikoksi.

 

Vuoden 2013 työryhmä arvioi Suomen suojaintarpeen sen mukaan, miten sairastuneita hoidettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Arvio perustui skenaarioon, jossa keskivaikeaan influenssapandemiaan sairastuisi ja hoitoa vaatisi noin 25 prosenttia väestöstä muutaman kuukauden sisällä.

Ryhmä laski, kuinka monta suojainta kukin työntekijä tarvitsisi työvuorossa, ja kuinka paljon hoidettavia tulisi. Näin määräksi saatiin noin 3,7 miljoonaa.

Huomioimatta jäi, että suojaimia käytettäisiin myös oireettomien hoidossa ja terveydenhuollon ulkopuolella. 

Lähtökohtana oli influenssa, jota vastaan voisi suojautua lisäksi rokotteella ja jonka oireita lääkkeet voisivat hillitä. Tulevan pandemian aiheuttajaa ei voinut ennustaa.

Miksei varauduttu koronan kaltaiseen vaikeaan virukseen?

“Influenssaa pidettiin realistisimpana arviona silloin, sadan vuoden kokemuksella. Johonkin suunnitelma oli ankkuroitava.”

 

Oireettomien suojaaminen on uusi ilmiö, sanoo Virolainen-Julkunen. Siksi sitä ei osattu ottaa arvioon mukaan.

“Missään laskelmissa ei ole koskaan lähdetty siitä, että perusterveet ihmiset kulkevat kirurgiset maskit nenällä tuolla kaduilla ja konttoreissa.”

Virolainen-Julkunen pitää hengityssuojaimen käyttöä julkisilla paikoilla “aasialaisena kohteliaisuutena”. Sellaista ei ole aiemmin nähty Euroopassa pandemian aikana – sitten keskiajan ja ruton.

“Se on iso kulttuurin muutos.”

Suu-nenäsuojia on käytetään varotoimena myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Virusta voi nykytiedon mukaan levittää myös oireettomana. Erityistä huolta on aiheuttanut sen leviäminen vanhusten hoivakodeissa ja kotihoidossa, missä STM suosittaa nyt kasvomaskin käyttöä.

Näin mittavaa suojautumishalua ei osattu ennakoida.

“Sellaista ajatustakaan ei ole aikaisemmin ollut. Siitähän nyt keskustellaan sitten, että mikä on tarpeellista ja mikä on mahdollista.”

 

Tarvearvio tehtiin aikanaan Virolainen-Julkusen mukaan valtiolle ja alueille, jotta kaikki toimijat voisivat asettaa itselleen tavoitetason.

Luvut eriteltiin sairaanhoitopiireittäin ja ajatuksena oli, että ne tarkastelisivat omia varastojaan arvion pohjalta.

Toisaalta raportissa todetaan:

“Kirurgisia suu-nenäsuojuksia on HVK:lla riittävä määrä, joten sairaanhoitopiirien ei tarvitse niitä tätä tarkoitusta [influenssapandemiaa] varten hankkia.”

Tämä perustui Virolainen-Julkusen mukaan siihen oletukseen, että terveydenhuollon laitokset olisivat jo varautuneet. 

Vuotta aiemmin julkaistussa pandemiavarautumisen suunnitelmassa laitoksia oli ohjeistettu pitämään suojia varastossa 36 kuukauden tarpeita vastaava määrä. Koronapandemia on osoittanut, että kaikkialla näin ei ole tehty.

“Valitettavasti alueellisesti ja paikallisesti varastot eivät ole olleet kaikilla siinä kunnossa kuin niiden tämän väestöpohjaisen laskelman perusteella olisi pitänyt olla.”

Virolainen-Julkusen mielestä vuoden 2013 arvio oli joka tapauksessa onnistunut ja vastaa edelleen hyvin siihen tarpeeseen, joka sairastuneiden hoidossa on.

“Mutta se ei vastaa mihinkään, mikä menee yli sen.”

Suojat olisivat siis hänen mukaansa koronapandemiassakin riittäneet, jos niitä ei käytettäisi oireettomien hoidossa ja jos alueelliset varmuusvarastot olisivat olleet kunnossa.

 

Terveydenhuollon yksiköihin saadaan lisää varusteita Huoltovarmuuskeskuksen varastoista.

Huoltovarmuuskeskus ei ole kertonut, kuinka paljon sen varastoissa on suojia. Viranomainen on pyrkinyt täydentämään varastojaan. 

Vastikään Kiinasta saapunut suu-nenäsuojainlasti osoittautui kuitenkin kelvottomaksi esimerkiksi sairaalakäyttöön. Suomen Kuvalehti paljasti 8. huhtikuuta ison sotkun hankinnan taustalla.

Kauppoja hieronut kauneusklinikkayrittäjä Tiina Jylhä syyttää liikemies Onni Sarmastetta kauppojen kaappamisesta. Jylhä on kertonut lisäksi, että hän sai menetetyn tilauksen jälkeen Huoltovarmuuskeskukselta uuden tilauksen.

Siihen liittyvä viranomaisen maksusuoritus on jäädytetty Virossa Jylhän yrityksen tilille. 

Huoltovarmuuskeskus myönsi Sarmasteen ja Jylhän yritysten kanssa tehdyt kaupat tiedotustilaisuudessaan illalla 9. huhtikuuta ja pahoitteli asiassa aiheutunutta haittaa. 

 

Työ- ja elinkeinoministeriö on neuvotellut viime aikoina suomalaisten yritysten kanssa, jotka voisivat alkaa valmistaa sekä hengityssuojaimia että suu-nenäsuojia. Ensi sijassa niitä tehtäisiin terveydenhuollon käyttöön.

Ministeriön johtavan asiantuntijan Jyrki Alkion mukaan valmistuksen on määrä alkaa toukokuussa. Huhtikuun alussa neuvottelut 2-3 yrityksen kanssa olivat jo “loppusuoralla”.

Suu-nenäsuojia on tarkoitus valmistaa ainakin 200 000 kappaletta päivässä.

“Volyymi voi olla suurempikin, koska kotimainen kysyntä on suurta”, Alkio sanoo.

Ministeriön mukaan suojia ei ole pystytty aiemmin valmistamaan, koska vaadittuja materiaaleja ja valmistusvälineitä on kovan kysynnän vuoksi vaikea saada.

“Varastoja varmasti on, mutta tässä pyritään synnyttämään isoa tuotantoa, joka joiltain osin vastaisi kotimaista päivittäistä tarvetta.”

Yksi valmistajista on suomalainen Lifa Air -yritys. Yhtiö valmistaa henkilösuojaimia Kiinassa, ja ensimmäinen lähetys saapuu yrityksen mukaan Suomeen pääsiäisen jälkeen.

Suomessa yhtiö pyrkii aloittamaan tuotannon jo keväällä. Lifa Air kertoo aikovansa valmistaa vuoden aikana Suomessa kaikkiaan 100 miljoonaa hengityssuojainta ja kirurgin kasvosuojaa.