Puheenvuoro Kanavassa: Iltalehden poliittinen jyrkkyys on kasvussa, sanovat professorit tutkimukseensa vedoten

Pääministeri Sanna Marin on tunteita herättävänä poliitikkona aarre iltapäivälehdistölle. Kuinka tasapuolisesti media käsittelee poliitikkoja?

mediakritiikki
Teksti
Heikki Luostarinen Raimo Salokangas

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Pääministeri Sanna Marin on tunteita herättävänä poliitikkona aarre iltapäivälehdistölle, josta on muodostunut koko kansan tavoittava julkisuuskoneisto. Mediakohuja tarvitsevan uutismedian poliittinen jyrkkyys on kasvussa, mutta se ei kohdistu tasapuolisesti kaikkiin puolueisiin, kirjoittavat Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas Kanava-lehden numerossa 4/2022. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

Moni meistä vilkuilee pitkin päivää puhelimestaan iltapäivälehtien uutisia. Sitten osuu silmiin otsikko: Marin potki toimitusjohtajaa munille. Tai toinen: Marin nuolee julkkisten persettä. Tai kolmas: Marin tapasi palkkamurhaajan.

Pakkohan jutut on avata ja lukea, olipa sitten huvittunut tai raivoissaan. Otsikot julkaissut Iltalehti kiittää.

Iltapäivälehtien uusi asema tuo mieleen Yleisradion tv-uutiset yhtenäiskulttuurin aikaan.
Ne ovat hieman huomaamatta nousseet Suomen mediakentässä asemaan, jota niillä ei koskaan ennen ole ollut. Ne ovat lähes koko kansan tavoittava yleisjulkisuus, joka vertautuu ammoisiin Ylen puoli yhdeksän uutisiin: samat uutiset kahdelta kanavalta. Niin Iltalehti kuin Ilta-Sanomat tavoittavat kumpikin viikossa kolme miljoonaa suomalaista, kun Helsingin Sanomat yltää vain 1,6 miljoonaan.

Samalla tavoin kuin Ylen uutiset aikanaan, iltapäivälehdet ovat nyt arkemme matkakumppaneita ja yhteisten puheenaiheiden tuottajia. Niiden kulutuspiikit seuraavat työmatkojen ja työajan rytmiä ja niistä suomalaiset saavat usein uutisensa ensimmäisenä. Sillä, joka on ensimmäinen, on valtaa vaikuttaa siihen, mistä puhutaan ja miten puhutaan.

Iltapäivälehdet ovat siirtäneet viime vuosina sisällön painopistettä viihteestä politiikkaan, ja Iltalehti on panostanut tutkivaan journalismiin. Lukijat ovat palkinneet tämän kasvaneella kiinnostuksella ja arvostuksella. Keltaisen lehdistön maine alkaa olla vain muisto, sillä iltapäivälehtiä ei enää osteta kaupan kassalta lööpin houkuttelemana. Ne ovat uutisten tuottajia siinä kuin muukin uutismedia.

Asemaa ei kuitenkaan ole saavutettu kunnanvaltuuston kokousuutisilla. Lehdet ovat kopioineet Yhdysvalloissa toimivaksi osoittautuneen mallin: kärkevä, voimakkaasti kantaa ottava ja yhteiskunnan ristiriitoja korostava journalismi myy. Donald Trump oli aarre niin Yhdysvaltain konservatiiviselle kuin liberaalille uutismedialle.

Sanna Marin (sd) on ollut Suomen iltapäivälehdille kultaisella nauhalla solmittu lahjapaketti. Hän on valovoimainen ja tunteita herättävä poliitikko, jota Trumpin tavoin voi ihailla tai inhota, mutta kaikki hänestä kirjoitettu kuitenkin luetaan.

Iltapäivälehdet tietävät tämän tarkasti, sillä ne ovat panostaneet paljon verkon analytiikkaan ja sisällön personointiin. Lehti tietää, mitä luemme, milloin luemme, kuinka kauan luemme ja missä luemme. Ja siten sen, millaisia ihmisiä olemme.

Sen mukaan valikoituvat jutut, joita meille ehdotetaan. Emme lue enää samaa paperista sanomalehteä, vaan yhä enemmän oman käyttäjädatamme pohjalta tuotettua verkkoversiota.

1900-luvun avoimesti puoluekantaista lehdistöä seurasi piiloutunut poliittisuus.
Suomalainen sanomalehdistö syntyi puoluelehdistönä, jossa lähes jokainen päivälehti oli jonkin puolueen äänenkannattaja.

Alueelliset valtalehdet alkoivat 1980-luvun lopulla luopua muodollisista puoluesiteistään, viimeinen vuonna 2002, ja nykyisin kaikki sanomalehdet ovat sitoutumattomia ja muutama puoluelehti jatkaa aikakauslehtenä. Kuitenkin hieman kuin jälkikuvana sanomalehdet usein yhä tuntevat hengenheimolaisuutta vanhaa puoluettaan kohtaan.

Aatteellinen tausta ei luonnollisesti yksin ratkaise lehden poliittisen sympatian suuntaa, vaan myös ajan yleinen ilmapiiri, omistajat, tärkeimpien kohdeyleisöjen ajattelutapa, lehden brändi ja joskus yksittäiset toimittajatkin vaikuttavat.

Suomalaisen uutisvälityksen rungon muodostavat edelleen verkossa ja painettuina ilmestyvät sanomalehdet ja televisio. Reuters-instituutin vuoden 2021 raportin mukaan perinteisen uutismedian verkkosivuja ja sovelluksia seuraa 81 prosenttia suomalaisista, ja 71 prosenttia sanoo menevänsä uutisia etsiessään suoraan niille. Useimmissa muissa maissa verkkouutisiin päädytään sosiaalisen median kautta tyypillisemmin kuin Suomessa.

Lehdillä ja muilla uutisvälineillä on oikeus ja velvollisuuskin ottaa kantaa maailman tapahtumiin ja tuoda esiin oma mielipiteensä. Ongelma on kuitenkin, ettei lehden kallistuminen poliittiseen suuntaan tai toiseen usein rajoitu vain pääkirjoituksiin ja kolumneihin, jotka on helppo tunnistaa mielipiteellisiksi, vaan se vaikuttaa monin tavoin myös uutisaineistoon. Eikä yleisö nykyisin enää kovin hyvin tiedä, millaiseen arvopohjaan kukin viestin nojaa. Etenkin nuorilta puuttuu perimätieto uutismedian poliittisista taustoista.

Suomalaisessa mediassa oli 1800-luvun jälkipuoliskolta 1920-luvulle saakka niin sanottujen tilausilmoitusten perinne. Nämä olivat ohjelmakirjoituksia, joilla houkuteltiin tekemään tilaus, mutta samalla kerrottiin hyvin seikkaperäisesti, millaisia asioita lehti edustaa, mitä se kannattaa, mitä vastustaa ja millaista tulee olemaan seuraavan vuoden sisältö. Ehkä siihen käytäntöön kannattaisi palata.

Keskitymme tässä kirjoituksessa Iltalehteen, joka aloitti vuonna 1980 kokoomuksen vanhan päälehden Uuden Suomen iltapäiväpainoksena. Ilta-Sanomat, joka puolestaan syntyi liberaalin edistyspuolueen päälehtenä pitkään toimineen Helsingin Sanomien iltapainoksena 1932, on yhä Iltalehteä vapaamielisempi.

Koska Iltalehdellä ei ole tilausilmoitusta, päätimme tehdä sen itse. Mitä lehti kannattaa ja mitä vastustaa?

Politiikan toimittajat sanovat usein, että he ovat sitä kriittisempiä, mitä enemmän kohteella on valtaa. Mitään puoluetta ei suosita tai sorreta, kaikki saavat samasta kädestä. Toinen tavallinen väite on, että uutiset ja mielipiteet pidetään aina erillään. Uutiset kertovat vain faktat.

Testasimme väitteitä kahdella kokeella. Tutkimme Iltalehden näköislehden kirjoittelua Sanna Marinin hallituksesta ja pääministeristä itsestään ennen kesäkuun 2021 kuntavaaleja ja vertasimme sitä saman lehden kirjoitteluun Juha Sipilästä (kesk) ja hänen hallituksestaan ennen huhtikuun 2019 eduskuntavaaleja. Tarkastelujakso oli puolitoista kuukautta.

Toisessa kokeessa otimme myös puolentoista kuukauden näytteen, mutta rauhallisemmalta politiikan jaksolta elo-syyskuussa vuosina 2018 ja 2021, jolloin ei ollut tavallista suurempia politiikan tapahtumia.

Kävimme läpi hieman harvapiikkisemmällä kammalla myös kaikki muut Iltalehden hallitusta ja oppositiota käsittelevät jutut vuonna 2021 nähdäksemme, poikkesiko vaaleja edeltävä kirjoittelu lehden normaalista annista.

Kanavan sivuilla ei ole mahdollista käydä läpi analyysin aineistoa ja metodiikkaa sekä tuloksia yksityiskohtaisesti. Ne julkaistaan myöhemmin tieteellisellä foorumilla. Kiinnostuneet voivat kuitenkin pyytää jo nyt osoitteesta luostarinen.salokangas@gmail.com tutkimuksen tausta-aineistot. Ne sisältävät muun muassa metodiikkaa koskevan selosteen, jossa on tiivistelmä jokaisesta tutkitusta jutusta sekä tieto sen luokituksesta ja luokittelun perusteesta. Tulokset voi siten tarkastaa itse.

  • Alta voit myös lukea selostuksen metodiikasta

Lyhyesti kuvattuna tutkimme juttujen kallistusta hallituksen tai opposition suuntaan. Kallistuman saattoi aikaansaada lehden oma mielipide tai uutisjutuissa aiheen ja sisällön valinta tai lukijalle tarjottu tulkinta.

Tarkkailimme myös myönteisen julkisuustilan tarjoamista politiikan eri toimijoille. Jutut saattoivat olla kallistuneita myönteiseen tai kielteiseen suuntaan, mutta luonnollisesti olla myös neutraaleja tai tasapainotettuja niin, että hallitus ja oppositio saivat suunnilleen saman kohtelun.

Alla olevassa kuviossa esitetään päätuloksemme kolmen ulottuvuuden avulla: hallitusmyönteiset jutut sisältävät myös oppositiolle kielteiset tekstit ja oppositiomyönteiset myös hallitukselle kielteiset. Kolmannen ryhmän muodostavat tasapainotetut jutut.

Analyysin kohteena oli 152 lehdennumeroa ja 719 uutista tai mielipidetekstiä. Vaikka tutkimme kuuden kuukauden lehdet, kyse on kuitenkin näytteistä, joiden ei voi väittää edustavan Iltalehden koko sisältöä vuosina 2018/2019 ja 2021. Näytteiden ajalta on kuitenkin tutkittu kaikki relevantti aineisto.

  • Kuviot alla esittävät Iltalehden näköislehdessä julkaistujen juttujen jakautumista hallitus- ja oppositiomyönteisiin neljänä ajanjaksona. Iltalehden koko sisällön osalta luvut voivat poiketa näistä.

Made with Flourish

Made with Flourish

 

Kumpaankin vaalien alle ajoittuvaan jaksoon liittyi pääministerille kielteistä julkisuutta herättänyt tapahtuma. Sipilän hallitus epäonnistui sote-uudistuksensa läpiviennissä eduskunnassa, ja pääministeri jätti hallituksensa eronpyynnön 8. maaliskuuta, reilu kuukausi ennen 14. huhtikuuta 2019 pidettyjä vaaleja.

Marinin puolestaan paljastettiin nauttineen Kesärannan asunnossaan perheen aamiaisten ja kylmien aterioiden etuudesta verovapaasti. Aamiaiskohu puhkesi 25. toukokuuta eli noin kolme viikkoa ennen 13. kesäkuuta pidettyjä vaaleja.

Huomasimme kolme asiaa. Ensimmäinen on se, että Iltalehden kirjoittelussa tapahtui vuosien 2018/2019 ja 2021 välillä selvä mielipiteellisyyden ja poliittisen jyrkkyyden kasvu. Varhaisemmissa näytteissä oli tasaisemmin sekä hallitusta ymmärtäviä että sitä arvostelevia tekstejä ja tasapainotettujen juttujen määrä oli suurempi.

Toinen havainto oli, että kohteen vallan määrällä ei ollut tekemistä kirjoittelun kriittisyyden kanssa. Vuosina 2018 ja 2019 lehti puolusti Sipilän hallitusta ja moitti kovasanaisesti silloista pääoppositiopuoluetta Sdp:tä.

Vuonna 2021 asetelma oli päinvastainen: lehti arvosteli hyvin jyrkästi Marinin hallitusta ja hänen puoluettaan ja tarjosi tukeaan toiselle suurelle oppositiopuolueelle, kokoomukselle.
Uutistyyppiset tekstit kallistuivat samaan suuntaan kuin mielipidejutut, mutta eivät yhtä jyrkästi.

Kolmas havainto oli, että vaalien läheisyydellä oli vuonna 2021 selvä vaikutus Iltalehden teksteihin: hallitukselle kielteisten juttujen määrä kasvoi ja myönteisten väheni verrattuna vuoden 2021 politiikan rauhallisen hetken näytteeseen. Puolitoista kuukautta ennen vuoden 2021 kuntavaaleja Iltalehti julkaisi jokaisessa numerossaan kaksi hallitukselle kielteistä juttua ja kaikkiaan 18 arvostelevaa pääkirjoitusta.

Iltalehden sisältö oli kuitenkin koko vuoden 2021 ajan hyvin kielteistä hallitusta kohtaan. Hallituksen korona- ja talouspolitiikka sekä sote-uudistus saivat jatkuvasti moitteita, samoin hallituksen riitaisuus ja ideologisuus sekä pääministerin henkilö, hänen rakkautensa velkaa ja veroja kohtaan sekä kopea käytöksensä.

Vuoden 2019 vaaleja edeltäneessä näytteessä suurin osa hallitukseen kielteisesti suhtautuneista teksteistä käsitteli karille ajanutta sote-uudistusta ja keskustan syyllisyyttä haaksirikkoon. Sote-uudistuksesta tuli heti sen kaaduttua Iltalehdessä ”Sipilän sote”. Sipilään suhtauduttiin kuitenkin ihmisenä arvostavasti ja hänen yksityisyyttään kunnioittaen.

Vuoden 2021 näytteessä osa kriittisesti Marinin hallitukseen suhtautuneista teksteistä käsitteli aamiaiskohua, mutta vain noin joka seitsemäs juttu. Iltalehti etsi paljastuksia ja viritteli kohunalkuja jo ennen aamiaisia, mutta muu media ei tarttunut niihin. Kohun aihioiden ja tutkivien juttujen aiheet ja kohteet on kuvattu tausta-aineiston osassa 2.

Vertasimme vaalinäytteissä Iltalehden pääkirjoituslinjaa kokoomuksen ja Sdp:n silloisiin ohjelmiin. Linja oli hyvin lähellä kokoomusta. Tärkeimpiä asioita lehdelle olivat velkaantumisen katkaiseminen, verotuksen alentaminen, sosiaa­liturvan muuttaminen ”kannustavaksi”, työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen ja paikallisen sopimisen edistäminen.

Iltalehden vuoden 2021 tutkivista jutuista, siis jutuista, joissa on käytetty tavallista vaativampia tiedonhankinnan menetelmiä, varsin monet liittyivät pääministeriin ja hänen puolueeseensa. Marin oli tutkivan journalismin kohteena henkilökohtaisesti kahdeksassa tapauksessa, joista aamiaiset olivat vain yksi. Hänen johtamansa hallitus ja valtioneuvoston kanslia olivat tutkittavana 11 kertaa.

Lisäksi tutkittiin viittä muuta ministerinä tai muussa johtavassa asemassa ollutta sosiaalidemokraattia. Tutkivan journalismin katse kohdistui myös neljään muuhun poliitikkoon, hallituspuolueista hekin. Ei muihin.

Kaikki tutkivat jutut eivät nostattaneet kohua, mutta touko-kesäkuun ”aamiaisgate” toteutti ­politiikan kohun kaaren kauniisti.

Esiin nousee ensin yksittäisiä tietoja, jotka vähin erin tarkentuvat ja laajentuvat. Kohteena olevan puolueen tai poliitikon sanotaan joutuneen selittelemään, peittelemään ja salailemaan. Sosiaalinen media vaahtoaa ja perinteinenkin media lähtee mukaan aaltoon, joka kasvaa päivä päivältä. Sitten tullaan tilanteeseen, jossa vaaditaan vastuun kantamista, ministeriltä eroamista.

Iltalehti vaati pääkirjoituksessaan 2. kesäkuuta Marinia kantamaan vastuunsa aamiaissotkusta ja sanoi, että pääministerin asemaa on pohdittava vakavasti.

Hyvän mediakohun ominaispiirre on, että paljastettu teko voidaan kytkeä rikolliseen toimintaan. Iltalehti pohti laajasti aamiaisjärjestelyjen sisältämiä mahdollisia laittomia tekoja ja rikosoikeudellisia vastuita. Pääministerin ei kuitenkaan uskottu joutuvan valtakunnanoikeuteen.

Medianuotio alkaa roihuta, jos kohde erehtyy paineen alla sanomaan jotakin itselleen epäedullista tai jos kaikki kohdetta edustavat ihmiset eivät puhu tarkasti saman käsikirjoituksen mukaisesti. Media odottaa, paljastuuko salailuyrityksiä tai löytyykö jostakin alainen, joka ”heitetään bussin alle”.

Jos uutismedia pysyy yhtenäisenä, hyökkäyk­sen kohteella ei ole juuri vastakeinoja. Koska media hallitsee maalin toiminnasta tehtäviä tulkintoja, ainoa mahdollisuus on, kuten Henna Virkkunen on tutkijan roolissa analysoinut, tunnustaa, katua ja lusia kakkunsa – seuraavaan kohuun saakka.

Siihen ei Marinin kohdalla mennyt pitkä aika, sillä Kesärannan humujuhlat, sotasukupolven pilkkaaminen boomer-viestillä sekä bilettämiskohu ja kotiin jääneen kännykän ihmettely odottivat jo nurkan takana. Niissä pääroolissa oli Ilta-Sanomat, kun aamiaiset puolestaan olivat Iltalehden oma paljastus.

Kokemukset mediakohuista osoittavat, että savua voi olla taivaan täydeltä ilman tulta ja että kohut ovat niin syvästi uutismedian liiketoimintamalliin sisään rakentuneita, että jos ne eivät muuten ota syntyäkseen, niitä tehdään.

 

Poliittinen lehdistö on palannut Suomeen, mutta saako Iltalehti seuraajia?

”Verotuksen kiristämistä voi näemmä suunnitella samalla kun syö perheineen aamiaista veronmaksajien piikkiin”, Iltalehti kirjoitti 26. toukokuuta 2021.

Analyysimme tulos oli, että Iltalehti kehuu porvarihallitusta ja haukkuu punavihreää hallitusta. Vallan määrä ei ole tärkeää, vaan politiikan suunta.

Kärkevyys ja polarisaatio ovat lisääntyneet. Poliittinen lehdistö on palannut Suomeen Iltalehden muodossa. Kiinnostavaa on nähdä, saako se seuraajia.

Sipilän hallituksen aikana Iltalehti pääosin allekirjoitti sen hallitusohjelman ja suhtautui tärkeimpänä pitämäänsä asiaan, talouspolitiikkaan, arvostavasti. Marinin hallitus saattoi vain epäonnistua, mutta kahdella eri tavalla. Jos se toteutti hallitusohjelmaa, se sai aikaan tuhoa. Jos se ei toteuttanut, se ei saanut aikaan mitään.

Iltalehden toimintaa voi kuvata teräväksi vallan vahtikoiran työksi, mutta myös journalismiksi, jota ohjaavat poliittiset sympatiat ja antipatiat. Sen kohteet ja kielenkäyttö osoittavat, että journalismi on alkanut tietoisesti hyödyntää yhteiskunnan polarisaatiota.

Kiistat, vastakkaisuudet ja kohut ovat kaupallisesti juuri nyt houkutteleva toimintatapa; jyrkkyys luo uskollisen lukijakunnan, joka liimautuu lehteen kiinni.

Kärkevyyden hakeminen näkyy selvästi Iltalehden kielessä, joka ei ollut pelkästään kriittistä, vaan usein kohteitaan halventavaa ja naurunalaistavaa. Nolaaminen ja julkinen häpäisy ovat polarisoituneen lehtikielen normeja.

Kuten tarkoitus on, ilmaisutapa nostaa niin kohteen kannattajien kuin vastustajien tunteita. Samalla se syventää yleisön rintamalinjojen poteroita.

 

Iltalehden politiikan toimittajissa on kuitenkin eroja. Suurin osa alentavista ilmauksista löytyi muutaman miestoimittajan teksteistä.

Perinteisen uutismedian tuotannossa ja jakelussa käytettävä analytiikka ja personointi voivat eriyttää yhteiskunnallisia todellisuuksia lopulta hyvin samalla tavalla kuin suurten somealustojen algoritmit.

Monien sosiaalisen median ammattilaisten näkökulmasta juuri iltapäivälehtien uutis- ja Facebook-seinän kommentit näyttäytyvät kaikkein julmimpana ja vailla mitään käytöstapoja olevana polarisaatiomyllynä. Somen vaikuttajat pelkäävät joutumista iltapäivälehtien palstoille.

Entä Sanna Marinin sukupuolen ja iän vaikutus hänen kielteiseen julkisuuteensa? Vaikka politiikan toimittajat saattavat kiistää asian, vaikutus on todennäköinen.

Tasa-arvoiselta näyttävän pinnan alla voi piillä vahvoja sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja käyttäytymismalleja. Olkiakan rakentaminen ja nostaminen poltettavaksi voi olla houkuttelevampaa kuin olkiukon. 

Kirjoittajista Heikki Luostarinen on Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori ja Raimo Salokangas Jyväskylän yliopiston journalistiikan emeritusprofessori. Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 4/2022. Kanavan voit tilata täältä. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan mediaperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.