Psyykenlääkitys yleistä vanhainkodeissa

geriatria
Teksti
Susan Heikkinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Hoitokoti
Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva.

Mitkä olivat vuosituhannen alkupuolen trendit vanhusten lääkehoidossa? Vastauksen antaa perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettava Helka Hosia-Randellin väitöskirja. Sen mukaan vuonna 2003 helsinkiläisten vanhainkotien asukkaista käytti:

  • 80 % psyykenlääkkeitä
  • 55 % laksatiiveja eli suolen toimintaa helpottavia lääkkeitä
  • 45 % mielialalääkettä
  • 43 % antipsykootteja
  • 33 % D-vitamiinivalmistetta
  • 28 % kalsiumvalmistetta
  • 28 % unilääkkeitä
  • 26 % rauhoittavia lääkkeitä

Vanhusten psyykenlääkitys oli kansainvälisesti vertaillen runsasta, mutta D-vitamiinin saanti puutteellista. Nykysuosituksiin ylsi tuolloin vain neljä prosenttia vanhainkotien vanhuksista, ja vain joka viides sai D-vitamiinia silloisenkaan suosituksen mukaan riittävästi.

Vanhainkodin asukas sai keskimäärin kahdeksaa eri lääkettä. Mahdollisesti haitallisille lääkkeiden yhteisvaikutuksille altistui tutkimuksen mukaan viisi prosenttia vanhuksista.

Väitöskirja viittaa myös lääkityksen runsauden mahdolliseen syyhyn: aiempien tutkimusten valossa antipsykoottien runsaalla käytöllä ja henkilökunnan vähyydellä saattaa Suomessa olla yhteys. Esimerkiksi erään vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan henkilökuntaa oli vanhusta kohti arkisin keskimäärin 0,43 henkilöä. Hyvä henkilökunnan määrä olisi nykysuositusten mukaan 0,8 hoitajaa potilasta kohden.

Jo 2003 vanhusten lääkitys näytti kuitenkin olevan vähenemässä. Vielä vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi dementikoista 87 prosenttia sai psyykelääkitystä, 2003 enää 80 prosenttia. Dementikkojen mielialalääkkeiden käyttö oli vähentynyt 47 prosentista 41:een, rauhoittavien lääkkeiden 38 prosentista 25:een ja unilääkkeiden 49 prosentista 23 prosenttiin.

Tuoreeseen väitöskirjaan koottu tutkimustieto on ollut vanhusalan ammattilaisten tiedossa vuosia. Kuinka lääkityskäytännöt helsinkiläisissä vanhainkodeissa ovat seitsemässä vuodessa kehittyneet?

“Hyvää kehitystä on nähtävissä, ja siihen on myös satsattu”, sanoo Helsingin vanhustyön kehittämispäällikkö Helena Soini.

Soinin mukaan esimerkiksi unilääkkeitä käyttää säännöllisesti enää alle kymmenen prosenttia kaupungin omien vanhainkotien asukkaista, lähes puolet vähemmän kuin maan vanhainkodeissa keskimäärin. Antipsykootteja käyttää 29 prosenttia, mikä taas on enemmän kuin Suomessa keskimäärin.

Ravitsemukseen on Soinin mukaan pyritty puuttumaan, jolloin laksatiivien käyttö on hänen tuntumansa mukaan vähentynyt ja asukkaiden D-vitamiinin saanti parantunut.

Entä kuinka lääkityskäytännöt ovat kehittyneet koko Suomen vanhainkodeissa?

“Joissakin palvelutaloissa ja vanhainkodeissa on ryhdytty tekemään lääkehoidon kokonaisarviointeja ja parannettu lääkehoitoa, mutta toisissa ei ole”, sanoo professori, geriatri Sirkka-Liisa Kivelä.

“Vanhukset ja nimenomaan pitkäaikaishoidossa olevat eivät ole tasa-arvoisia. Toiset ovat erittäin hyvän hoidon piirissä, pääsääntöisesti ympärivuorokautisissa palvelutaloissa. Toiset ovat ala-arvoisessa hoidossa, jossa ei ole mitään päivittäistä toimintaa, vaan maataan lääkkeillä tuhottuna sängyn pohjalla. Meiltä löytyy erittäin huonoa lääkehoitoa tälläkin hetkellä”, Kivelä sanoo.