Professori Virmavirta: Itsenäisyysjuhlien peruminen osoittaa ulkomininisteriöltä huonoa harkintaa
Suomen suurlähetystöjen itsenäisyysvastaanotot kiellettiin säästösyistä.
Hämmästystä ja paheksuntaa. Sitä on aiheuttanut ulkoministeriön säästöpäätös jättää itsenäisyyspäivän vastaanotot järjestämättä Suomen suurlähetystöissä maailmalla.
UM:n diplomaattikalenterissa itsenäisyyspäivät erotellaan kansallispäivistä. Kansallispäivää vietetään yleensä jonkin kansallisesti merkittävän tapahtuman vuosipäivänä. Ranskassa kansallispäivää juhlitaan Bastiljin valtauksen muistoksi, Ruotsin kansallispäivä on Kustaa Vaasan kruunajaispäivä. Saksassa kansallispäivänä muistetaan Saksojen jälleenyhdistymistä. Kansallispäivää viettävät myös romanit ja saamelaiset.
Mutta itsenäisyyspäivä ja itsenäisyys ovat eri juttu. Niiden saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi on taisteltu.
Jos Katalonia itsenäistyy, maa varmaan valitsee samoin kuin Suomi: itsenäisyyspäivän, ei kansallispäivän.
Vaikka ulkoministeriössä on joskus takavuosina pohdittu siirtymistä kansallispäivään, olisi ulkoministeri Erkki Tuomiojan viime vuonna tai ulkoministeri Timo Soinin tänä vuonna pitänyt ymmärtää, ettei itsenäisyyspäivän vastaanottojen kieltäminen maamme edustustossa ole läpihuutojuttu.
Suomessa on pari kertaa keskusteltu kahdesta itsenäisyyspäivästä. Monessa mukana ollut ministeri Eino Uusitalo jäi kansan mieleen vasta, kun hän esitti vuonna 1974 toista itsenäisyyspäivää välirauhansopimuksen päivään 19. syyskuuta. Kalevi Sorsa ehdotti vuonna 1992 hallitusmuodon säätämisen päivää 17. heinäkuuksi. Siitä tuli ”kansanvallan päivä”, jota on juhlittu demarivetoisesti, mutta ei todellisena kansanjuhlana.
Itsenäisyyspäivä on säilynyt sillä paikalla, johon valtioneuvosto sen päätti vuonna 1919. Juhlallisuudet liittyvät itsenäisyysjulistukseen ja itsenäisyyden turvaamiseen sodissa. Tunteet nousevat pintaan erityisesti sankarihaudoilla. Ei se ihme ole. Nähtyään vuonna 1962 Tuusulan sankarihaudat Ranskan kulttuuriministeri André Malraux sanoi: ”Vihdoinkin sivistynyt kansa”. Hyvin hoidetut sankarihaudat tekivät vaikutuksen, mutta ennen muuta häntä sykähdytti se, että sankarivainajat oli tuotu haudattavaksi omaan maahan. Se ei ole ollut maailmalla tapana.
Olen osallistunut Suomen edustustojen itsenäisyyspäivän vastaanotoille muun muassa Moskovassa, Tallinnassa, Nikosiassa, Buenos Airesissa ja New Yorkissa. Vastaanotot ovat jokaisessa maassa omannäköisiään, mutta itsenäisyys on keskiössä.
Mielenkiintoisen episodin olen merkinnyt muistiin Moskovan-lähetystön vastaanotolta. Itsenäisyyspäivän aamupäivällä vuonna 1992 suurlähettiläs Heikki Talvitie sai tunnetun poliitikon Vladimir Žirinovskin avustajilta puhelinsoiton, jossa ihmeteltiin, miksi Žirinovski ei ole saanut kutsua itsenäisyysvastaanotolle. Žirinovski oli muutamaa päivää aiemmin käyttänyt julkisuudessa puheenvuoron, jossa hän ilmoitti, ettei hän suuremmin kunnioita Suomen itsenäisyyttä.
”Emme oikein näe aihetta lähettää itsenäisyyspäivän kutsua henkilölle, joka ei kunnioita itsenäisyyttämme”, vastasi Talvitie. Tunnin päästä sama henkilö soitti uudelleen. Hän ilmoitti, että kyllä Žirinovski kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä.
”Hyvä, kutsu tulee”, vastasi Talvitie puolestaan. Kun Žirinovski sitten saapui, kumarsi hän syvään portaiden päässä ja kameroiden edessä sekä lausui ”kunnioitan Suomen itsenäisyyttä”. Televisiohaastattelussa hän toisti samaa asiaa.
Erityisen herkkä tunnelma on vallinnyt Tallinnan-lähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Tilaisuuden kunniavieraita ovat olleet Suomen puolesta sotineet virolaiset, ”Suomen pojat”. Harventunut joukko on osallistunut vastaanotolle uskollisesti, vaikkei poikien kuoro ole enää yhteistä Maamme-lauluamme molemmilla kielillä jaksanutkaan kajauttaa. Vielä 2000-luvun alussa se onnistui.
Suurlähettiläs Kirsti Narinen keksi toki ilman virallista itsenäisyyspäivän vastaanottoakin sopivan tavan osoittaa kiitollisuutta näille urheille miehille. Suomalais-virolainen kauppakamari järjestää 4. joulukuuta jouluvastaanoton lähetystön tiloissa. Samaan tapaan Los Angelesin pääkonsuli on kutsunut 4.12. Suomen ystäviä ”Suomi Christmas Holiday Party 2015” -tapahtumaan. Paikalle pääsee 80 taalan arvoisella pääsylipulla. Ehkä ulkoministeri Soini on tyytyväinen.
Ulkoministeriön päätös ei onnistu estämään Suomen itsenäisyyspäivän näkymistä kotimaan ulkopuolella. Vaikka edustustojen ovet ovat kiinni, Suomi-seurat ja muut suomalaisyhteisöt järjestävät ainakin 500 juhlaa maailmalla. Siitä pitävät huolen noin 1 600 000 ulkosuomalaista.
Esimerkiksi kelpaa Espanjan Aurinkorannikon suomalaisyhteisöjen itsenäisyysjuhla, joka kerää vuosittain tuhatpäisen yleisön, suomalaisia ja paikallisia. Tilaisuuteen saadaan aina korkeatasoisia esiintyjiä kertomaan Suomesta, ja juhla saa julkisuutta alueen mediassa. Paikalla on myös Aurinkorannikon kaupunkien edustajia.
Eri puolilla maailmaa suunnitellaan myös jo Suomi 100 -tilaisuuksia kahden vuoden päähän. Pietarissa kootaan sitä varten työryhmää suomalaisyhteisöistä. Floridassa on meneillään samankaltainen hanke yleensä keskenään riitelevän kahden Suomi-seuran kesken.
Erikseen mainittakoon Suomi-koulut, joita on noin 140 eri puolilla maailmaa. Oppilaita on yli 4 000. Koulut järjestävät omat itsenäisyyspäivän tilaisuutensa, joilla vahvistetaan ulkosuomalaisten yhteyttä Suomeen ja levitetään tietoutta maastamme. Juhlissa liehuvat Suomen pienoisliput ainakin vuonna 2017, mikäli rahoitus lipuille löytyy.
Ulkosuomalaisissa on monenlaista väkeä duunareista ja yrittäjistä yliopistoihmisiin. Useilla alueilla, joissa ulkosuomalaisilla on omat yhteisönsä, itsenäisyyspäivän tilaisuuksia on järjestetty yhteistyössä edustustojen kanssa. Tämä yhteistyö laajentaa Suomen yhteyksiä maailmalla ruohonjuuritasolla, ei vain diplomaattiympyröissä.
Ulkoministeriön olisi viisasta tukea suomalaisyhteisöjen ja edustustojen yhteistyötä muutenkin kuin itsenäisyyden juhlavuotena.
Suomen itsenäisyyden 100. juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Juhlintaan on varattu 20 miljoonaa euroa. Se ei ole paljon, summan jakajia on jo Suomessa satoja.
Itsenäisyyttä, ei pelkkää kansallispäivää, juhlivalla Suomella olisi oivallinen tilaisuus antaa itsestään maailmalla positiivinen kuva suomalaiskansallisen pessimismin sijasta. Ja kertoa, mikä itsenäisyyden ydin on. Siinä ulkosuomalaiset ovat hyvä väline.
Kirjoittaja on professori, Suomi-Seuran puheenjohtaja ja Suomi 100 -valtuuskunnan jäsen.
Juttu on julkaistu 6.12. klo 8.30, juttua muokattu 14.16. klo 11.12 ja seuraavat virheet tekstissä korjattu:
Eino Uusitalo esitti toista itsenäisyyspäivää, ei nykyisen siirtoa, Uusitalo teki esityksensä 1974, ei 1980-luvulla, ja Kalevi Sorsa ei ehdottanut uutta itsenäisyyspäivää vaan kansanvallan päivää 17. heinäkuuksi, ei 19. heinäkuuksi.
Lisäksi Erkki Tuomioja haluaa lausua seuraavaa:
En kieltänyt vastaanottoja Jarmo Virmavirta kirjoittaa (SK 49/2015, Suomenkuvalehti.fi 6.12.) aivan oikeata asiaa Suomen lähetystöjen itsenäisyyspäivän vastaanotoista, mutta mainitsee minun nimeni aivan väärässä yhteydessä. En ole näitä tilaisuuksia ulkoministerinä suinkaan kieltänyt järjestämästä, enkä olisi hyväksynyt sellaista ohjetta, joka ministeriöstä tänä vuonna lähti. Erkki Tuomioja Kansanedustaja, ent. ulkoministeri (sd)