Paperittomien terveydenhoito maksaa puoli miljoonaa – tai jotain ihan muuta
Edes lääkärit eivät ole yhtä mieltä paperittomien terveydenhuollosta.
Julma. Raukkamainen. Rasisti.
Tänä keväänä eläkkeelle siirtynyt kansanedustaja Kari Rajamäki (sd) on saanut kuulla monenlaisia solvauksia.
Konkaripoliitikko esitti maaliskuussa eduskunnan viimeisellä istuntoviikolla, että hallituksen esitys paperittomien terveydenhoidosta tulee jättää pöydälle. Perussuomalaisten Hanna Mäntylä kannatti Rajamäen ehdotusta. Se merkitsi lakihankkeen kaatumista, sillä uuteen käsittelyyn ei ollut enää aikaa.
Moni pahoitti mielensä. Rajamäkeä syytettiin selkään puukotuksesta, kun hän kaatoi varoittamatta oman puolueen ministerin Susanna Huovisen aloitteen.
Julkisuudessa kerrattiin, kuinka laki olisi turvannut paperittomille lapsille ja raskaana oleville äideille laajemman terveydenhuollon. Millainen ihminen haluaa vastustaa heidän auttamistaan?
Kari Rajamäki puolustautui. Hän sanoi yrittäneensä pysäyttää lain valmistelun monta kertaa.
”En ole 32 vuoden aikana nähnyt näin huonosti valmisteltua esitystä. Tarjous oli hyvin avokätinen ja olisi läpimennessään tarjonnut yhdet Euroopan laajimmista paperittomien terveyspalveluista”, Rajamäki sanoi Ylen haastattelussa.
Hänen mukaansa hallituksen ajama laki olisi kattanut myös pitkäaikaisten infektiosairauksien hoidot. Palveluiden pariin olisivat hakeutuneet muutkin kuin lapset ja odottavat äidit.
Demarivaikuttaja osoitti Pietariin, missä asuu miljoona paperitonta. Suurkaupungissa on arviolta 50 000 hiv-potilasta, joista 10 000 saa lääkitystä. Yhden arvion mukaan 300 pietarilaista hiv-potilasta sairastuu vuosittain tuberkuloosiin. Joukossa on myös sellaisia, joiden hoito maksaisi veronmaksajille satojatuhansia euroja.
Jos yksi pikkubussillinen näitä potilaita tulisi Suomeen, paperittomien hoitokulut nousisivat hetkessä miljooniin euroihin.
Hallituksen esityksessä lain kustannuksiksi oli arvioitu puoli miljoonaa euroa vuodessa.
Euroopassa asuu miljoonia EU:n ulkopuolelta tulleita ihmisiä ilman oleskelulupaa. Kun viisumi menee umpeen, osa ihmisistä jää laittomasti maahan. Turvapaikanhakijat katoavat saatuaan kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Myös EU:n kansalainen voi olla paperiton. Joillekin Romanian ja Bulgarian kansalaisille ei ole myönnetty sairasvakuutusta omassa maassaan. Heillä on oikeus oleskella Euroopan maissa, mutta ei oikeutta julkisiin terveyspalveluihin.
Paperittomat elävät julkisen järjestelmän ulkopuolella, joten arviot heidän lukumäärästään vaihtelevat paljon. Suomessa paperittomia asuu 1 000–7 000, sen mukaan, miltä viranomaiselta asiaa kysyy.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä nielee vuosittain yli 18 miljardia euroa julkista rahaa. Sellaisen rahakasan rinnalla parin tuhannen paperittoman hoitokulut ovat alle miljoonan euron mitätön siivu. Silti asiasta on syntynyt kohu.
Kyse on periaatteesta.
Edellisen hallituksen jäljiltä vanhusten palveluasumisen menoista on niistetty 300 miljoonaa euroa. Moni joutuu jonottamaan terveyskeskuslääkärin vastaanotolle yli neljä viikkoa.
Juha Sipilän hallitus on ilmoittanut jatkavansa kipeiden leikkauksien tiellä.
Samaan aikaan kun lainsäätäjä priorisoi palveluita, yhden pienen ryhmän tilannetta halutaan parantaa. Toiminta on herättänyt närää muissakin kuin Kari Rajamäessä. Myös joukko lääkäreitä on ryhtynyt vastarintaan.
”Suomessa ollaan leikkaamassa hoitopalveluita, jotta voitaisiin hoitaa paperittomia”, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri Hannu Syrjälä tiivistää.
Viime talvena hän oli eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana, kun uutta lakia valmisteltiin. Syrjälä kritisoi uudistusta jo silloin. Hänen mukaansa lain valmisteluun on liittynyt tarkoitushakuista idealismia ja ilmeisiä menettelytapavirheitä. Kustannukset on arvioitu pahasti alakanttiin.
Eikä se ollut ensimmäinen kerta.
Viime kesänä Syrjälä oli mukana valmistelemassa tartuntatautilain uudistusta. Myös siinä oli pykäliä, jotka koskivat paperittomien terveydenhuoltoa.
Kirjallisissa lausunnoissaan monet asiantuntijat arvostelivat sosiaali- ja terveysministeriötä lain puutteellisesta valmistelusta ja kustannusten aliarvioinnista. Kritiikissä nostettiin myös esiin huoli, että uusi tartuntatautilaki voisi johtaa hiv:n ja muiden kroonisten tartuntatautien kohdalla kasvaneeseen maahanmuuttoon.
Elokuussa 2014 tilanne mutkistui. Valtionvarainministeriö vaati tarkempia selvityksiä lain kustannuksista. Lopulta koko hanke tyssäsi.
Syrjälän ja monen muun yllätykseksi paperittomien terveydenhuolto pomppasi kuitenkin uudelleen esiin syyskuussa 2014. Hanketta ajettiin pikavauhtia eteenpäin ministeri Susanna Huovisen johdolla.
Talvella valmistunut hallituksen lakiesitys tarjosi paperittomalle uudenlaisen mahdollisuuden saada hoitoa pitkäaikaisiin infektiotauteihin. Lääkäri voisi halutessaan myöntää potilaalle muutakin kuin kiireellistä hoitoa. Hiv, diabetes, syöpä- ja sädehoidot – ne kaikki kuuluisivat uuden lain piiriin, jos hoitava lääkäri niin päättäisi.
Millaista moderni terveysturismi on, ja onko sitä ylipäätään olemassa?
Yksi tuore esimerkki on Ranskasta vuodelta 2012.
Lääkkeille vastustuskykyisen MDR-tuberkuloosin määrä oli pysynyt Ranskassa pitkään vakaana. Sitten tautitapausten määrä yhtäkkiä kaksinkertaistui.
Tilastopiikin aiheuttivat entisen Neuvostoliiton alueelta tulevat potilaat, pääosin kolmekymppiset miehet. Parikymmentä oli tullut Georgiasta, tusina Venäjältä ja puoli tusinaa Ukrainasta.
Potilaiden lukumäärä oli pieni, mutta yhden MDR-potilaan hoitokuluiksi on laskettu noin 160 000 euroa. Uusista potilaista koitui siis yli kuuden miljoonan euron kuluerä.
Viranomainen pani merkille, että moni potilaista oli ilmoittautunut hoitoon heti maahan saavuttuaan.
”Siksi on otettava huomioon mahdollisuus, että maahanmuutto Ranskaan voi tapahtua terveydellisistä syistä”, raportin yhteenvedossa todetaan.
Hannu Syrjälän mukaan STM:ssä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Lääkäriliitossa näyttäisi työskentelevän ihmisiä, joille paperittomien terveydenhuolto on ennen kaikkea ideologinen kysymys.
”Siinä unohtuu realismi.”
Hän ottaa yhden esimerkin.
”Monet tahot ovat perustelleet lakihanketta ihmisoikeuksilla. Julkisuudessa on kerrottu, kuinka Suomea on moitittu ihmisoikeusloukkauksista.”
On totta, ettei Suomi toimi ratifioimiensa kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Mutta eivät toimi myöskään Saksa, Tanska, Itävalta, Espanja, tai mikään itäisen Euroopan maa. Ne kaikki sallivat paperittomille vain kiireellisen hoidon.
”Keskustelussa on haluttu tietoisesti unohtaa, että Suomi tarjoaa paperittomille samat hoidot kuin 70 prosenttia EU-maista”, Syrjälä sanoo.
Miksi meidän pitäisi pelätä terveysturismin aaltoa, jos sitä ei ole vielä Suomessa näkynyt?
”Siksi, että uusi laki mahdollistaa hiv-potilaiden kroonisten infektiotautien hoidon. Mitä enemmän meille tulee näitä potilaita, sitä enemmän heillä on liitännäissairauksia, joista yksi on tuberkuloosi”, Syrjälä vastaa.
Hänen mukaansa Suomeen on jo hakeutunut venäläisiä turvapaikanhakijoita, jotka toivovat saavansa nykyaikaisen hiv-lääkityksen.
Yksi syy liikehdintään on Venäjän valtion homovastaisuus. Asiantuntijoiden mukaan homoseksuaalisuuden kriminalisointi on hankaloittanut terveyspalveluiden hakemista ja ajanut seksuaalivähemmistöjä muuttamaan pois Venäjältä.
Venäjän valtiollisen aids-keskuksen mukaan hiv-tartunnan saaneita on jo lähes miljoona. Keskuksen johtaja, professori Vadim Pokrovskin mukaan viidellä prosentilla Pietarin nuorista miehistä on hiv-tartunta. Pokrovski ennusti äskettäin Helsingin Sanomissa, että nykyvauhdilla hiv-tartunnan saaneiden määrä kaksinkertaistuu viidessä vuodessa.
Hannu Syrjälä vertaa paperittomien terveydenhuoltolakia avonaiseen Pandoran lippaaseen.
”Hiv-liitännäissairauksien hoitaminen on vaikeaa. Jos Pietarissa ei saa hiviä tai tuberkuloosia kuntoon, on aika luonteva käydä hakemassa lääkkeet vaikka Allegro-junalla.”
Hän ei ymmärrä, miksi Lääkäriliitto on lähtenyt liputtamaan paperittomien terveyspalveluiden puolesta.
”On silmiinpistävää, että siellä on muutama aktiivinen, jotka ajavat paperittomien asiaa. Siellä on unohdettu, että Lääkäriliitto on Akavaan kuuluva ammattijärjestö, joka ajaa ensisijaisesti lääkäreiden asiaa.”
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve suorastan tuohtuu Syrjälän kritiikistä.
”Lääkäriliitto ei ole koko historiansa aikana missään vaiheessa keskittynyt ajamaan vain lääkäreiden asiaa, koska siten ajautuisimme vastakkainasetteluun potilaiden kanssa.”
Pälve on itse puolustanut voimakkaasti paperittomien terveyspalveluita.
”Kyse ei ole muutamasta järjestöaktiivista, vaan pitkän demokraattisen valmistelun tuloksesta ja sen pohjalta tehdystä hallituksen päätöksestä.”
Heikki Pälve on Suomessa lääkärin etiikan ylin valvoja. Hän istuu toista kauttaan Maailman Lääkäriliiton WMA:n eettisen komitean puheenjohtajana.
WMA edellyttää eettisessä koodissaan, että lääkärin tulee antaa pätevä lääketieteellinen hoito kunnioittaen ihmisarvoa. Linjaus on johdettu lääkärinvalasta, jossa lääkäri vannoo täyttävänsä velvollisuutensa jokaista kohtaan ketään syrjimättä.
”Kun potilas tulee lääkäriin, tämä ei voi sanoa, ettei hoitoa saa, koska kuulut ’väärään’ ryhmään”, Pälve tiivistää.
Mutta kun puhutaan potilaan oikeudesta terveyspalveluihin, eikö samalla puhuta myös siitä, kuka palvelut maksaa?
”Kyllä. Mutta etiikka on arvo. Ei sitä voi mitata vain rahassa”, Pälve sanoo.
Paperittomien terveyspalvelut on aihe, jossa ajaudutaan väittelyyn. Ongelma on siinä, että sen paremmin lain vastustajilla kuin kannattajillakaan ei tunnu olevan kovaa faktaa paperittomista.
Esimerkiksi Helsingin terveysvirastossa ei tiedetä, kuinka paljon paperittomien terveyspalvelut maksavat, vaikka Helsinki on ainoa kaupunki, joka jo nyt tarjoaa paperittomille laajennettuja terveyspalveluita.
Ruotsista löytyy joitain lukuja. Siellä paperittomien terveydenhuolto uudistettiin vuonna 2013 ja Valtionkonttorin ensimmäinen iso tutkimus taloudellisista seurauksista valmistui tänä keväänä.
Raportin mukaan paperittomien terveydenhoitokulut olivat viime vuonna kymmenen miljoonaa euroa. Uuden lain myötä kulut nousivat peräti 80 prosenttia. Voi olla, että se on vasta alkua. Ruotsin valtio on varautunut kustannusten nousuun 30 miljoonaan euroon asti.
Paperittomien potilaiden määrä on kasvanut Ruotsissa uuden lain myötä. Mutta mistä uudet potilaat tulevat ja mitä he sairastavat, sitä raportti ei kerro.
Ruotsin Kansanterveyslaitoksen tilastoissa vaikeaa MDR-tuberkuloosia sairastavia potilaita oli 15, kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2013. Tilastosta ei kuitenkaan selviä, kuinka suuri osa potilaista oli paperittomia.
Kiistatonta on se, että Afrikka ja Aasia hallitsevat Ruotsin tuberkuloositilastoja. Venäjältä ja Itä-Euroopasta tulleiden potilaiden osuus on pysytellyt viime vuodet kymmenen prosentin tasolla.
Pietarin terveysturismista ei näy merkkejä.
Mikä on paperittomien terveydenhuollolle seuraavaksi tapahtuu?
Saattaa olla, että lakihanketta jatketaan siitä, mihin se viime maaliskuussa jäi. Uusi sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps) saa ehkä pöydälleen tutun paketin.
Perushoitajatutkinnon suorittanut Mäntylä tuntee lakihankkeen hyvin. Hän oli laatimassa asiasta selvitystä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Mäntylä ei vaikuttanut vakuuttuneelta ministeriön virkamiesten valmistelutyöstä.
”Tämä on täysin kestämätön laki, kustannusvaikutukset ja henkilömäärä täysin alakanttiin. Puoli miljoonaa euroa ei tule riittämään yhtään mihinkään”, Mäntylä sanoi viime talvena.
SK pyysi ministeriltä kommenttia paperittomien terveydenhuollon tulevaisuudesta.
Mäntylä ei ehtinyt vastaamaan.