Paluu turvallisuuteen

Jokela
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
jokela

Otsikot pienenevät, julkisuus vetäytyy, uutta kerrottavaa ei ole, suru koteloituu. Eikä Jokelan julistusta ole vielä kirjoitettu.

Teksti Risto Lindstedt

Jokelassa on nyt maan suurin turvallisuusvaje. Kriisikeskus oli vielä auki maanantain vastaisen yön, aamulla alkoi koulu. Arjen tukikehikko rakentuu hitaasti uudestaan. Teloitukset koulussaan kohdanneille oppilaille alku oli tilapäisissä tiloissa, tilapäisen lukujärjestyksen rytmityksellä. Uudet päivät ovat vielä pitkään pelosta ja käsittämättömyydestä hauraita, ja niiden päivien vähäistäkin valoa peittelevät miksi-kysymysten painavat varjot. Jokelassa alkoi maanantaina turvallisuuden palauttamisen talvi.

Viranomaisten lupaus on se, ettei ketään jätetä yksin, kaikki apua tarvitsevat saavat sitä jatkossakin. Siis kaikki ne, jotka osaavat, haluavat, pystyvät ja jaksavat apua hakea. Missään ei tarvita ammattiavun lisäksi niin paljon muutakin eheyttävää tukea kuin Jokelassa: yhteisöllisyyden suojaa, välittämistä, kavereita, vanhemmuutta, ymmärrystä, herkkyyttä ja rohkeutta, pelon pysäyttämistä itseensä. Turvallisuusvajetta voidaan täyttää vain läsnä olevaa välittämistä lisäämällä.

Jokelan kirkko ei ole keskellä kylää, keskellä kylää on Teboilin baari, paikallinen infopiste. Surusunnuntaina, isänpäivänä, baarissa ei ollut väkeä, syrjällä sijaitsevassa kirkossa oli.

Kirkko oli lähes viikon keskiössä kuin manifestaationa siitä, mistä yritetään lähteä liikkeelle, kun kaikki on palautettu lähtöruutuunsa ja yhteistä luottamusta on ryhdyttävä etsimään uudestaan.

Elämän jatkuminen oli vielä jossain muualla kuin Jokelan kirkossa sunnuntaina ennen uuden viikon alkua, toisenlaisen arjen alkua, koulun jatkumista. Kukaan ei voi olla niin kaukana kuoleman ajatuksesta kuin nuori ihminen on, voimaisimmillaan oleva elämä, toiveiden kannattelema, haaveiden keventämä. Ja nyt kuolema notkuu porukoissa pelottavan lähellä, eikä sille voi sanoa “lähde vetään siitä”.

Lue koko juttu SK:sta 46/2007.

Aiheesta lisää
“Tappava ase” (SK netti 7.11.)
Ihan yksin (pdf; SK 13/2007)
Pahuus tekee meistä ihmisiä (pdf; SK 44/2005)