Osteri on rytmisesti kaksineuvoinen nilviäinen, joka on todellista elävää ravintoa ja terveysruokaa
Toisille osteri on arkea, toisille juhlakauden suurinta herkkua.
Keittiössäni on ranskalainen pilapiirros 1800-luvun nautiskelijasta. Silmät puoliummessa herrasmies ryystää suuhunsa osteria, pöydällä on jo pino tyhjiä kuoria, sitruunanpuolikas ja viinipullo. Honoré Daumier kiteytti nautinnon perusidean litografiaan, jonka nimi on Osterinrakastaja.
Osterin täytyy vähän säikähtää kun se saa päälleen hapokasta sitruunaa, ja usein sen kyytipoikana on valkoviini tai samppanja.
Ensimmäisen elävän osterini kohtasin Adrianmeren turistikuppilassa. Otus köllötti kuorenpuolikkaalla, tuoksui mereltä ja muljahteli suussa silkkisen liukkaana. Yllättäen se oli rakkautta ensi nielaisulta.
Osteri on rytmisesti kaksineuvoinen nilviäinen, joka vaihtaa sukupuoltaan vuodenajan, veden lämpötilan ja suolapitoisuuden mukaan. Se viihtyy ja lisääntyy suolaisissa merissä kaikkialla maailmassa. Itämeri on sille liian vähäsuolainen.
