Opiskelijan pelko: Ehdinkö valmistua seitsemässä vuodessa?
Neljännen vuoden ympäristöekologian opiskelija Emilia Tuomaala Helsingin yliopistosta pitää viiden vuoden tavoiteaikaa valmistumiselle liian tiukkana. Kuva Kaisa Rautaheimo.
Syyskuun alussa käynnistyy syksyllä 2005 aloittaneiden yliopisto-opiskelijoiden tuomion vuosi. Heillä on edessään seitsemäs ja lain mukaan viimeinen vuosi suorittaa maisterin tutkinto.
Opintojen rajauslaki vuonna 2005 lopetti yliopisto-opiskelijoiden ikuisen opiskeluoikeuden. Useimmilla aloilla tavoiteaika ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen on nyt viisi vuotta ja enimmäisaika seitsemän vuotta.
Opiskeluaikaa on kuitenkin helppo venyttää yli maksimin. Enimmäisaika pitenee automaattisesti, jos ilmoittautuu poissaolevaksi yliopistolta.
Tämä onnistuu yhteensä korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Ase- tai siviilipalveluksen suorittamista ja äitiys-, isyys- tai vanhempainloma-aikaa ei kuitenkaan lasketa poissaolokattoon.
Varsinaisia opiskeluvuosia saa lisää hakemuksella, jossa esittää suunnitelman opintojensa suorittamiseksi loppuun.
Epäselvät vaatimukset
Opintojen rajauslaki on kirjoitettu hyvin suurpiirteisesti. Laki määrää, että opiskelija saa lisäaikaa, jos hän esittää ”tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen” suunnitelman opintojen saattamiseksi loppuun ”kohtuullisessa ajassa”.
Helsingin yliopiston opintoasioiden päällikkö Päivi Pakkanen sanoo lain merkityksen miettimisen tuottaneen rutkasti työtä. Hän on silti tyytyväinen, että opetusministeriö on jättänyt yliopistoille paljon tulkintavaltaa.
Sen sijaan Aalto-yliopiston opinto- ja opiskelijapalvelujen vastaava päällikkö Anneli Lappalainen olisi toivonut opetusministeriöltä tarkempaa ohjeistusta.
”Pahimmassa tapauksessa yliopistot olisivat alkaneet tulkita lakia hyvin eri tavoin.”
Tämän estämiseksi useimpien Suomen yliopistojen opintotoimistojen päälliköt kokoontuivat muutama vuosi sitten keskustelemaan laista.
Päälliköt olivat yhtä mieltä muun muassa siitä, että kerralla opiskelijalle on hyvä antaa lisäaikaa enintään kaksi vuotta. Näin tutkinnon saisi kasaan viimeistään yhdeksässä vuodessa.
Tämäkään ei ole kuitenkaan ehdoton maksimi, sillä lisäaikaa voi hakea uudelleen – vaikka kuinka monta kertaa.
Pakkanen ja Lappalainen sanovat yliopistojensa myöntävän lisäaikaa ensimmäisen kerran melko automaattisesti. Jos lisäaikaa hakee toistamiseen, seula on tiukempi.
Tällöin opiskelija joutuu perustelemaan, miksei ole pysynyt laatimassaan opintosuunnitelmassa. Perusteluissa voi vedota esimerkiksi perheellisyyteen, sairauteen, työssäkäyntiin tai aktiivisuuteen opiskelijatoiminnassa.
Yksi hylätty hakemus
Rajauslaki ei koske opiskelijoita, jotka ovat saaneet opinto-oikeuden ennen syksyä 2005. Siksi nyt käynnistyy ensimmäinen lukuvuosi, jolloin yliopistot joutuvat käsittelemään isoa joukkoa lisäaikahakemuksia.
Tähän asti yliopistot ovat saaneet hakemuksia vain sellaisten alojen opiskelijoilta, joilla on oikeus ainoastaan alempaan korkeakoulututkintoon. Esimerkiksi lastentarhanopettajan ja farmaseutin tutkinto tulisi suorittaa enintään viidessä vuodessa.
Lisäaikaa ovat joutuneet hakemaan myös jotkut maisteriohjelmien opiskelijat, joilla entuudestaan on jo korkeakoulututkinto.
Helsingin yliopisto tilastoi hyväksytyt hakemukset viimeksi syyskuussa 2010. Tuohon mennessä niitä oli kertynyt 383. Hylkäyksiä yliopisto ei tilastoi.
Opintoasioiden päällikkö Päivi Pakkanen tietää vain yhden hylkäyksen. Syynä oli se, että opiskelija oli jo suorittanut kaikki tutkintoon vaadittavat opinnot.
Tämä onkin ainoa peruste, jolla Helsingin yliopisto kategorisesti kieltäytyy antamasta lisäaikaa.
Papereiden panttaus houkuttelee opiskelijoita, jotka epäilevät valmistuvansa kortistoon.
Entä päinvastainen tapaus: opiskelija, joka ei ole seitsemän vuoden aikana suorittanut lainkaan opintoja. Saako hän vielä lisäaikaa?
Helsingin yliopiston mielestä kyllä, jos hakemus on asiallinen. Ainakin Tampereen yliopisto noudattaa eri linjaa.
”Jos ei ole suorittanut opintoja määräajassa lainkaan, ei ole odotettavissa, että opiskelija lisäajassakaan saisi tutkinnon valmiiksi”, sanoo yliopiston opintopalvelujen tietojärjestelmäpäällikkö Sami Hautakangas.
Merkityksetön laki?
Aalto-yliopisto ei ole vielä tehnyt yksityiskohtaisia linjauksia lain tulkinnasta. Opintopalvelujen päällikkö Anneli Lappalainen kuitenkin kritisoi Helsingin yliopiston linjaa.
”Jos käytännössä kaikille myönnetään lisäaikaa, lain tarkoitus vesittyy.”
Lappalainen korostaa, että tämä on vain hänen henkilökohtainen mielipiteensä.
Helsingin yliopiston Päivi Pakkanen puolustautuu sillä, ettei yliopistolaki anna mahdollisuutta potkia opiskelijaa pysyvästi pois puutteellisten suoritusten takia. Eli vaikka opiskelijan jatkoaikahakemus hylättäisiin, hänellä on mahdollisuus uusia hakemus vaikka kuinka monta kertaa.
Tällä estetään se, ettei vanha opiskelija joudu uudelleen pääsykokeeseen ja vie paikkaa tulokkaalta.
Onko rajauslailla sitten mitään merkitystä? Tuottaako se vain turhaa paperityötä yliopistoille ja opiskelijoille.
Pakkasen mielestä ei.
”Ensinnäkin laki on signaali opiskelijoille, että heidän odotetaan valmistuvan tietyssä ajassa.”
Signaalia tehostaa muu opintojen seuranta, erityisesti rajoitukset opintotuessa. Kela on jatkuvasti nostanut opiskelijoilta vaadittavien suoritusten määrää.
Toiseksi laki patistaa pitkään opiskelleet laatimaan huolellisia opintosuunnitelmia ja sitä kautta yliopistot panostamaan opinto-ohjaukseen.
Toistaiseksi valtiovallan patistuksella ei ole ollut vaikutusta yliopisto-opiskelijoiden valmistumisvauhtiin: mediaaniaika ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisessa on pysynyt kuuden ja seitsemän vuoden välillä 1990-luvun alusta lähtien.