Opetusministeri Grahn-Laasonen lupaa nyt: Kirjasto säilyy jatkossakin joka kunnassa – ”Siitä en aio tinkiä”
Kirjastoseuran puheenjohtaja: Hallitus ymmärsi, ettei sen idea ollut kovin hyvä.
”Kirjastolakia uudistettaessa huolehditaan siitä, että Suomessa on jatkossakin toimiva ja kattava yleisten kirjastojen verkko”, lupaa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok).
Hän tekee selväksi, että kirjastopalveluiden järjestäminen pysyy kuntien velvollisuutena. Myös opetusministeriön rahallinen tuki jatkuu, eikä siihen suunnitella leikkauksia.
”Suomen jokaisessa kunnassa on myös jatkossa kirjasto. Siitä en aio tinkiä”, ministeri linjaa.
Opetusministeri on yksiselitteisempi kuin hallitusohjelma.
Siinä kirjastolaki listataan osaksi lainsäädäntöä, joka on tarkoitus ohittaa säätämällä kokonaan uusi laki. Tämä antaisi kunnille mahdollisuuden joustaa lakisääteisissä velvoitteissaan.
Sanatarkasti hallitusohjelman muotoilu kuuluu:
”Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita tai suosituksissa mainittuja menettelytapoja palveluiden toteuttamiseksi.”
Tarkat toimenpiteet ja vaikutusten arviointi jätettiin hallitusohjelmassa vielä auki. Hankkeen edistäminen kuuluu kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk) vastuulle.
Epämääräinen muotoilu kuitenkin säikäytti kirjastoväen ja esimerkiksi Suomen kirjastoseura ilmaisi huolensa kirjastojen tulevaisuudesta jo kesäkuussa 2015.
Nyt kuultuaan opetusministerin lausunnosta kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander kertoo olevansa varovaisen optimistinen.
”Ilmeisesti hallitus on itsekin tullut johtopäätökseen, että idea ei olisi ollut kovin hyvä”, hän muotoilee.
Täysin turvattuna Suomen kirjastopalveluiden tulevaisuutta Relander ei silti vieläkään pidä. Syytä huoleen on niin kauan kuin hallitusohjelman kirjausta ei ole muutettu.
Kuntien heikon taloustilanteen vuoksi myöskään kirjastojen rahoituspohja ei ole kiveen hakattu.
Opetusministeri Grahn-Laasonen lupaa valtion tuen jatkoa, mutta Relander muistuttaa valtion rahoitusosuuden olevan nykyisellään jo varsin pieni.
Tuen suuruutta on vuosien varrella leikattu ja kuntien valtionosuuksien korvamerkitsemisestä kirjastopalveluihin luovuttu, mikä on Relanderin mukaan vähentänyt kirjastojen aineistohankintoja.
”Kirjastopalveluiden säilyminen kysyykin kulttuuritahtoa ennen kaikkea kunnilta. Useimmissa kunnissa kyllä ymmärretään, että kirjasto on palvelu, johon on myös taloudellisesti järkevä panostaa”, Relander muotoilee.
Hänen mukaansa useat tutkimukset osoittavat kirjastoihin sijoitetun rahan tuottavan moninkertaisen taloudellisen hyödyn. Pelkkä kuluerä kirjasto ei siis kunnille ole.
Relander sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, ettei taloudellinen paine kohtele kaikkia kuntia tasapuolisesti. Suuressa kunnassa kirjastopalvelut maksavat asukasta kohden huomattavasti vähemmän kuin pienessä.
Velvoitteissa joustaminen uhkaisikin kirjastopalveluita todennäköisimmin pienissä, yhden kirjaston kunnissa.
”Siksi tarvitaan myös lainsäädännöllistä kannustusta”, Relander toteaa.
Uutta kirjastolakia valmistellaan tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alussa.
Relanderin mukaan valmistelusta on tihkunut tähän mennessä varsin vähän tietoja. Tiedotuslinja näyttää olevan se, ettei lain sisältöä päästetä kommentoimaan kesken valmistelun.
Asiantuntijoina valmisteluun osallistuneet kirjasto-alan ammattilaiset ovat kuitenkin Relanderin mukaan olleet näkemäänsä suhteellisen tyytyväisiä.
Lakiesityksen tekstin pitäisi valmistua kevään aikana. Relander odottaa julkaisua toiveikkaana.
”Olen optimisti, että uuden kirjastolain myötä Suomen kirjastojen tulevaisuudesta tarvitsee kantaa vähemmän huolta.”