Pisteytyksestä pitää ottaa oppia
Korkeakoulujen todistusvalinnan vaikutusta lukioihin ei osattu ennakoida. Ikävät yllätykset voitaisiin välttää, jos opetusala osaisi tehdä yhteistyötä, sanoo Olli-Pekka Heinonen.
Yhteiskunnan toimintaan vaikuttavien päätösten teko ei ole mutterioppia.
Se on opetushallituksen pääjohtajana viime viikolla lopettaneen Olli-Pekka Heinosen yksi viesti kaikille niille, jotka miettivät, miten suomalaista koulujärjestelmää pitää jatkossa kehittää.
Heinonen itse siirtyi toukokuun alussa kansainvälistä IB-tutkintoa hallinnoivan International Baccalaureate -organisaation johtoon. Siellä hänen vastuullaan on yli 1,4 miljoonan oppilaan koulutus 158 maassa, joista yksi on Suomi.
Mutterivertaus liittyy yhteen sekä opettajia että opiskelijoita viime aikoina paljon puhuttaneeseen asiaan: korkeakoulujen todistusvalintaan ja siihen yhdistettyyn ylioppilastutkinnon eri arvosanojen pisteytykseen. Sen on arvioitu johtaneen pitkän matematiikan painottumiseen lukiolaisten kurssivalinnoissa muiden aineiden kustannuksella, sillä siitä saa paljon pisteitä.
Pisteytys on Heinosen mukaan hyvä esimerkki päätöksestä, jonka seurauksia ei pystytty ennakoimaan.
”Meillä on taipumus ajatella, että yhteiskunta on kuin kone ja poliittiset päättäjät ovat jonkinlaisia koneenkäyttäjiä. Mutta ei se niin mene. Yhteiskunnassa on paljon itsenäisiä toimijoita, jotka reagoivat muutoksiin kukin omasta mielestään loogisesti ja rationaalisesti.”
Ratkaisuksi Heinonen ehdottaa käyttäytymistieteellisen näkökulman tuomista vahvemmin mukaan päätöksentekoon.
”Ei pidä keskittyä vain siihen, miten kulloinenkin ongelma saadaan pois käsistä. Täytyy myös ennakoida, että jos on ongelma A ja tehdään ratkaisu B, mitä sitten tapahtuu. Missä ongelmissa sitten ollaan?”
Lukiolaisten stressistä ja uupumisesta puhuttiin jo ennen kuin pisteytysjärjestelmä otettiin käyttöön, ja ylioppilastutkinnon entistä suurempi merkitys on vain lisännyt paineita.
Heinonen vakuuttaa, että tilanne on tiedostettu ja sitä seurataan ”herkällä korvalla”.
”Meillä on ollut tähän asti traditio, että opetussuunnitelman perusteet uudistetaan kertarysäyksellä aina kymmenen vuoden välein. Nyt nähdään, että järjestelmän pitäisi ehkä olla joustavampi. Silloin ongelmia voitaisiin korjata sitä mukaa kun niitä nousee esiin.”
Opetusalalla on paljon itsenäisiä toimijoita, joiden yhteistyö ei aina suju niin kuin pitäisi. Paljon kritisoitu pisteytysjärjestelmä on hyvä esimerkki. Se syntyi lähinnä yliopistojen tarpeista.
”Olisi hyvä, jos opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, ylioppilastutkintolautakunta, yliopistot ja korkeakoulut eivät nojaisi vain omaan autonomiaansa ja toteaisi, että meillä on oikeus tehdä tällaisia päätöksiä. Sen sijaan ne voisivat ottaa muutkin mukaan keskusteluun päätöksiä tehdessään”, Heinonen toivoo.
Toisiin ongelmiin ei ole löytynyt ratkaisua, vaikka ne on tiedetty vuosikymmeniä. Heinonen muistelee, että kielitaidon kaventumisesta oltiin huolissaan jo 1990-luvulla, kun hän oli opetusministeri. Harvinaisten kielten opiskelu vähenee silti koko ajan.
Heinosen mukaan yksi vaihtoehto voisi olla vieraskielisen opetuksen tuominen muihin oppiaineisiin.
”Koulussa törmätään myös siihen, että rajalliset tunnit eivät riitä kaikkeen. Suomessa on kansainvälisesti katsoen paljon oppiaineita. Kokemus on osoittanut, että uusien aineiden lisääminen on helpompaa kuin vanhojen poistaminen.”
Ratkaisuja on haettu myös uudenlaisista, eri oppiaineiden sisältöjä yhdistelevistä opintokokonaisuuksista. Se on nyt trendi vähän kaikkialla.
”Joissakin maissa puhutaan 21. vuosisadan taidoista, toisissa suurista kysymyksistä, mutta kaikki tarkoittavat samaa asiaa”, Heinonen kertoo.
Hän nostaa erikseen esiin Aasian maat, joissa koulunkäynnin on ajateltu olevan yhtä pänttäämistä.
”Aasiassakin on alettu vähentää nippelitietoa ja pyritty sen sijaan opettamaan kuhunkin oppiaineeseen kuuluvaa ajattelutapaa. Biologiassa ei opeteta kaikkia yksityiskohtia vaan enemmän sitä, miten biologi ajattelee.”
Kaikissa asioissa Suomen ei kuitenkaan kannata ottaa oppia maailmalta, Heinonen muistuttaa.
”Suomessa kaikki koulut ovat olleet tähän asti suhteellisen hyviä. Asuinpaikalla ja muilla vastaavilla seikoilla ei ole juuri ollut merkitystä. Siinä olemme hyvin harvinainen poikkeus.”
”Muualla on tavallista, että julkisten ja yksityisten koulujen välillä on iso ero. Se on asetelma, joka helposti vahvistaa itseään. Ne vanhemmat, joilla on aikaa ja kapasiteettia olla kiinnostuneita lastensa tulevaisuudesta panevat heidät hyviksi tiedettyihin kouluihin. Toisissa perheissä ei ole tällaisia valmiuksia, tai sosiaalinen identiteetti voi aiheuttaa sen, ettei uskalleta mennä hyvään kouluun.”
Heinonen on pannut merkille, että Suomessa on jo joissakin kaupungeissa viitteitä samantapaisesta ilmiöstä. Se pitää hänen mukaansa pysäyttää alkuunsa.
”Toiset kaupungit ovat olleet ehkä parempia kuin toiset vaikuttamaan kehitykseen yhteiskuntarakennetta koskevilla päätöksillä”, hän arvioi.
”Jos annamme kehityksen jatkua, emme ikinä kykene löytämään tarpeeksi ammattilaisia hoitamaan ongelmia, joita toisillemme aiheutamme.”
Toinen Heinosta huolestuttava asia on yhteiskunnan voimistuva polarisaatio ja ääriajattelun lisääntyminen.
”Monet keskustelufoorumit perustuvat meillä siihen, että ihmiset toimivat tavalla, jolla saamme toinen toisistamme kaikki huonot puolet esiin. Jos annamme tällaisen kehityksen jatkua, emme ikinä kykene löytämään tarpeeksi asiantuntijoita ja ammattilaisia hoitamaan kaikkia niitä ongelmia, joita toisillemme aiheutamme.”
Sosiaalinen media on yksi sylttytehdas, mutta ongelmat eivät rajoitu vain sinne.
”Se tapa, jolla me muutenkin keskustelemme ja käytämme esimerkiksi tietoa toisia vastaan, on todella huolestuttava.”
Heinonen toivoo, että koulutkin voisivat tehdä osansa kulttuurin muuttamiseksi.
”Perusopetuslain toiseen pykälään on kirjattu, että opetuksen tavoite on tukea jokaisen lapsen kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Se on peruskoulun tärkein tehtävä. Niin on lainsäätäjä sanonut.”
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa