Tunnustuksia
Kateutta on vaikea myöntää, mutta kaikki sitä tuntevat. Psykiatri kadehtii nuoruutta, yrittäjä menestystä ja fitness-urheilija tiukkaa vartaloa. Mitä kirjailija sanoo kateudesta, entä aivotutkija?
Claes Andersson, 81
Psykiatri, kirjailija, jazzmuusikko, entinen kansanedustaja.
”Kateus vie kalatkin vedestä? Oletko joskus kateudesta vihreä?
Kärsitkö pippeli- vai kikkelikateudesta?
Kateus – kapitalismin alkuvoimako?
Ilman kateutta ei ole kilpailua, ilman kilpailua ei ole demokratiaa eikä hyvinvointia?
Miks tuoll on isompi ku mulla?
Johtaako kateus maapallon tuhoutumiseen, sotiin ja kansamurhiin ja huonoihin vitseihin suomalaisista, ruotsalaisista ja norjalaisista?
Minulla on sentään hyvä omatunto, senkin rikas paskiainen!
Väität että et ole koskaan kateellinen?
Vähän kyllä harmittaa kun yks älypää keksi kirjoittaa tuon pienen kirjasen Jäämiehestä.
Etkä siis ollut kateellinen?
No, ei oikeastaan, enemmän harmistunut kun en itse keksinyt samaa.
”Olen kateellinen eletylle elämälle, juoksemiselle, seksille!”
Näin tuon veijarin Hyvissä ja huonoissa uutisissa, se oli valtavan hauska ja älykäs mies!
Sellaistako ei voi kadehtia?
Ei!
Miksi halveksit mammonaa ja luksusta? Koska rikkaus on varkautta!
Olet siis vapaa kateudesta?
En ole vapaa kateudesta, mutta minun kateuteni on turhaa ja jopa romanttista – sentimentaalista.
Selitä!
Vanhana gubbena olen kateellinen nuoruudelle.
Olen kateellinen eletylle elämälle, juoksemiselle, saunomiselle ja seksillle, hyvin paljon seksille!
Etkö kadehdi edes valtaa?
En todellakaan kadehdi, valta tuo ongelmia, vihamiehiä, vastuuta, valvomista – ja kadehtimista.
Miksi olisin kateellinen sellaisesta käärmeenpesästä?”
Lauri Nummenmaa, 41
Lääketieteellisen kuvantamisen apulaisprofessori, psykologi.
”Kateudelta ei välty kukaan. Se kertoo meille omasta epätäydellisyydestämme – tai ainakin siitä, että kuvittelemme olevamme huonompia kuin toiset. Kateus on yksi alkukantaisten motiiviemme moottoreista. Se ei ole pelkkä ajatus toisten paremmuudesta, vaan voimakas tunne omasta huonommuudesta. Siksi kateus on sekä mielelle että keholle raskas taakka kannettavaksi.
Kateuden kohteita on rajattomasti aina toisten omaisuudesta asemaan, puolisoihin, ulkonäköön ja persoonallisuuden piirteisiin. Kateus kertookin meille, mitä arvostamme – se paljastaa, että asemamme yhteisössä on meille tärkeä. Kateuden tehtävänä on varmistaa, ettei meistä tule heittopusseja. Jos tyytyisimme paikkaamme hierarkian alimmilla portailla, meillä ei olisi syytä kadehtia toisten onnea.
Kateus on pienten piirien tunne. Kadehdimme harvoin julkkiksia, joiden asemaa emme voi saavuttaa. Työkaverit tai sisarukset ovat otollisempia kohteita. Sosiaalisen median aikakaudella kateus on helppoa: toisten elämän parhaat puolet ovat jatkuvasti näkyvillä.
Kateus kaventaa näkökenttämme. Kuvittelemme toisten elämän olevan kadehdittavampaa kuin se on, koska ihmiset ovat taitavia peittämään huonot puolensa toisten seurassa.
Pidämme kateutta moraalisesti paheksuttavana ja hävettävänä, koska se on pohjimmiltaan egoistista ja saa meidät tavoittelemaan toisten onnea. Kateus voi kuitenkin olla myös rakentavaa. Se voi saada meidät ponnistelemaan entistä tarmokkaammin oman onnemme eteen. Kateus voi myös paljastaa meille epätasa-arvoa tai epäkohtia, ja toimia polttoaineena niiden korjaamiseksi.
Menestys kasautuu helposti samoille ihmisille. Emme kaikki voi saada samaa unelmapuolisoa, -työpaikkaa tai -perhettä. Onnellisuus ei kuitenkaan ole nollasummapeliä, jossa yhden onni on muilta pois.
Meillä on loputtomasti mahdollisuuksia etsiä onnea, emmekä tiedä, millaisena muut elämämme näkevät. Ei ole mahdoton ajatus, että oma elämämme on jonkun muun mielestä kadehtimisen arvoista.”
Sisko Savonlahti, 36
Kirjailija, toimittaja.
”Kadehdin ihmisiä, joille on opetettu pienestä pitäen, että he pystyvät mihin tahansa. Minä olen uskonut suurimman osan elämästäni, etten osaa mitään. Olin parikymppinen kun tajusin, että halusin kirjoittaa, mutta ajatuskin toimittajan saati kirjailijan urasta tuntui saavuttamattomalta.
Kun kerroin äidilleni, että ajattelin hakea kesätoimittajan työtä Me Naiset -lehdestä, hän sanoi, että sinne on varmasti hirveästi hakijoita. Tulkitsin sen niin, ettei äiti uskonut kykyihini ja loukkaannuin. Miksen muka voisi erottua muista hakijoista?
Kun kuulin, että paikka oli mennyt sivu suun, ajattelin, että äiti oli oikeassa. Olisin yhtä hyvin voinut jättää hakematta.
”Kun kerroin äidille, että ajattelin hakea kesätoimittajan työtä, äiti sanoi, että sinne on varmasti hirveästi hakijoita.”
Uskon, että äitini tarkoitus oli pitää jalkani maan pinnalla ja siten säästää minut pettymyksiltä. Silti toivon, että olisin saanut kotona enemmän kannustusta. Ehkä olisin sen myötä uskaltanut yrittää useampia asioita elämässäni ja huomannut, että voin joskus myös onnistua.
Toisaalta eräs ystäväni on kertonut minulle, että kun hän oli lapsi, hänen vanhempansa kehuivat häntä aina erityiseksi. Oli raskasta tajuta aikuisena, että onkin ’aivan tavallinen pallinaama’.
Joskus kadehdin ystäviäni, joilla on lapsia, mutta en lasten takia vaan siksi, että ystävieni ei tarvitse enää miettiä, tuleeko heistä äitejä vai ei. Minä en edelleenkään tiedä. Sen jälkeen kun kirjoitin kirjani, olen tosin suhtautunut asiaan levollisemmin.
Ajatus siitä, että joku kadehtisi minua, tuntuu vieraalta. Näin siis siitä huolimatta, että vielä pari vuotta sitten kadehdin itse kaikkia, jotka pystyivät kutsumaan itseään kirjailijoiksi. Mutta kadehdinhan minä vapaita toimittajiakin ennen kuin minusta itsestäni tuli sellainen.
Mitä enemmän kateutta mietin, sitä turhemmalta se tuntuu. Kateus ei ole koskaan vienyt minua eteenpäin tai tehnyt minua onnellisemmaksi. Kirjoittaminen on.”
Peter Vesterbacka, 51
Yrittäjä.
”En juuri mieti kateutta. Niin, että kadehtisin ihmisiä tai että joku kadehtisi minua. Se ei ole sillä tavalla iso teema.
Vaikka varmaan sitä ilmenee.
Kilpailuun liittyy kateutta, mutta kilpailu on positiivista ja kateus negatiivista. Klassisia esimerkkejä löytyy. Jos naapurilla on uusi auto, suomalainen ei ajattele, miten saisi itse samanlaisen. Suomalainen toivoo, että naapurille tapahtuisi jotain. Siinä on positiivisen ja negatiivisen asenteen ero.
Olen ollut paljon Aasiassa, muun muassa kehittämässä koulutusta. Käyn Kiinassa pari kertaa kuussa.
Esimerkiksi Singaporessa näkee, kuinka lapset piilottavat toisiltaan koulukirjoja, että toiset menestyisivät huonommin kokeissa. Se on negatiivista. Kilpailu on jees silloin, kun se vie kaikkia eteenpäin.
Kiinassa satoja miljoonia ihmisiä on nostettu köyhyydestä viime vuosikymmenten aikana. Kaikilla menee paremmin, vaikka tuloerotkin varmaan ovat kasvaneet. Mutta pitää nähdä iso kuva. Kateus ja itsekkyys on sitä, ettei välitä siitä, että kaikilla menee hyvin, jos itsellä ei mene yhtä hyvin kuin niillä, joilla menee parhaiten.
Suomessa tuijotetaan liikaa tuloeroja. Tietenkään räikeitä eroja ei saa olla, mutta eihän meillä olekaan. Tietenkin aina voidaan tehdä vielä paremmin, mutta vähän realismia keskusteluun.
Mulla itselläni kateus kanavoituu kilpailuviettiin. Ärsyttää hävitä. Nuorena olin töissä Suomen Hewlett-Packardilla, ja kun yritys palkitsi muita maita eikä Suomi pärjännyt, ärsytti aina. Voidaan varmaan panna kateuden piikkiin, mutta käytännössä se tarkoitti, että asialle piti tehdä jotain. Piti pärjätä paremmin kuin muut.
Jos joku sanoo, ettei jotain voi tehdä, niin sittenhän se on pakko tehdä.”
Janni Hussi, 27
Liikunta-alan yrittäjä, somepersoona.
”Uskon, että kateuden voi valjastaa erittäin hyödylliseksi tunteeksi. Se voi puskea sua tekemään juttuja.
Kateudessa on jo sanana negatiivinen leima ja vivahde. Vaude, toi pystyy tekemään kaksikymmentä punnerrusta. Olen kateellinen siitä. Mutta se voi ajaa sua eteenpäin: watch me, joku päivä mä teen kolmekymmentä.
Kateus näkyy jokaisessa kansakunnassa vähän eri tavalla. Jos miettii vaikka Jenkkejä. Siellä sanotaan, että jee ihanaa, kun sulla menee hyvin. Mutta sitten selän takana ollaan, että hitto kun ärsyttää. Suomalainen luonne on ehkä enemmän sellainen, että se näytetään.
Mutta jotenkin nuorempi sukupolvi on paljon suvaitsevampi. Mullakin on pikkusisarukset, toinen kolmosella ja toinen vitosella. Ne hiffaa, ettei se ole itseltä pois, jos joku toinen menestyy. Mulla on iso luotto näihin nuoriin.
”Jäin nuolemaan näppejäni fitnessin SM-kisoissa. Ajattelin, että jumatsukka, minun kuuluisi seisoa kultamitali kaulassa.”
Itsellä oli kateuden tunteita enemmän nuorena. Kun oli kaikenlaista epävarmuutta. Nyt on niin sinut itsensä kanssa, että tulee paljon vähemmän huonoja kateuden tunteita.
Totta kai joskus.
Keväällä 2014 oli sellainen tilanne. Jäin nuolemaan näppejäni bikini fitnessin SM-kisoissa Helsingin Kulttuuritalolla. Ajattelin, että jumatsukka, minun tässä kuuluisi seisoa tuo kultamitali kaulassa eikä hopea. Onneksi osasin jo silloin käyttäytyä sen verran, että menin rehdisti halaamaan ja onnittelemaan voittajaa.
Kun itse voitin vuonna 2010, osa kilpailijoista lähti paikalta ovet paukkuen eikä sanonut mitään. Silloin päätin, että okei, mä en halua olla tuollainen.”