Oikeusvaltio ei ole enemmistön diktatuuri

Riippumattomien tuomioistuinten vastuulla on kuitenkin viime kädessä kontrolloida poliittisten vallanpitäjien ratkaisuja perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen varmistamiseksi, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi kirjoittaa Kanava-lehdessä.

Kanava
Teksti
Kari Kuusiniemi
3 MIN

Professori Jukka Korpela viittasi kiintoisassa artikkelissaan ”Voiko perusoikeuksia loukkaavia lakeja säätää?” (Kanava 3/2024) puheeseeni ylituomaripäivillä (7.12.2023) todeten minun sanoneen, ettei oikeusvaltiossa voi säätää ihmis- ja perusoikeuksia loukkaavia lakeja.

Kirjoituksensa lopussa Korpela katsoo, että meillä on viime vuosina haluttu tehdä perustuslaista muuttumatonta.

Jos perustuslaista tulee pyhä teksti, sitä aletaan tulkita. Tulkinnan tekee jokin taho, josta tulee oma pappiskuntansa. Silloin poliittisen vallan on kaapannut itselleen tämä ryhmä, ja ajatus vallan kolmijaosta on romahtanut”, hän kirjoittaa ja katsoo, etten tätä vaaraa ole havainnut.

Demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteisiin kuuluu vallanjako. Lainsäätäjä (parlamentti) käyttää ylintä valtaa. Vallanjaon tasapainon, erityisesti suhteessa täytäntöönpanovallan käyttäjiin, varmistavat riippumattomat tuomioistuimet. Oikeusvaltio ei kuitenkaan ole enemmistön diktatuuri, vaan ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen on välttämätön osa modernia oikeusvaltioymmärrystä.

Perustuslaki ja valtion kansainvälisoikeudelliset sitoumukset määrittävät lainsäätäjän harkintamarginaalia sen säätäessä lakeja halutun yhteiskuntakehityksen suunnan toteuttamiseksi. Tavallisella lailla ei voida antaa perustuslain kanssa ristiriidassa olevia säännöksiä. Tämän rajan määrittäminen tietenkin edellyttää sekä perustuslain tulkintaa että annettavan tavallisen lain säännöksen vaikutusten arvioimista.

Meillä tätä tehtävää hoitaa eduskunnan perustuslakivaliokunta, ja olen varauksitta samaa mieltä professori Korpelan kanssa siitä, ettei sitä tehtävää meiltä pidä luovuttaa kansanvaltaisesti valitun eduskunnan sisältä perustuslakituomioistuimelle. Suomessa tuomioistuinten roolina on harvinaisissa tapauksissa perustuslain 106 §:n mukaisesti jättää soveltamatta perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa oleva tavallisen lain säännös.

Perustuslaki rajaa mahdollisuuksia säätää tavoiteltuja muutoksia tavallisella lailla. Perustuslakia toki voidaan muuttaa tai perustuslaista poikkeavia säännöksiä on mahdollista antaa säädetyin edellytyksin. Mutta onko sitten niin, että eduskunnalla on oikeus säätää minkälainen laki hyvänsä, kunhan riittävä enemmistö esimerkiksi perustuslaista tai ihmisoikeussopimuksista poikkeavan lain säätämiseksi löytyy? Pitäisikö todella katsoa, että eduskunnan määräenemmistö voisi säätää vaikkapa lain, jonka mukaan tietyn ihmisryhmän edustajat on surmattava?

Ei liene sattumaa, että esimerkiksi Saksan liittotasavallan perustuslain 79 artiklan 3 kappaleessa on niin sanottu ikuisuuslauseke, joka estää tiettyjen oikeusvaltion perusperiaatteiden muuttamisen myöhemmillä perustuslain muutoksilla. Vaikka meillä ei tällaista nimenomaista lauseketta ole, esittämäni ääriesimerkki tietenkin olisi vastoin useita kansainvälisten sopimusten määräyksiä ja perustuslakimme perusperiaatteita ihmisarvon loukkaamattomuudesta ja oikeusvaltiosta.

On selvää, että historiallinen kehitys muuttaa arvoja ja siten myös perustuslain tulkintaa. En mielestäni missään ole kirjoittanut tai sanonut, että perustuslaista tulisi tehdä muuttumaton. En myöskään niin ajattele, mutta tietyt rajat ovat olemassa. Muutoin siirrymme toisenlaiseen valtiomuotoon, joka ei enää ole liberaali, demokraattinen oikeusvaltio.

Olen niin ikään puheissani, kirjoituksissani ja toiminnassani tuomarina painottanut lainsäätäjän kunnioittamisen periaatetta. Poliittisesti valitun eduskunnan asiana ja vastuulla on yhteiskuntakehityksen suunnan määrittäminen. Tuomioistuimet tulkitsevat ja soveltavat lakia, eivät sitä säädä. Riippumattomien tuomioistuinten vastuulla on kuitenkin viime kädessä kontrolloida poliittisten vallanpitäjien ratkaisuja perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen varmistamiseksi. Tämä nähdäkseni juuri toteuttaa parhaiten professori Korpelankin painottamaa vallan kolmijaon ideaalia. 

Kari Kuusiniemi on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, oikeustieteen tohtori ja professori.

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 4/2024. Kanavan voit tilata täältä.