Tietokirjat ja muistelmat

Muistelmateos on itseironinen ja nöyrä, vaikka­ käsikirjoittaja-ohjaajan saavutukset ovat suuria. Kirja koukuttaa ensi riveiltä. ”Jos jokin tuntuu käsittämättömältä ja ahdistavalta, se on totta. Jos se hymyilyttää, myös se on totta, mutta olen ehkä koristellut sitä voimistaakseni komediallista tehoa.” Hardwick leikkaa henkilöstä, teoksesta, ajasta ja tunnelmasta toiseen. Elämän mullistavissa käänteissä hän sen sijaan viipyy sivutolkulla. Myös kuolema on läsnä, moni läheinen on jo menehtynyt. Suomentajan jälki kuulostaa siltä kuin asialla olisi yksin Hardwick. 

Matti Komulainen

---

Taidehistorioitsija kuvaa Tove Janssonia kirjeiden kautta. Jansson sai kiihkeimmillään parituhatta kirjettä vuodessa. Hän päätti vastata jokaiseen. Kirjeenvaihto paljastaa paljon uutta taiteilijasta. Lapset ja nuoret purkivat hänelle sydänsurujaan ja yksinäisyyttään. Jansson joutui usein terapeutin rooliin. Kirjeiden iloisempi puoli kertoo siitä, miten lapset vastaanottivat muumit. Kirja on syvällinen analyysi Janssonin rooleista, ajattelutavasta ja luonteesta. Kuvitukseen on löydetty muumikuvien, kirjeiden ja lasten piirustusten oheen Janssonin vähemmän käytettyjä teoksia. 

Outi Hytönen

---

Suomalaiset antiikintutkijat tuovat Rooman valtakunnan maineikkaimmasta hallitsijasta esiin myös vähemmän tunnettuja puolia. Caesarin sotilaallisten ja poliittisten mainetekojen lisäksi kirjassa käsitellään häntä esimerkiksi kirjailijana, jolla oli suuri vaikutus latinan kieleen. Suurmiehen jälkiä seurataan nykypäivään­ asti tarkastelemalla hänen myöhempää mainettaan niin korkea- kuin populaarikulttuurissa. Kahdentuhannen vuoden takaa piirtyy kuva maail­masta, joka muistuttaa omaamme paljon enemmän kuin voisi luulla. 

Tuomo Lappalainen

---

Biologi-tietokirjailijan viesti on selvä: luonto tarvitsee lisää pinta-alaa hiilen varastoitumiseksi. Samalla kasvaa monimuotoisuus. Kirja käy läpi näitä yhteyksiä ja kehityskulkuja eri luontotyyppien kautta. Mitä metsien hakkuut merkitsevät, millainen hiilinielu on luonnonmukainen niitty? Ratkaisu monikriisiin on yksinkertainen, mutta politiikka ja asenteet eivät aina taivu tutkimustiedon perusteella. Juha Kauppisella on taito kansantajuistaa monimutkaisia ilmiöitä, paradoksaalisesti teosta vaivaa infotulva. Tekstissä on kuitenkin imua ja intohimoa, ja kirja jättää avartavan ja vaikuttavan jäljen. 

Outi Hytönen

---

Sotatieteiden dosentti pohtii teoksessaan Ukrainan sotaa eri näkökulmista ja ottaa askeleita konfliktin syvällisempään tulkintaan. Hän ei arastele nostaa esille isojakaan kysymyksiä sotien syistä ja erityispiirteistä tai rauhan luonteesta. Kirja on myös puheenvuoro sotien tutkimisen peruskysymyksistä. Käihkö osoittaa, miten monisyistä sodan analysointi ja ymmärtäminen on ja miten monenlaisista asioista sotatieteilijällä tulisi olla käsitys sotaa analysoidessaan. Kirja on parhaimmillaan näissä pohdinnoissa. 

Tommi Koivula

---

Suomesta on puuttunut yleistajuinen esitys journalistisesta työstä. Helsingin Sanomien toimittaja Mari Manninen on tehnyt sellaisen. Kirjan luvut alkavat kysymyksillä: Mistä toimittajat tietävät, mikä on totta? Olivatko toimittajat ennen älykkäämpiä? Manninen yrittää vastata ja tarjota ratkaisuja. Hän selittää tarkkanäköisesti, miten journalismin tekemisen motiivit ja tavoitteet ovat muuttuneet. Millaisia mittareita käytetään, miten toimitusten sisäinen kilpailu vaikuttaa, miten johtoporras antaa ristiriitaisia ohjeita. Erityisen ansiokas on luku mediasta vahtimassa itseään. 

Aurora Rämö

---

Ulvilan tapahtumista on useita kirjoja, joista Oikeusmurha on perustelluin. Se keskittyy väitettyihin seksuaa­lirikoksiin, mutta myös Jukka S. Lahden murhan pääpiirteet käydään läpi. Tutkivien toimittajien kirja näyttää, miten pahasti poliisit, psykologit, lääkärit ja käräjätuomarit olivat lapsille syötettyjen sepitteiden vietävissä. Eri mieltä olleiden viranomaisten ja asiantuntijoiden mielipiteet työnnettiin maton alle. Salattuun aineistoon tukeutuen kirjoittajat osoittavat, miten kieroutuneesti oikeusjärjestelmä voi toimia. 

Tero Alanko

---

Mistä ovat peräisin sanat kynä, konstaapeli ja norsu, ja mitä ne ovat alun perin tarkoittaneet? Tämän ja paljon muuta kertoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija ja muusikko hurmaavassa teoksessaan. Etymologia on tutkimusala, joka selvittää sanojen alkuperää pitkälti niiden äänneasun perusteella ja tutkii sanojen merkitysten historiaa. Kirja koostuu temaattisesti rajatuista luvuista, joista jokainen on kuin täydellinen pienois­essee. Tässä on vuoden paras tietokirja. 

Silvia Hosseini

---

Omaelämäkerroissa trendinä ovat tunnustajamiehet. Muusikko Samuli Putro pärjää genressä mallikkaasti. Hän pui esikoiskirjassaan elämäänsä vaikuttaneita miehiä. Heidät voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan, kivoihin miehiin ja koviin poikiin. Putro aloittaa terapian, kun uudessa suhteessa vanhat epävarmuudet puskevat pintaan. Hän osaa analysoida itseään ja solmujaan, mausteena karvasta huumoria sekä itseironiaa. Kirja valaisee myös musiikin tekemistä. Ansioksi voi laskea sen, ettei Putro tee itsestään sankaria. 

Herman Raivio

---

Suomen Kuvalehden toimittaja Petri Pöntinen ja valokuvaaja Marjo Tynkkynen kulkevat Virolahdelta pohjoiseen Lappiin pitkin Suomen 1 344 kilometriä pitkää itärajaa ja kertovat alueen historiasta ja nykyisyydestä. Kirja alkaa Imatran Pelkolasta, jossa maanmittarit linjasivat uutta kaakkoisrajaa keväällä 1940. Pöntinen on taitava kirjoittaja. Hän tapaa rajaseudun asukkaita, kuuntelee heidän tarinoitaan ja tekee mieleenpainuvia huomioita. Teksti on laadukasta journalistista reportaasia, jota Tynkkynen täydentää kuvillaan. Historiaosuudet solahtavat luontevasti reportaasin sisään. 

Teppo Tiilikainen

---

Ylistetyn kirjailijan ja toisinajattelijan muistelmateos on vaikean äitisuhteen kuvaus ja viiltävä analyysi Intian muutoksesta. Monet muistelmat ovat herkullisimmillaan kuvatessaan nuoruuden vaikutuksille alttiita vuosia ja hyytyvät aikuistumisen myötä ansioluetteloksi. Turvani ja myrskyni jännite kestää loppuun asti. Royn romaanien maailma saa taustoitusta samalla kun äidin ja tyttären taistelu voimistuvia poliittisia vihollisia vastaan jatkuu katkeriin loppuihin asti. Hilkka Pekkasen suomennos tavoittaa tekstin sävyt. 

Taru Torikka

---

Isän Matti-isoisän virkatodistuksesta silmiin osunut merkintä pysähdytti historioit­sijan. Sieltä löytyi Matti Salmen puolison Sofian kuuromykkä ja sokea avioton lapsi Frans (1878–1947). Kun Hannu Salmi alkoi tutkia sukulaisensa vaiheita, hänelle paljastui, että tämä oli aikoinaan ollut kuurojen yhteisössä merkittävä hahmo. Yhden kasvukertomuksen kautta kirja laajenee vahvaksi kuvaukseksi kuurojen ja sokeiden koulutuksen alkuvaiheista. Samalla Frans Leijonin oppivuodet yhdistyvät osaksi kansallisen heräämisen menestystarinaa, jota aikansa edelläkävijöiden sivistysusko ruokki monin tavoin. 

Tuomo Lappalainen

---

Maailman kolmesta suurimmasta autoritaarisesta johtajasta Kiinan presidentti Xi Jinping on jäänyt etäisimmäksi. Brittitoimittaja Michael Sheridan paikkaa aukkoa. Hänen mukaansa Xin myhäilevän olemuksen takaa löytyy nykyaikainen keisari. Sheridan vie lukijansa kulissien takaisiin valtataisteluihin. Samalla hän kuvaa Kiinan kehitystä köyhästä kommunistisesta agraariyhteiskunnasta moderniksi teollisuusvaltioksi. Teos on informatiivinen ja selkeä. Sheridan on nähnyt paljon työskennellessään kymmeniä vuosia muun muassa The Sunday Timesin ja Reutersin kirjeenvaihtajana Kaukoidässä. 

Teppo Tiilikainen

---

Kaikki lähti liikkeelle butter chickenistä. Helsingin Sanomien toimittaja Paavo Teittinen paljasti 2019, kuinka nepalilaisia ravintoloita pyöritetään Suomessa työelämän lainsäädäntöä rikkoen. ”Pitkä vuoro” -jutun perintöä jatkaa kirja, joka vie lukijansa ravintoloiden lisäksi muun muassa telakoille, rakennustyömaille, siivousyrityksiin ja marjametsiin. Teittinen näyttää, kuinka moni ala on vuosia perustunut ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäyttöön. Esitutkintaviranomaiset eivät ole tunnistaneet ihmiskauppaa, ja osa virkamiehistä on jopa mahdollistanut sen. 

Robert Sundman 

---