Miksi suomalainen rauhanturva on ajettu alas, ulkoministeri Alexander Stubb?

Alexander Stubb. Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva.

Suomalaisten rauhanturvaajien määrä maailmalla on alimmillaan 50 vuoteen. Miksi suomalainen rauhanturva on ajettu alas, ulkoministeri Alexander Stubb?

”Maailma on muuttunut ja suomalainen rauhanturvaaminen sen myötä. Maailman poliittiset realiteetit ovat vieneet sellaiseen suuntaan, että Suomi kohdentaa rauhanturvatoimintaansa eri tavalla.”

”Nykyään kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä toimii pitkälti alueelliset ja paikalliset toimijat. Tällä hetkellä sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä on 355 suomalaista, joista yhdeksän on naisia ja siviilikriisihallinnan tehtävissä 165, joista naisia on 58.”

Moni haikailee perinteisiin YK-operaatioihin. Onko Suomi joutunut liian koviin paikkoihin?

”En sanoisi niin, joskin Afganistanin ISAF-operaatioon Suomen toistaiseksi vaativin kriisinhallintaoperaatio. Meille kaikkein tärkeintä on se, että operaatiolla on YK:n mandaatti. On toissijasta sitten, mikä organisaatio sen sitten toteuttaa, onko se YK, EU, Nato vai ETYJ.”

”Tietysti meillä on tietynlainen YK:n rauhanturvaoperaatiovaje, joka syntyi Tšadin jälkitilanteessa. Sitä me yritämme paikata katsomalla esimerkiksi Libanonin suuntaan.”

Etsitäänkö YK-operaatioita siksi, että päästäisiin turvaneuvostoon?

”En olisi näin kyyninen. Me yritämme maksimoida vaikutusvaltamme kaikissa niissä kansainvälisissä järjestöissä, joissa olemme jäsenenä tai kumppanina.”

Suomi ei ole sotilasmahti eikä edes Nato-maa. Eikö meille sopisi paremmin siviilikriisinhallinta?

”Sekä että. Me panostamme kriisinhallintaan kokonaisvaltaisesti. Suomi on ollut yksi ensimmäisistä maista, joka on yrittänyt saada tämän kokonaisuuden toimimaan. Ministeriöiden välinen akseli – ulkoministeriö, sisäministeriö ja puolustusministeriö – toimii todella hyvin. Kun olen itse ollut eri kriisipesäkkeissä, niin olen nähnyt siviilikriisihallinnan merkityksen.”

Entä jos pakettiin lisättäisiin vielä konfliktien sovittelu?

”Ilman muuta. Siinä missä me olemme ennen olleet rauhanturvan suurmaa, niin meidän tavoitteenahan on – siis hallituksen ja presidentin yksimielisesti – että meistä tulee rauhanvälittämisen suurvalta. Sellaiseksi ei kuitenkaan yhdessä yössä päästä. Siihen tarvitaan päteviä kansainvälisiä osaajia, kuten Martti Ahtisaari, rahaa ja koulutusta.”

”Toivon, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa voidaan lohkaista sopiva siivu myös Suomen rauhanvälitystoiminnalle, koska se on osa tätä kokonaisvaltaista pakettia – unohtamatta kehitysyhteistyötä.”

Kuinka Suomi kutistui rauhanturvaamisen pikkutekijäksi? Aiheesta lisää SK:ssa 48/2010 (ilm. 3.12.).