Miksi kaikki tahtovat tapella?

NÄKÖKULMA: Oikeassa maailmassa sotien vaikutuksia ei voi nollata niin kuin peleissä, kirjoittaa Hiski Haukkala.

Eurooppa
Teksti
Hiski Haukkala

Löysin ullakolta vanhan pahvilaatikon, johon olin kauan sitten tallentanut poikavuosieni aarteita. Yksi niistä oli Civilization-lautapeli. Peli oli aikoinaan ehdoton suosikkini ja kului käytössä niin lauta- kuin tietokonepeliversionakin.

Pelin ideana on luotsata klassinen sivilisaatio kivikaudelta antiikin kukoistukseen. Tavoitteena on väestönkasvun, kaupungistumisen sekä kulttuurisen ja teknologisen muutoksen hallitsemisen avulla varmistaa oman sivilisaation menestys ja voittaa peli.

On mielenkiintoista, että sotiminen ei ole pelissä pääasiallinen pyrkimys vaan lähinnä seuraus resurssipulasta. Peliä ei voikaan voittaa yksinomaan sotimalla, vaan ensisijaisesti sivilisaatiotaan kehittämällä.

Talvilomalla pelasin peliä kylässä käyneiden nuorten kanssa. Uusi, sotaisilla Clash of Clans ja Warhammer -peleillä kyllästetty polvi kävi pelissä ankarasti kimppuuni. Sivilisaatio muuttui heidän käsissään varustautumis- ja sotapeliksi.

Häikäilemättömien vastustajien edessä oma rauhanomaisempi pyrkimykseni rakentaa sivilisaatiota oli pulassa. Sivistyksen oraat tallautuivat teinien rautasaappaan alle. Yritykseni opastaa, että pelissä on kyse ensisijassa kulttuuristen saavutusten tavoittelusta, vaikutti lähinnä huonon häviäjän selittelyltä.