Miksi avioeroa pitää odottaa puoli vuotta? – ”Harkinta-aika on tarpeeton”
On ongelma, että eroprosessia ei voi nopeuttaa, sanoo kokenut asianajaja.
Avioliiton purkaminen on yksinkertaista – ja yleistä. Joka vuosi lähes 14 000 liittoa päättyy eroon.
Erohakemuksen löytää internetistä, ja sen voi lähettää käräjäoikeuden kansliaan vaikka sähköpostissa. Tarvitsee vain täyttää henkilötiedot ja klikata rasti ruutuun: ”Pyydämme, että meidät tuomitaan avioeroon harkinta-ajan jälkeen.”
Eroa voi hakea yksinkin, eikä toinen osapuoli voi käytännössä siitä kieltäytyä. Siinä tapauksessa klikataan toista ruutua: ”Pyydän, että meidät tuomitaan…”
Harkinta-ajan jälkeen täytetään toinen samanlainen lomake, ja sitten käräjäoikeus tuomitsee parin avioeroon.
Mutta mihin tarvitaan harkinta-aika, puolen vuoden odottelu?
”Monet haluaisivat saada eron nopeammin”, sanoo asianajaja Eija Karimaa.
Karimaa on hoitanut avioeroja yli 30 vuotta. Hän on myös puheenjohtajana Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijaryhmässä.
Harkinta-ajalla on vaikutuksia käytännön elämään. Avioliitto on silloin yhä voimassa.
Jos esimerkiksi vaimo jää lasten kanssa asumaan yhteiseen omistusasuntoon, mies ei saa siitä korvausta ennen kuin avioero on virallinen. Sen jälkeen hän voi hakea hyvitystä siitä, että vaimo on yksipuolisesti käyttänyt hänen omaisuuttaan. Lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan avioliiton ajan.
Eroa hakeneet eivät voi myöskään elää virallisesti avoliitossa toisen kanssa. Käytännössä kyllä, mutta juridisesti uutta parisuhdetta ei voida pitää avoliittona.
”Monessa tapauksessa voi olla tarvetta perustaa uusi perhe. On esimerkiksi uusi, yhteinen lapsi tulossa.”
Karimaa ei pidä harkinta-aikaa tarpeellisena. Sen alkuperäinen ajatus ei käytännössä toteudu, hän sanoo.
”Tavoitteena on ollut, että perheet pystyisivät sinä aikana järjestämään asiansa, sopimaan lasten huollosta ja omaisuuden jaosta. Mutta siihen taas kuusi kuukautta ei riitä, jos ero on yhtään riitainen. Lastenvalvojallekin saattaa olla kolmen kuukauden jono.”
Harkinta-ajasta säädettiin vuonna 1988, jolloin avioliittolaki uudistui. Hallituksen esitys sanoo asiasta näin:
”Harkinta-aikana olisi puolisoilla, joilla on huollossaan lapsia, mahdollisuus järjestää näiden vastainen huolto ja elatus. Harkinta-aika toimisi myös sopeutumisaikana sille puolisolle, joka vastustaa avioeroa. Tänä aikana hänellä olisi mahdollisuus selvittää itselleen ja toisen puolison kanssa avioerovaatimuksen taustaa ja merkitystä vastaisen elämän kannalta.”
Harkinta-aika on pakollinen. Eroprosessia ei voi nopeuttaa millään. Se on Karimaan mielestä ongelma.
”Jos puoliso on esimerkiksi uhkaava, hän voi avioliiton varjolla jatkaa kiristämistä tämän puoli vuotta. Pitäisi olla olemassa menettely, että tällaisissa tapauksissa eron saisi heti.”
Siihenkään Karimaa ei usko, että harkinta-aikana varsinaisesti harkittaisiin mitään.
”Minun silmissäni on harvinaista, että pari todella tänä aikana miettisi, haluaako se erota. Päätös on tehty jo. Ja toisaalta, ihmiset kyllä palaavat yhteen, jos ovat palatakseen, vaikka heidät olisi jo tuomittu avioeroon.”
Karimaa on uransa aikana hoitanut sellaisiakin tapauksia, joissa sama pari eroaa toista kertaa.