Mies tulessa
Viisi vuotta sitten palomestari Tommi Leppioja vietti pitkän illan kauppakeskus Myyrmannissa. Lue myös erikoisnumero räjähdysonnetomuudesta.
Teksti Jari Lindholm
Kuva Keskusrikospoliisi
Jossain palaa.
Savu näkyy kauas. Kuusenlatvojen yllä kohoaa musta pilari kohti ilta-aurinkoa.
Maisema on suomalainen. Kaurapelto, junarata, salskea metsä.
Tommi Leppioja katsoo savupatsasta Mercedes Sprinterin sivuikkunasta. Puiden takana, näkymättömissä, odottavat liekit.
”Sehän palaa komeesti.”
Palomestarin punavalkoinen johtoauto kurvaa päätieltä kohti metsää. Sireenin ulina puhkoo tyyntä iltaa.
Leppiojan edessä tietokoneen ruudulla on Hyvinkään kartta. Siinä, Palopuron kohdalla, on punainen täplä.
Leppioja painaa radiopuhelimen tangenttia.
”Me ollaan kohta kohteessa. Pee Neljä.”
Hätäkeskuksen naisääni vastaa heti.
”Heikki kuittaa.”
Hiekkatie ropisee pyörien alla. Savun haju on väkevä.
Vastaan kävelee verryttelyhousuinen mies, jonka kädet vispaavat kiihkeästi. Leppiojan kuljettaja Hannu Pernu avaa ikkunan.
”Onks siellä autoille tilaa?”
Avonaisesta ikkunasta kuuluu liekkien rätinä.
Kuumuus on kova.
Lieskojen läpi on mahdotonta sanoa, millainen rakennus on joskus ollut.
Pihalla on vanhoja potkukelkkoja, kaksi hajonnutta televisiota ja savuava pesukone.
Ovenkamanassa roikkuu hevosenkenkä.
Leppioja nykäisee Sprinterin liukuoven auki ja lähtee talsimaan arkailematta kohti pätsiä. Vanttera, sänkitukkainen mies, sinikeltainen palomestarin takki, naarmuinen valkoinen kypärä, saappaissa nimikirjaimet.
Metsän takaa kuuluvat paloautojen pillit. Leppioja latelee ohjeita radioon.
”Kasiykkönen saa tulla suoraan tähän kohteeseen, ja sitten ensimmäinen säiliöauto…”
Tuli lyö kohtisuoraan korkealle. Junaradalla humahtaa InterCity kohti Helsinkiä.
Ison Scanian jarrut suhahtavat. Hyvinkään paloaseman ”hööki”, sammutusauto 81, pysähtyy talon toiselle puolelle.
Savusukeltajat hyppäävät maahan paineilmalaitteitaan sovitellen. Letkusäiliön luukku rämähtää auki.
Leppioja harppoo miehiään vastaan radio huulilla. Käskyjä lähtee taukoamatta: sammutusyksikölle, säiliöautolle ja kauempana odottaville sopimuspalokunnille, jotka hän on hälyttänyt paikalle.
”… jääkää vielä siihen Siltalantien päähän, ennenku käännytte tänne… ei oteta muita höökejä tähän jumiin…”
Tielle vedetyt paloletkut sätkivät, kun paine työntää vettä sammutusauton säiliöstä.
Savusukeltaja suuntaa letkun kohti palavaa taloa. Vesisuihku osuu roihuun, ja höyryävät kekäleet sinkoutuvat katon yli metsään.
Hälytyksen tehnyt naapuri kääntyy hermostuneena Leppiojan puoleen.
”Se on niiden sauna, siellä on voinu olla joku sisällä.”
Palomestari silmäilee savuavaa röttelöä.
”Jos siellä on joku ollu, ne on menehtyneet.”
Lue koko juttu SK:sta 39/2007.