Maailman tila 2013 -raportti vaatii kestävää kehitystä
Kauanko maapallo vielä kestää? Onko jo liian myöhäistä? Näin kysyy eilen torstaina julkistettu Maailman tila 2013 -raportti. Koko kirjan teemana on ensimmäistä kertaa kestävyys – ja kestävä kehitys.
”Nämä ovat vaikeita termejä, joita usein käytetään väärin”, kertoo Worldwatch-instituutin pääjohtaja Robert Engelman.
Ensimmäistä kertaa kestävää kehitystä käsiteltiin vuonna 1987 YK:n kestävän kehityksen komissiossa, jossa määriteltiin sen tarkoittavan kehitystä, joka ”tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”.
Vuoden 2013 Maailman tila -raportin tavoitteena onkin laajentaa ja syventää keskustelua kestävyydestä sekä esittää keinoja siitä, miten saisimme yhteiskunnistamme kestäviä.
”On mahdollista, että ilmastonmuutoksen edetessä maapallosta tulee niin lämmin, ettemme me ihmiset voi enää asua täällä”, muistuttaa Engelman kauhukuvasta.
Suomikin voi vaikuttaa
Vaikka suuret, kehittyvät maat ovatkin päästömääriensä suuruuden takia avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, uskoo Engelman silti, että myös Suomen kaltaisilla pienillä valtioilla on vaikutusvaltaa.
”Pienet valtiot voivat näyttää esimerkkiä ja johtajuutta. Kiina, Intia ja muut kehittyvät valtiot ovat seuranneet Yhdysvaltojen esimerkkiä ja haluavat samanlaisen elämäntyylin. Jos tarpeeksi moni pienempi valtio näyttää, että on mahdollista elää kestävästi, vaikuttaa se lopulta kehittyviinkin maihin.”
Myös Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Sauli Rouhisen mielestä Suomen omat energia- ja ilmastolinjaukset ovat tärkeitä.
”Niiden avulla osallistutaan kansainväliseen keskusteluun.”
Suomen kestävän kehityksen toimikunta laatiikin kestävän kehityksen yhteiskuntasopimuksen, jossa sovitaan konkreettisista toimintatavoista, tavoitteista ja periaatteista, joilla kestävä tulevaisuus luodaan. Nämä toimintatavat koskevat hallitusta, kaikkia hallinnonaloja ja koko yhteiskuntaa.
”Tällaista sopimusta ei ole vielä tehty muualla maailmassa”, kertoo Rouhinen.
Sitoumus valmistuu kesäkuussa. Se sisältää Rouhisen mukaan yleisellä tasolla olevan vision kestävästä kehityksestä sekä strategiset, konkreettiset tavoitteet, joilla siihen päästään.
Ilmastokokoukset ovat olleet pettymyksiä
Vaikka kansainvälisiä ilmastokokouksia on järjestetty jo parikymmentä vuotta, ei niissä laadituilla sopimuksilla ole ollut merkittäviä vaikutuksia. Myös viime kesänä järjestetty YK:n kestävän kehityksen konferenssi Rio+20 oli Rouhisen mukaan pettymys.
”YK epäonnistui Riossa”, hän toteaa. ”Poliitikot eivät päässeet kunnolla keskustelemaan lopputuloksesta.”
Rouhisen mukaan päätöksentekijät ovat edenneet väärään suuntaan kestävän kehityksen suhteen.
”OECD (Organisation for Economic Cooperation and Development) on lopettanut kestävästä kehityksestä keskustelun, nykyään siellä puhutaan vain ’vihreästä kasvusta'”, Rouhinen sanoo. ”Myös EU:ssa kestävän kehityksen strategia on unohtunut.”
Muutosten aika on nyt
Maailman ylikulutuspäivä oli viime vuoden elokuussa. Silloin ihmiskunnan tarpeet ylittivät ekosysteemin kyvyn tuottaa luonnonvaroja, ja tällä hetkellä ihmiskunta tarvitsee 1,5 maapallon luonnonvarat tyydyttääkseen tarpeensa. Muutoksia on siis tehtävä.
”Näihin ongelmiin pitää suhtautua vakavasti, jotta voimme vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Sosiaalinen muutos tapahtuu nopeasti”, Engelman muistuttaa. ”Meidän täytyy ymmärtää, ettei maapallo ole ääretön.”
Engelmanin mukaan kehittyneiden maiden pitäisi luopua taloudellisen kasvun havittelusta ja antaa sen sijaan kasvutilaa köyhien maiden talouksille.
”Varakkaiden maiden täytyy ehdottomasti oppia kutistamaan taloudellista kasvuaan. Meidän täytyy tehdä suuria muutoksia: maailman taloutta pitää uudistaa niin, ettei se ole enää riippuvainen luonnonvaroista.”
Ilmastonmuutoksen uhkakuvat ovat dramaattisia, mutta Engelman vakuuttaa, ettei Maailman tila 2013 -kirjan tarkoitus ole masentaa. Hän jaksaa pysyä toiveikkaana.
”Uskon, että voimme onnistua. Uskoni ihmisyyteen on vahva. Se, mitä tarvitsemme, on toivo. Meidän täytyy alkaa toimia nyt.”