Keikkuen tulevi
Linnut yrittävät sopeutua kevään aikaistumiseen. Hankoniemellä takatalvi yllätti retkeilijät ja luonnon.
Sinivuokot kukkivat, ja valkovuokotkin kohottelevat ensimmäisiä nuppujaan. On vasta maalis-huhtikuun taite, mutta kevät on jälleen kerran ollut etuajassa Länsi-Uudellamaalla. Muuttolintuja on ollut viime päivinä liikkeellä runsaasti. Hanhet ovat saapuneet sankoin joukoin, kiuruja on ponnahdellut lentoon pientareilta ja taivaalla on soinut kurkien toitotus.
Retkiaamun kylmyys yllättää. Ilmassa leijailee hiljalleen valkeita hiutaleita, ja pieni pakkanen saa hengityksen höyryämään.
Hangon Högholmenilla on ennen kuutta vielä säkkipimeää, aurinko nousee vasta tunnin päästä. Silti rannalla ja metsässä heräilevät kevään äänet. Jostain kantautuu mustarastaan huilumainen luritus, ja pimeydestä kuuluu ohi lentävän sinisorsan narina.
Högholmenin metsäisten kallioiden naapurissa Vedagrundetin rannalla laulaa toinen mustarastas. Mereltä kaikuu isokoskelon ja telkän soidinääniä. Russarön majakan valo välähtelee läntisessä horisontissa.
Aamun sinertävä valo alkaa hiljalleen hiipiä meren ylle. Meren ja taivaan rajaa ei vielä erota, edessä on vain harmaa utuinen seinä. Valon lisääntyessä maisema avautuu ja saaret piirtyvät esiin.
Lahdella yöpyneet kyhmyjoutsenet lähtevät siivet äänekkäästi viuhuen lentoon.
Luodoille asettuneet merilokit huutelevat toisilleen. Lämpiminä talvina merilokit saapuvat tänne jo helmikuussa, ja tällaisina keväinä ne saattavat ryhtyä pesimään jo huhtikuun puolenvälin tienoilla.
Vedagrundetin rannan hieno hiekka on hennon lumikerroksen peitossa. Tumman veden raja erottuu valkeana hohtavasta maasta terävänä. Hiekkarannan vieressä harmailla rantakallioilla sinnittelee sitkeä kevään merkki. Pienet vihreät ruohosipulinalut puskevat esiin kallionkoloista.
Jostain kantautuu mustarastaan huilumainen luritus. Mereltä kaikuu isokoskelon ja telkän soidinääniä.
Vaikka tällaisia kylmiä päiviä on pohjoisen keikkuvan kevään keskellä edelleen ja säässä on vuosien välillä paljon vaihtelua, ovat keväät pitkällä aikavälillä aikaistuneet selvästi.
Ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan ole tasaista, ja alkukesät ovat yhä viileitä. Leudontuneet talvet, aikaistuneet lämpimät keväät ja koleat alkukesät tuovat lintujen elämään monenlaisia ongelmia.
Muutos näkyy myös näissä Hankoniemen suosituissa kevätretkikohteissa Högholmenilla, Vedagrundetilla ja Täktbuktenilla. Yksi lämmin talvi tai leuto kevät eivät kerro vielä mitään, mutta pidempiä ajanjaksoja tarkasteltaessa suunta on selvä. Lintujen elämä ei ole entisellään. Useat lintulajit eivät esimerkiksi ole enää siellä missä ennen.
Yksi näkyvimmistä muutoksista maamme linnustossa ovat talviseen saaristoon ja etelärannikolle ilmestyneet valtavat vesilintuparvet.
Lämpenemisen seurauksena osa merialueestamme säilyy jäättömänä läpi vuoden ja kymmenettuhannet vesilinnut viettävät talvensa näillä sulilla vesillä. Esimerkiksi talvehtivien telkkien, tukkasotkien ja isokoskeloiden määrät ovat kasvaneet Suomessa ja Ruotsissa muutamassa vuosikymmenessä yli 140 000 linnulla. Samaan aikaan niiden määrät ovat talvehtimisalueiden länsi- ja eteläosissa Hollannissa, Sveitsissä, Irlannissa ja Ranskassa pudonneet lähes saman verran.
Pako pohjoiseen ei koske vain talvia. Myös lintujen pesimäalueet siirtyvät. Suomen lintulajit ovat siirtyneet 1970-luvulta nykypäivään tultaessa keskimäärin 37 kilometriä kohti pohjoista. Pohjoisilla, kylmään sopeutuneilla lajeilla muutos on ollut vielä nopeampi, ja ne ovat vetäytyneet tänä aikana keskimäärin 73 kilometriä.
Elinalueiden lisäksi ilmasto vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan lintujen elämässä. Myös lintujen aikataulut ovat menneet uusiksi.
Pajusirkkujen kirkas sirkutus helisee Vedagrundetin rantaruovikossa. Haahkaparvet soidintavat merellä. Haahkat ovat sen verran kaukana, että keväisen meren tunnusääni, koiraiden sointuva mouruaminen, ei kuulu tänne asti.
Viileästä säätä huolimatta linnuilla tuntuu olevan kevättä rinnassa.
Muutama alli sukeltelee tiiviissä ryppäässä haahkaparven keskellä. Lähempänä lahdella uiskentelee pari ristisorsaa. Ristisorsa on hankolainen erikoisuus, ne eivät pesi säännöllisesti Uudenmaan alueella missään muualla kuin täällä. Muutama pullea haapana lepäilee kallioluodolla, ja rannan tuntumassa kelluu parvi telkkiä.
Kaiken yllä taivaalla leijuu lähes paikallaan suuri merikotka kuin lentävä matto.
Muuttavia lintuja on näkynyt tänä aamuna vähän, vain joitakin lokkeja valuu vastatuuleen. Suurin osa niistä on naurulokkeja, mutta mukana on myös muutama kalalokki. Vaikka kevätsää olisi kuinka huono, muutto ei yleensä tyssää kokonaan. Jotkut yritteliäät pyrkivät aina edistämään matkantekoaan siirtymällä ainakin lyhyitä etappeja.
Suurin osa muuttolintulajeista saapuu pesimäalueilleen pohjoiseen selvästi aikaisemmin kuin ennen. Kevätmuutto on kuudenkymmenen vuoden aikana aikaistunut keskimäärin vähän yli viikolla. Muutos on todettu lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin.
Linnuilla on kevätmuuton aikaistamiseen monia keinoja. Ne vesilinnut, jotka ovat siirtyneet talvehtimaan pohjoisemmas, voivat taittaa lyhentyneen muuttomatkansa entistä nopeammin. Jotkin linnut, esimerkiksi Etelä-Euroopassa talvehtivat merihanhet, puolestaan lähtevät matkaan aiempaa aikaisemmin. Eräät kaukaa saapuvat muuttajat kuten kirjosiepot yrittävät kiriä matkalla tekemällä entistä lyhyempiä pysähdyksiä.
Erityisen aikaisessa ovat lähellä pesimäaluettaan talvehtivat muuttajat, esimerkiksi tundra-, metsä- ja merihanhet sekä laulujoutsenet. Niiden on mahdollista arvioida pesimäalueen säätilaa talvehtimisalueen sään perusteella.
Kaukaa etelästä muuttavat eivät samaan pysty. Monet Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta saapuvat hyönteissyöjät kuten pääskyset eivät ole kyenneet aikaistamaan kevätmuuttoaan yhtä paljon. Silti useat kaukomuuttajatkin saapuvat päiviä aiemmin kuin ennen. Kun muutto aikaistuu, vaikutus ulottuu koko kesään.
Kuljettaessa Hankoniemen rannikkoa Vedagrundetilta länteen tullaan Täktbuktenin lahdelle. Lahteen pistää hiekkainen kannas, jonka kärjessä kohoaa pyöreä kallio kuin merestä nouseva ylösalaisin oleva pata. Kalliota kutsutaan Kobbeniksi.
Täktbuktenin lahden rannat ovat ruovikkoista niittyä, ja niitä hoidetaan kesäisin laidunnuksen avulla. Nyt karja on vielä muualla ja sähköpaimenten takana laitumet ovat tyhjiä.
Lumisade tihenee. Takatalvi alkaa puskea voimalla kevään keskelle.
Rannan eläimetkin näyttävät yllättyvän sään saamasta käänteestä. Niityn laidalla tuijottaa lauma valkohäntäkauriita. Tiheä kottaraisparvi pyrähtää ruovikosta levottomasti lentoon ja laskeutuu kohta takaisin. Sakenevan lumipyryn keskeltä ilmestyy kiuru, joka laskeutuu kiireesti kasvillisuuden sekaan. Linnut etsivät ruovikosta ruokaa ja suojaa lumisateelta.
Puolenkymmentä töyhtöhyyppää värjöttelee niityn reunassa. Välillä lumisateen keskeltä kuuluu epätahtinen vonkuna, ja yksi mustavalkoinen töyhtöpää lepattaa ylös järviruokojen keskeltä. Kaikkein sitkein töyhtöhyyppä yrittää jatkaa soidinlentoaan.
Töyhtöhyypät saapuvat Etelä- ja Länsi-Euroopasta Suomeen usein jo ensimmäisten muuttolintujen joukossa. Leutoina talvina kiireisimmät niistä ilmestyvät jo helmikuussa. Kun linnut muuttavat entistä aikaisemmin, ne myös yleensä pesivät varhemmin.
Osa töyhtöhyypistä munii Etelä-Suomen pelloille jo huhtikuun alussa. Vaikka myös kevätkylvöt ovat aikaistuneet, viljelijöiden kevät ei ole varhaistunut yhtä paljon kuin töyhtöhyyppien. Peltotyöt voi aloittaa vasta maan kuivuttua riittävästi.
Aikaisemmin peltojen äestys tapahtui ennen töyhtöhyyppien muninta-aikaa. Nyt viljelijät pääsevät pelloille keskimäärin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun töyhtöhyyppä on jo muninut.
Vaatimattomat pesät maastoutuvat peltoon niin hyvin, että niitä on hankala nähdä, etenkin jos emo on arka ja luikkii hiljaa karkuun traktorin ollessa vielä kaukana. Osa viljelijöistä merkitsee pesiä ja koettaa väistellä niitä, mutta kaikki eivät tiedä pesien olemassaolosta mitään. Pesillä on aiempaa suurempi riski jäädä työkoneiden alle.
Pelloille munivat kahlaajat eivät ole ainoita, joilla on vaikeuksia osuttaa pesintänsä sopivaan aikaan.
Linnut selviytyvät yleensä kevään kylmistä säistä hyvin, mutta pesinnän aikaistumisen takia edessä on uusi ongelma alkukesästä.
Päivän kuluessa kevät alkaa päästä jälleen niskan päälle. Iltapäivällä takatalvi lopulta väistyy. Pilvet hälvenevät, ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Linnut selviytyvät yleensä tällaisista alkukevään kylmistä säistä hyvin, mutta pesintöjen päästyä käyntiin tilanne on toinen. Kesäkuun alkupuolella on edelleen usein viileää.
Koska linnut ovat aikaistaneet pesintäänsä, niiden eteen on tullut uusi ongelma. Poikaset, jotka ennen kuoriutuivat vasta alkukesän kylmän jakson jälkeen, kuoriutuvatkin nyt aivan sen keskelle.
Tutkittaessa suomalaisia teeriä ja hiirihaukkoja on todettu, että niiden poikasia kuolee enemmän kuin ennen. Poikaset joutuvat kohtaamaan viileän jakson juuri silloin, kun ne ovat ensimmäisinä elinpäivinään kaikkein haavoittuvaisimmillaan.
Kullankeltainen ilta-aurinko paistaa matalalta lämmittäen Vedagrundetin rantaa ja Högholmenin korkeaa kalliota. Mereltä kuuluu hanhien kaklatusta. Joutsenet, telkät, isokoskelot, meri- ja naurulokit, allit ja haahkat kelluvat rauhallisessa vedessä. Aamuinen viileänharmaa on vaihtunut syväksi lämpimäksi siniseksi. Vaimeat aallot loiskivat lempeästi vasten kallioita ja liplattavat kimmeltäen rannan hiekalle.
Högholmenin luonnonsuojelualueen vanhassa kuusikossa hippiäinen laulaa korkeaa, kitisevää lauluaan.
Hippiäisen kaltaisten pienikokoisten, Pohjolassa talvehtivien hyönteissyöjien pitäisi hyötyä leudommista talvista. Pikkuruiset linnut tarvitsevat jatkuvasti syötävää, jotta ne selviävät talvesta hengissä. Kylmässä energiaa kuluu paljon ja hyönteisravintoa on niukasti saatavilla. Kylminä talvina hippiäisiä kuoleekin paljon.
Esimerkiksi peukaloinen on ottanut lämmenneistä talvista ilon irti, ja niitä talvehtii etenkin Ahvenanmaalla selvästi enemmän kuin ennen. Hippiäisille on kuitenkin käynyt toisin. Talvisten hippiäisten määrä näyttäisi olevan Suomessa ja Ruotsissa jopa lievässä laskussa.
Peukaloinen viettää talvensa sulien purojen rantapusikoissa, mutta hippiäinen on mieltynyt vanhoihin monipuolisiin havumetsiin. Tasaikäistä ja lajistoltaan yksipuolista puustoa suosiva metsätalous on hävittänyt sopivaa ympäristöä.
Lisääntynyt lämpö ei riitä korvaamaan hippiäiselle sopivien metsien katoamista. Entä ne metsien linnut, joille lämpökin on haitta?
Lisääntynyt lämpö ei riitä korvaamaan esimerkiksi hippiäiselle sopivien elinympäristöjen katoamista.
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lintujen elämässä kaikkeen. Lajit yrittävät sopeutua, ja esimerkiksi ihmisen läheisyydessä viihtyvät kaupunkilinnut kuten tali- ja sinitiainen kuuluvat ilmastonmuutoksen voittajiin.
Mutta kaikki eivät pysty sopeutumaan.
Pohjoisimpien, arktisen ympäristön lajien kohtalo näyttää kaikkein surullisimmalta. Ne pakenevat nopeasti yhä pohjoisemmaksi, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Pohjoisemmaksi tai ylemmäs tunturien rinteitä ei enää pääse.
Arktisten lajien lisäksi erityisen kurjasti menee niillä, jotka ovat sopeutuneet kylmään ja lisäksi erikoistuneet johonkin tietynlaiseen ympäristöön, kuten vanhaan metsään tai soihin, jotka vähenevät. Esimerkiksi hömötiaisen, riekon ja järripeipon elämä on vaikeutunut.
Näiden lajien huolestuttava tilanne paljastaa kuitenkin mahdollisuuden auttaa. Ihminen pystyy sekä pahentamaan että parantamaan muuttuvassa ilmastossa kamppailevien lajien elämää. Jos elinympäristöt pysyvät kelvollisina, lajit saavat lisää aikaa.
Högholmenin itäpuolella pienellä kallioluodolla ristisorsat ovat menneet levolle.
Kaksi juhlapukuista silkkiuikkua ui vielä lahdella. Tällaisena vuonna ne olisivat voineet talvehtia täällä, koska meri on pysynyt koko ajan sulana. Nämä linnut ovat kuitenkin todennäköisesti viettäneet talvensa jossain kauempana vielä lämpimämmissä oloissa, koska ovat jo ehtineet vaihtaa kevätasuun. Täällä talvehtivat linnut vaihtavat sulkansa vasta vähän myöhemmin.
Aurinko häviää hiljalleen punertavan horisontin taa. Muut linnut ovat jo vetäytyneet yöpuulle, mutta keskellä lahtea kailottaa vielä pieni ryhmä laulujoutsenia. Kaksi pariskuntaa uhittelee toisilleen ja lyö kiivaasti roiskuttaen siivillään vettä. Lopulta toinen pari ajaa kilpailijat kauemmaksi.
Rauha palaa lahdelle.
Kirjoittaja Mari Pihlajaniemi on biologi ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut tutkija Aleksi Lehikoisen kanssa kirjan Linnut ja ilmasto – matka muuttuvaan luontoon. Kuvat Heikki Eriksson. (Docendo, 2020.)