Akusta tuli mainosankka
Kolumni: Laatusarjakuvasta on tullut yhtäkkiä häpeilemätön markkinointialusta, kirjoittaa SK:n mediakolumnisti Pasi Kivioja.
Jos Aku Ankka puhuisi lapsille vieraslajeista tai intersektionaalisesta feminismistä, syntyisi valtava mediakohu. Sen sijaan Ankkalinnassa harjoitettu piilomainonta ei järin kiinnosta mediaa.
Vai mitä pitäisi päätellä siitä, että kuluttajaviranomaisen antaman huomautuksen Aku Ankkaa julkaisevalle Sanoma Media Finlandille noteerasivat suurista verkkomedioista vain Iltalehti, Helsingin Uutiset ja Seiska? Sanoman lehdet HS ja IS eivät pitäneet asiaa uutisen väärtinä.
Kuluttaja-asiamies huomautti Aku Ankassa vuonna 2018 julkaistusta mainoksesta, jossa kaupattiin laulaja Sannin konserttilippuja lain vastaisella tavalla. Vaikka mainos oli merkitty, se ja Sannia koskeva lisätty todellisuus (AR) eivät olleet lasten näkökulmasta selkeästi tunnistettavissa markkinoinniksi.
Mielestäni ongelma ei ollut pelkkä mainos vaan myös se, että koko ”toimituksellinen” sarjakuvatarina oli Sannin ja levy-yhtiön sisältömarkkinointia, jollaiseksi sitä ei ollut merkitty. Tähän ei kuluttaja-asiamies hoksannut puuttua.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Akulla on mielessään muutkin kuin setänsä perintörahat.
Aku Ankka kärähti leivän piilomainonnasta 2015 ja sai Julkisen sanan neuvoston langettavan päätöksen. Kirjoitin tuolloin, että jos julkaisijat eivät kykene pitämään piilomainontaa kurissa itsesääntelyllä, asiaan puuttuvat pian viranomaiset ja lainsäätäjät uusine rajoituksineen. Ja niinhän siinä sitten kävi.
Kuluttaja-asiamies antoi samana vuonna Aku Ankalle moitteet hyvän tavan vastaisesta ja sopimattomasta markkinoinnista. Lehden välissä ollut lelukatalogi ei erottunut riittävän hyvin mainokseksi.
Vuonna 2018 vain Markkinointi & Mainonta kyseenalaisti varovasti sen, että Aku Ankan kansi oli tehty konserniin kuuluvan Nelosen Voice of Finland -kilpailun hengessä juuri ennen finaalia. Aku Ankan kansiteemaa puffasivat konsernin viestintä, omat radiokanavat ja Ilta-Sanomat. Sisäinen ristiinmarkkinointi ei kuitenkaan päätynyt JSN:n tai kuluttaja-asiamiehen käsittelyyn.
Ehkä olisi ollut aihetta, sillä julkaisija ei tainnut oppia aiemmista huomautuksista mitään. Surullisinta on, että laatusarjakuvasta on tullut yhtäkkiä häpeilemätön markkinointialusta ja lapsiyleisön höynäyttäjä.
Kirjoittaja on YTT, vapaa toimittaja ja SK:n Mediaansekaantuja-blogisti.