Muurahaiset
Helsingin Pasilassa on Suomen suurin rakennustyömaa, Tripla. Kesästä 2015 lähtien siellä on työskennellyt 6 000 ihmistä 60 maasta.
Helsingin Pasilassa on Suomen suurin talonrakennustyömaa. Kurkista työmaan arkeen ja tutustu Triplan rakentajiin klikkaamalla kuvan symboleita.
Lisää työntekijöiden tarinoita löydät kuvan alta.
”Minusta on vain kotoisaa, että työpaikalla on niin paljon miehiä. Kiinassa miehiä riittää.”
Nan Turunen, 29, hankintainsinööri
Kun Nan Turusen Kiinassa asuva äiti kuuli tyttärensä työhuoneen sijaitsevan keskellä mammuttimaista työmaata, hän huolestui. Äidillä oli mielikuva, että työmaat ovat rankkoja paikkoja, varsinkin naisille.
”Mutta kun äiti kävi työpaikallani, huoli poistui”, Turunen sanoo.
Nan Turusen työpiste sijaitsee keltaisissa konteissa. Sisältä ne paljastuvat avariksi toimistoiksi.
Turusen Suomi-tarina alkoi vuonna 2010. Silloin hän tuli Pekingistä vaihtoon Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Siellä opiskeli myös Mikko Turunen.
Nan Turunen palasi Kiinaan, mutta haki ja pääsi Aalto-yliopistoon. Nyt hän on kansainvälisen kaupan maisteri ja perheessä on reilun vuoden ikäinen tytär.
Turunen ostaa Triplaan rakennuselementtejä.
”Minusta on vain kotoisaa, että työpaikalla on niin paljon miehiä. Kiinassa miehiä riittää.”
”Tripla on monipuolisuudessa ainutlaatuinen.”
Anniina Tykkyläinen, 34, turvallisuuskoordinaattori
Kolmen jalkapallokentän kokoinen työmaa, jossa työskentelee parhaillaan 1 100 ihmistä ja joka muuttuu joka päivä.
Siinä lähtökohta nurmijärveläisen Anniina Tykkyläisen työlle. Hän koordinoi koko Triplan rakennushankkeen turvallisuutta. Tarkistaa työturvallisuussuunnitelmat ja valvoo osaltaan, että niitä noudatetaan.
Tykkyläinen on diplomi-insinööri, pääaineenaan turvallisuusjohtaminen ja turvallisuustekniikka. Rakennustyömaiden työturvallisuudesta hänellä on kymmenen vuoden kokemus.
”Tripla on monipuolisuudessa ainutlaatuinen. Täällä on kaivettu valtavia kuoppia ja tehty infraa. Vanha asema purettiin ja nyt rakennetaan runkoa tuleviin rakennuksiin”
Triplassa voi yhdellä työmaalla nähdä rakentamisesta kaiken sen, minkä näkemiseen monelta kuluu koko työura, sanoo lounaspöydässä vanhempi työnjohtaja.
Vakavin onnettomuus työmaalla sattui, kun Hiab-nosturin kuljettajan taakka heilahti hallitsemattomasti ja mursi vieressä avustaneen miehen luita. Syyksi paljastui painavaa tavaraa sisältänyt riipputasku, joka osui vahingossa ohjaimen säätönappiin.
”Kävelen puolessa minuutissa kenen tahansa luo ja käyn asiat naamatusten läpi.”
Pekka Luukkonen, 41, tuotantojohtaja
Alkuun idea vaikutti mahdottomalta. Että kaksisataa toimihenkilöä ja koko Triplan johto muuttaisivat työmaakoppeihin neljäksi vuodeksi. Yksikään johtaja ei ollut koskaan istunut työmaalla, ei missään.
Mutta tuotantojohtaja Pekka Luukkonen istuu.
”On aivan välttämätöntä, että me kaikki olemme täällä. Kävelen puolessa minuutissa kenen tahansa luo ja käyn asiat naamatusten läpi”, Luukkonen sanoo.
Triplan rakentaminen on jaettu seitsemään lohkoon ja jokainen lohko toimii kuin omana työmaanaan. Keski-Pasilaan nousee kauppakeskus, pysäköintilaitos, uusi Pasilan asema, hotelli, toimistoja ja koteja. Valmista pitäisi olla vuonna 2020.
Luukkonen huolehtii siitä, että kokonaisuus toimii. Hän myös varmistaa, että henkilökuntaa on riittävästi. Puolet työntekijöistä on ulkomaalaisia.
Luukkonen viettää työmaalla kahdeksan, yhdeksän tuntia päivässä. Kotona hän vastailee vielä sähköposteihin, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Luukkonen on saavuttanut potkunyrkkeilyssä aikoinaan SM-hopeaa ja valmentaa nyt lajin harrastajia.
”Salilla ei työasioita pysty pohtimaan hetkeäkään.”
”Vilnassa on niin paljon paremmat baarit. Otetaan esimerkiksi tuo tuossa vieressä. Mikä helvetin paikka sekin on!”
Mindaugas Grigelionis, 33, työnjohtaja, Liettua
Liettualainen Mindaugas Grigelionis vastaa työnjohtajana kauppakeskuksen julkisivun teosta ja on vuodessa oppinut puhumaan hämmästyttävän hyvää suomea.
”Osa työmiehistä ei puhu kuin viroa tai suomea. On pakko opetella kieltä nopeasti”, Grigelionis sanoo.
Grigelionis viettää aikaa suomalaisten työkavereidensa kanssa myös töiden jälkeen, saunoo ja käy kaljalla.
”Mutta Vilnassa on niin paljon parempia baareja kuin täällä, viihtyisämpiä. Otetaan esimerkiksi ravintola Nurkka tuossa vieressä. Mikä helvetin paikka sekin on!”
Grigelionis käy mielellään myös näyttelyissä tai konserteissa, mutta miettii aina samaa: Miksi tämä on niin synkkää?
Vaimo, liettualainen insinööri, muutti Suomeen kesän lopulla. Pariskunta asuu Vantaan Korsossa ja saattaa jäädä Suomeen pysyvästi.
”Pidämme rauhallisesta ja luonnonläheisestä Korsosta niin paljon, että ajattelen jopa ostavani talon sieltä. Kun joku sanoo, että Korso on paska paikka, kysyn ihmeissäni miksi. Usein käy ilmi, ettei haukkuja ole edes käynyt koko Korsossa.”
”Jos homma ei skulaa täällä, koko työmaa tietää sen.”
Wille-Matti Taxell, 29, torninosturinkuljettaja
Mahtavat maisemat. Näkee hyvin työmaan etenemisen. Rauhallista. Kunto kasvaa, kun kiipeää neljä kertaa päivässä tikapuita ylös alas jopa 77 metrin korkeuteen. Siinä hyvät puolet torninosturinkuljettaja Wille-Matti Taxellin työssä.
On huonojakin puolia, tai no, haastavia.
”On julma paikka istua tuolla tornissa. Nosturi on työmaalla hallitsevassa osassa töiden edistymisen kannalta. Jos homma ei skulaa, tieto leviää nopeasti kaikille”, Taxell sanoo.
Tuulisella säällä torni heiluu, ja silloin kevyiden ja pinta-alaltaan laajojen taakkojen nostoja on vaikea hallita.
”Olen jokaisesta nostosta vastuussa ja haluaisin nähdä, kuinka taakat on sidottu. Mutta välillä on pimeää ja huono keli.”
Tornista mennään alas vain syömään. Jos on pakko vessaan, työt keskeytetään ja ylös kutsutaan tuuraaja.
Jos Taxellin työpäivä alkaa kuudelta, hän on kolmelta kotona Espoossa vapauttamassa appiukkoa hoitamasta vuoden vanhaa poikaa. Taxell tekee nelipäiväistä työviikkoa.
Taxell pelaa koripalloa ja kuuluu metsästysseuraan Enonkoskella, suku on Savosta.
”Harrastan myös rakentamista, viimeksi tein kotiin kylppäriremontin.”
”Suunnittelen tulevaisuuttani Suomessa. Haluan opiskella lisää, liike-elämää ja johtamista.”
Erdem Büyükaslan, 27, työnjohtaja, Turkki
Kazakstan, Libya, Qatar, Dubai.
Siinä paikat, joissa Triplan asuntopuolen työnjohtaja Erdem Büyükaslan työskenteli ennen Suomeen tuloaan. Libyaan hän rakensi vuoden ajan uutta parlamenttitaloa.
”Jouduimme kuitenkin keskeyttämään työt vuonna 2014, koska maa ajautui kaaokseen. Lentokenttä oli suljettu, ja järjestin työporukallemme autot, joilla pääsimme Tunisiaan. Matka kesti 36 tuntia.”
Dubaissa Büyükaslan johti maailman korkeimmaksi pilvenpiirtäjäksi vuonna 2020 valmistuvan tornitalon perustusten tekoa.
Erdem Büyükaslan valmistui diplomi-insinööriksi Istanbulin teknillisestä yliopistosta. Kymmenen vuotta sitten hän vietti vuoden Suomessa, vaihto-oppilaana Vantaan Tikkurilan lukiossa, englanninkielisellä luokalla. Sen jälkeen hän on vieraillut Suomessa useasti isäntäperheensä ja ystävien luona.
Viisi vuotta sitten hän tapasi Suomen-lomallaan naisen, josta tuli hänen vaimonsa viime kesänä.
”Vaimoni on lakimies, ja suunnittelemme tulevaisuuttamme Suomessa. Minä haluan opiskella täällä lisää, liike-elämää ja johtamista.”
”Haluaisin perheeni Latviasta tänne, ikävä on kova, mutta vuokra-asunnot ovat Suomessa hirveän kalliita.”
Edgars Dzalbs, 30, muottimies, Latvia
Kaksi kuukautta töissä Suomessa, sitten viikoksi tai kahdeksi kotiin Daugavpilsin kaupunkiin lähelle Liettuan ja Valko-Venäjän rajaa.
Sellaista on muottimies Edgars Dzalbsin elämä.
Dzalbs asuu virolaisten rakennusmiesten kanssa omakotitalossa Sipoossa ja kerää vapaapäiviä tekemällä kuusipäiväistä työviikkoa ja pyydettäessä ylitöitä. Ennen nukkumaanmenoa seuraa päivän paras hetki: puolen tunnin videopuhelu kotiin.
”Vaimo kertoo, miten kaksivuotiaan pojan päivä on mennyt päiväkodissa, ja minä kerron omasta päivästäni. Pysyn hyvin perillä heidän arjestaan”, Dzalbs sanoo.
Pariskunta työskenteli vuoden Englannissa, Dzalbs rakennuksilla ja vaimo leipomossa. Pojan synnyttyä perhe palasi kotiin Latviaan. Puolen vuoden kuluttua Dzalbsin oli taas pakko etsiä töitä ulkomailta.
”Jos Latvian talous nousee ja työpaikkoja syntyy, muutan kyllä takaisin. Haluaisin perheeni tänne, ikävä on kova, mutta vuokra-asunnot ovat Suomessa hirveän kalliita.”
Onneksi vaimo saa apua omilta vanhemmiltaan. He asuvat omakotitalon alakerrassa.
”Raksaduunarit käyttäytyvät todella hyvin, ovat mukavia.”
Mervi Anttilainen, 49,betonityönjohtaja
Tämä ei vaikuta minun elämältäni.
Neljän pienen lapsen äiti Mervi Anttilainen istui 90-luvun lopulla keittiössään Kaavilla, Koillis-Savossa, ja mietti.
Kärpänen surisi lampussa.
Lama oli iskenyt perheeseen pahasti. Anttilainen oli opiskellut itselleen jo kaksi ammattia, hän oli ompelija-artesaani ja suutari. Mutta töitä ei ollut.
Täytyi keksiä jotain ihan muuta. Anttilainen haki Kuopion teknilliseen oppilaitokseen, talonrakennuspuolelle.
Hän luki itsensä insinööriksi, haki kesätöihin betoniasemalle ja eteni lukuisten työmaiden ja työnjohtotehtävien jälkeen Triplaan. Hän sai paikan avoimella hakemuksella.
Anttilainen järjestelee työmaan betonityöt, suunnittelee valut ja pumppaukset yhdessä Triplan työnjohdon ja työmaalla sijaitsevan oman betoniaseman kanssa. Miettii, miten betoni saadaan juuri sinne minne pitääkin ja valvoo töiden tekemistä.
”Työmaalla ei juuri muita naisia näy, mutta olen aina tuntenut kuuluvani porukkaan. Raksaduunarit käyttäytyvät todella hyvin, ovat mukavia. Jatkossa toivoisin kyllä näkeväni enemmän naisia työnjohtotehtävissä työmailla.”
”Yhtään miehen mentävää reikää ei saa kaiteessa olla.”
Ari Lyytinen, 67, turvakirvesmies
Kaikkia tämä työmaa vähän pelottaa, mutta niin pitääkin. Pelko on sopivassa määrin hyvä asia, se suojelee. Vaara syntyy välinpitämättömyydestä.
Näin sanoo kirvesmies Ari Lyytinen. Hän kuuluu seitsemän hengen turvatiimiin, jonka tehtävänä on estää putoamiset. He pitävät huolen siitä, että turvakaiteet ja aukkosuojat ovat paikoillaan ja kunnossa. Kokemus opettaa, missä vaaranpaikat piilevät.
”Yhtään miehen mentävää reikää ei saa kaiteessa olla. Jos tehdään väärin, sanon heti ja kenelle vain. Nuoret työnjohtajat kyllä kuuntelevat.”
Eläkkeelle Lyytinen ei vielä ole halunnut. Vaimo ei ole vaatinut, ja poika on jo aikamies.
Mutta heti kun siltä tuntuu, Lyytinen lähtee. Rantakalastus on hänen intohimonsa. Talvella hän viihtyy pilkillä kymmenenkin tuntia putkeen.
”Henkeäni en riskeeraa. Menen vain teräsjäälle, ja mukana on aina puolentoista metrin teräskeppi, jolla tutkin reittiä.”
Eläkkeellä olisi aikaa toisellekin mielipuuhalle, puutöille. Vaimonkin Lyytinen on valmistanut.
”Vaimo kyllä sanoi, että tuo ei ole hän.”
Oli kirveellä veistetyn näköinen. Mitä olikin.
”Emme eläisi tuloillani, jos työskentelisin Latviassa.”
Pëteris Kasakovskis, 59, raudoittaja, Latvia
Pëteris Kasakovskisin kodin seinällä on lista, jossa on kahdeksan latvialaisen rakennusmiehen nimet allekkain. Listasta selviää, kenen vuoro on siivota Keravalla sijaitsevan omakotitalon yleiset tilat viikon ajan.
”Meillä onkin aina todella siistiä, talo tuntuu kodilta”, Pëteris Kasakovskis kertoo.
Jokaisessa huoneessa asuu kaksi miestä. Vapaa-ajallaan miehet lämmittävät talon puusaunaa, kalastavat, käyvät uimahallissa ja kuntosalilla.
Kasakovskis on asunut Suomessa viisi vuotta. Ennen Triplaa hän raudoitti lentokentän juna-asemaa ja keskustakirjastoa. Hän on työskennellyt vuosia myös Saksassa.
Vaimo ja 31-vuotias poika asuvat Riiassa. Kasakovskis viettää kotonaan pitkän viikonlopun kerran kuussa.
”Erossa eläminen on surullista, mutta pakollista. Emme eläisi tuloillani, jos työskentelisin Latviassa. Palkat ovat pienet ja vaimo sairastaa.”
Oikaisuja:
Juttu julkaistu 16.02.2018 klo 06.00. Juttua muutettu 16.2. klo 15.09: Korjattu virhe. Triplan työmaaravitolassa työskentelevä Risto Lanki ei ole ravintolayrittäjä vaan ravintolan työntekijä.