Kuka johtaa Supoa?
SK 25-26/2007: Seppo Nevalan on tarkoitus palata lähiviikkoina pitkältä sairauslomalta suojelupoliisin johtoon. Supon tilasta huolestuneet kaipaavat turvallisuuspoliisille uutta otetta ja ilmettä.
Teksti Jarkko Vesikansa
Suojelupoliisi on ollut pitkään kummallisessa tilassa. Arkirutiinit sujuvat, mutta etenkin talon ulkopuoliset kriitikot arvelevat, että Supoa on johdettu ”väliaikaispohjalta” liian pitkään.
Kärjekkäimmät ovat puhuneet Supon ”tuuliajolla olosta”, ”kriisistä” tai ”epävarmuuden ajasta”. Pontta arviot ovat saaneet Supon päällikön Seppo Nevalan, 59, pitkistä sairauslomista, teleurkintajutusta seuranneesta hyllytyksestä sekä turvallisuuspoliisia varjostaneista kohuista.
Seppo Nevalan nykyisen sairausloman on määrä päättyä kesäkuun lopussa. Sitten hänen odotetaan palaavan töihin. Tosin kesälomat voivat siirtää virkatoimiin tarttumista.
Jos kaikki sujuu suunnitellusti, Supo palaa normaalirytmiin. Samalla turvallisuuspoliisi ehkä käynnistää samanlaisen imagokampanjan kuin loppusyksyllä 2006, jolloin Nevala astui edellisen kerran remmiin sairausloman päätyttyä.
Tuolloin Nevala vakuutteli julkisuudelle, että hän on täysin kunnossa ja istuu tukevasti päällikön pallilla. Myös apulaispäällikkö Petri Knape korosti työsitoutumistaan, vaikka oli välillä hakenut liikkuvan poliisin päällikkyyttä.
Nevalan paluuta odotetaan
Nevalan paluu ja Supon jatkaminen vanhalla johtajapohjalla on Matti Vanhasen (kesk) hallituksen päällimmäinen toimintavaihtoehto. Tällöin Supoa uudistetaan vähitellen. Samalla on aikaa valmistautua päällikkövaihdokseen. Nevala jää eläkkeelle viimeistään reilun kolmen vuoden kuluttua, täyttäessään 63 vuotta.
Jos Nevala joutuisi jatkamaan sairauslomaa tai jäämään sille uudestaan, hallituksen ja sisäministeriön olisi pakko reagoida tilanteeseen. Supon tehokkaan johtamisen varmistamiseksi pitäisi vähintäänkin rakentaa nykyistä pysyvämpi sijaisjärjestelmä.
Tällä hetkellä Supon toimintaa ohjaa kolmihenkiseksi supistunut johtoryhmä, johon kuuluvat vt. päällikkö Petri Knape sekä linjanjohtajat Hannu Moilanen ja Matti Simola. Pitkän päälle johtoryhmä on liian suppea, keskustelua, yhteydenpitoa tai suoranaisia riskejä ajatellen.
Välitila huolestuttaa
Kolmantena vaihtoehtona on nopeammin tapahtuva päällikkövaihdos. Tämä on kuitenkin herkkä asia eikä sitä koskevia spekulaatioita tahdota päästää ennenaikaisesti liikkeelle. Lisäksi hallituksen sisäpiirien pitäisi muodostaa yhteinen käsitys uudelta päälliköltä edellytettävistä ominaisuuksista.
Useimmilla Supon päälliköillä on ollut jonkinlainen poliittinen tausta. Arvo Pentti (1972–78) ja Seppo Tiitinen (1978–90) olivat taustoiltaan keskustalaisia, Seppo Nevala (1996–) taas sosiaalidemokraatti. Tiitinen ja Nevala ovat lisäksi juristeja.
Supon johtajista Moilanen ja Simola ovat vanhan kaartin väkeä, joten nuorennusleikkaus häämöttää joka tapauksessa.
Supon päälliköllä pitää olla laaja-alainen koulutus, vankka kielitaito ja kulttuurien tuntemus, kansainvälistä ja EU-kokemusta sekä tiedustelualan tietotaitoa, luettelee nykyaikaista tiedustelua tutkinut dosentti Jan-Peter Paul.
”On huolestuttavaa, jos Supon tapainen keskeinen organisaatio ei ole vahvassa ja hyvässä hallinnassa. Se voi antaa Suomesta kiinnostuneille tahoille vapaammat mahdollisuudet toimia”, Paul sanoo.
Lisävoimia tiedusteluun
Euroopan komissiossa työskentelevä Paul korostaa kansainvälistä otetta. Hän liittää tämän EU:n ytimessä toimimiseen ja läntisten turvallisuuspoliisien kehittymiseen laaja-alaisiksi tiedustelupalveluiksi.
Supokin on suunnannut voimiaan ja resurssejaan uudelleen. Vakoilun ja terrorismin torjuminen haukkasivat viime vuonna yhteensä 65 prosenttia Supon menoista, jotka olivat 14 miljoonaa euroa.
Terrorismintorjuntaan Supo palkkasi jo syyskuun 2001 iskujen jälkeen uutta väkeä. Nyt Supo pyrkii parantamaan tiedonhankintaa ja analysointia hakemalla kahdeksaa uutta tilannekeskuspäivystäjää.
Supo yrittää varmistaa, että sillä on entistä parempi kyky varautua globalisaation tuomiin uhkiin, kuten Lähi-idän kriisien heijastusvaikutuksiin.
Paul pitää Supoa yhä kapea-alaisena ja toimintatyyliltään liian poliisimaisena.
”Poliisityö ja tiedustelu pitäisi jossain määrin hajauttaa toisistaan. Rikostutkinnan tulisi olla poliisilla ja varsinainen tiedustelu vaatisi todellisen tiedusteluorganisaation rakentamista. Nyt on selvästi remontin paikka”, hän sanoo.
Ulkomaiset yhteydet
Suomessa ”tiedustelupalvelu” tuo monille mieleen ulkomailla toimivat agentit, jotka urkkivat tietoja vierailta valtioilta. Siksi Suomessa ei mielellään puhuta Supon uudistamisesta tiedustelupalveluksi. Toiminta halutaan pitää kotimaisella maaperällä, vaikka otetta ulkomaailmaan aiotaan parantaa.
Ulkomailta Suomeen välittyviä uhkia ar-vioidessaan Supo turvautuu yhteyksiin muihin turvallisuuspalveluihin. Niiltä on saatavissa runsaasti eritasoista tietoa ja vihjettä, mutta ne pitää varmistaa ja yhdistellä. Muuten vääristelevä disinformaatio voi värittää huippupäättäjille päätyviä raportteja.
Korkeatasoista tiedustelutietoa tarjotakseen Supon pitäisi Jan-Peter Paulin mielestä yhdistää voimia ulkoministeriön ja puolustusvoimien kanssa. Kaikki analysoivat kansainvälisiä virtauksia.
”Resursseja kokoamalla parannettaisiin analyysejä ja pystyttäisiin rakentamaan riski- ja uhkakuvia, jotka voivat koskea yrityksiä, rauhanturvaajia tai kansalaisia. Päävastuu kuuluisi tiedusteluorganisaatiolle.”
Pelkkään terrorismiin panostaminen muodostaa Paulin mielestä liian kapean siivun. Se on vakava uhkatekijä lähinnä pitkään terrorismista kärsineissä Etelä-Euroopan maissa kuten Espanjassa.
Supossa vakuutellaan yhteistyön muiden viranomaisten kanssa toimivan. Rajoitteena on tarkastelukulmien erilaisuus.
Poliisihallinto uusiksi
Supon asema nousee lähikuukausina esille, kun poliisihallinnon uudistamista pohtiva työryhmä (Pora 2) jatkaa urakointia. Poliisihallinnossa Supo on keskeinen valtakunnallinen yksikkö keskusrikospoliisin ja liikkuvan poliisin rinnalla.
Välillä on vilauteltu Supon ja keskusrikospoliisin yhdistämistä, mutta ajatus ei ole ottanut tulta. Tuskin ottaa nytkään.
Pora 2 -työryhmä valmistelee vuoden loppuun mennessä raportin, jonka keskiössä on poliisihallinnon selkeyttäminen. Vähän yli 200-henkinen Supo on kuviossa melko ongelmaton, koska sen alueorganisaation yhteispelin poliisin kanssa koetaan toimivan.
Supon kehittäminen palautuu operointiin yli perinteisen poliisitoiminnan, joita Supossa edustavat turvallisuusvartiointi ja vastavakoilu eli luvattoman tiedustelun torjunta. Näissä Supo on onnistunut. Ulkomaiset agentit eivät ole pystyneet tunkeutumaan valtiosalaisuuksien äärellä eikä valtiojohdon turvallisuus ole vaarantunut.
Jos ja kun Supon johdossa tapahtuu muutoksia, poliitikkojen piiristä saatetaan lingota jälleen vaatimus Supon historian perkaamisesta. Erilaiset epäilykset – Tiitisen lista, Supon suomettuneisuus ja ulkomaiset murtautumisyritykset – vellovat sitkeästi Supon ympärillä. Osittain tarkoitushakuisten epäilysten karistamisessa Supo on ollut melko voimaton.
SK 25-26/2007
Rosenholz-tiedot Supon hallussa, päällikkö Nevala eroaa