Koulujen tietotekniikka nykyaikaan - hinta 400 miljoonaa euroa
Jakomäen peruskoulussa Helsingissä tieto- ja viestintätekniikka on jo arkea. Sami Laaksonen ja Iina Kukkola tekevät luetun ymmärtämisen koetta. Kuva Kaisa Rautaheimo.
Tieto- ja viestintätekniikan saamiseen osaksi perusopetusta pitäisi käyttää 397 miljoonaa euroa vuosina 2011-2015.
Tähän on päädytty liikenne- ja viestintäministeriön aloittamassa hankkeessa, jonka loppuraportti julkistettiin tänään. Hankkeen ohjausryhmää on vetänyt Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen.
Raportti esittää, että koulujen tieto- ja viestintätekniikan käytön kehittäminen aloitettaisiin mahdollisimman pian. Suomi on pudonnut tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä Euroopan maiden keskitasolle ja Pohjoismaiden hännänhuipuksi.
Ohjausryhmän loppuraportissa ehdotetaan työn aloittamista jo ensi vuonna noin 40 miljoonalla eurolla. Lopulta suunnitelman toteuttaminen jää kuitenkin seuraavan hallituksen päätettäväksi.
Laitteiden lisäksi koulutusta ja seurantaa
Kokonaissummasta isoin osa, lähes 300 miljoonaa euroa, kuluisi laitteisiin ja palveluihin, muun muassa oppilaiden henkilökohtaisiin ”sähköisiin työpöytiin”, opettajien koneisiin ja opetustilojen esitystekniikkaan, kuten videotykkeihin, kosketustauluihin ja dokumenttikameroihin. Toistakymmentä miljoonaa olisi käytettävä siihen, että laajakaista saataisiin niillekin kouluille, joilla sitä ei vielä ole.
Opettajien täydennys- ja peruskoulutukseen kuluisi reilut 40 miljoonaa euroa. Lähes yhtä paljon pitäisi käyttää tutkimukseen, kehittämiseen, arviointiin ja seurantaan. Raportissa esitetään sellaisen seurantajärjestelmän rakentamista, jonka avulla saataisiin ajantasaista ja kattavaa tietoa koulujen tilanteesta.
Nykyisin ei tiedetä tarkasti esimerkiksi sitä, moniko koulu on ilman laajakaistaa, kuinka paljon kouluissa on tietokoneita oppilasta kohti, millaiset taidot opettajilla on tai miten tekniikkaa käytetään opetuksessa.
Sähköisten oppimateriaalien kehittämiseen pitäisi tulevina vuosina käyttää vajaat 10 miljoonaa. E-oppimateriaalit koottaisiin yhden hakupalvelun alle. Raportin mukaan tavoitteena on, että vuonna 2015 vähintään puolet oppimateriaalista olisi verkkomuodossa.
Valtio aikoo koordinoida ja tukea kuntia tiiviisti
Valtion rooli on uudistuksessa keskeinen, ja aivan aluksi ”tehostetaan valtion ja opetuksen järjestäjien yhteistyötä ja koordinaatiota”, raportissa sanotaan. Siinä jopa todetaan, että ”valtionapujen saamisen edellytyksenä jatkossa tulee olla opetuksen järjestäjän sitoutuminen kehittämään koulujensa toimintaa tämän suunnitelman tavoitteiden mukaisesti”. Kyse ei kuitenkaan ole vain kontrollista, vaan valtion on tarkoitus tarjota kunnille myös apua ja tukea uudistusten läpiviemiseen ja tehdä niiden kanssa yhteistyötä.
Suomen Kuvalehti kertoi viime syyskuussa (SK 36/2010), miten tieto- ja viestintätekniikkaa on yritetty saada osaksi koulujen arkea jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Suuri syy epäonnistumiseen on se, että kunnat ovat saaneet hoitaa asiaa mielensä mukaan.
”Nyt kuntia on ohjeistettava ja velvoitettavakin. Jos jäädään odottamaan alhaalta ylös -ratkaisuja, eriarvoistuminen vain kasvaa”, sanoi viestintäministeri Suvi Lindén (kok) syyskuussa.
Eri kunnat ja jopa yksittäiset koulut kuntien sisällä ovat ajautuneet aivan erilaisiin tilanteisiin. Jossain luokassa läppärit ovat koululaisille arkinen työväline, toisaalla koko koululla saattaa olla vain muutama vanha, virkaheitto tietokone atk-luokassa. Koululaiset ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan.
Myös opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ja kuntaministeri Tapani Tölli (kesk) olivat jo syksyllä valtakunnallisen ohjauksen kannalla. Konkreettisissa laitehankinnoissa he olivat kuitenkin epävarmoja.
Ohjausryhmän tuore raporttikaan ei vielä anna laiteasioihin täysin valmiita vastauksia, mutta hankekoulujen kokemusten perusteella hahmotellaan jo tavoitetasoa. Luokkahuoneessa, jossa on tilaa 20 oppilaalle, tarvittaisiin raportin mukaan ainakin näitä:
- opettajalla oma tietokone ja mobiililaite
- viisi oppilaskonetta ja viisi mobiililaitetta
- kosketustaulu, dataprojektori ja dokumenttikamera.
Tölli muistutti kuntien yhteishankintojen tärkeydestä ja kustannustehokkuudesta. Myös loppuraportti korostaa sitä, että valtion on autettava kuntia hankinnoissa – jo siksi, että eri kuntien ja koulujen järjestelmät olisivat siinä määrin yhdenmukaisia, että ne voisivat käyttää yhteisiä palveluja.
Suuri muutos koulujen kulttuurissa
Tieto- ja viestintätekniikan tulo kouluihin ei tarkoita vain koneiden ja laitteiden käyttöönottoa. Uusi tekniikka mahdollistaa uudenlaisen oppimisen, ja kaikkiaan tekniikka voikin muuttaa koulujen kulttuuria reippaasti.
Tekniikan avulla oppilaat voivat entistä enemmän hankkia ja tuottaa tietoa itse, ja oppiminen muuttuu aktiivisemmaksi. Myös opettajien rooli muuttuu. Opettaja ei enää vain luennoi luokan edessä, vaan hän ohjaa oppilaita tekemään oikeita kysymyksiä ja löytämään vastauksia. Tämä vaatii uudenlaisia opetusmenetelmiä, ja siksi myös opettajien koulutusta on uudistettava.
Muutoksen tavoitteena on varmistaa, että oppilaat saavat peruskoulusta myös tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät taidot, joita yhteiskunta ja työelämä nykyään vaativat. Ne kuuluvat kansalaistaitoihin.
Vapaa-ajallaan suomalaislapset ja -nuoret käyttävät tekniikkaa runsaasti. Huoleksi onkin tullut, että pelkkään paperiin ja kynään turvautuva koulu syrjäytyy heidän arjestaan.
Aiheesta lisää
Kustantajat varovaisia sähköisten oppimateriaalien kanssa: ”Mitä läppäreillä tehdään, jos ei ole sisältöä?” (Suomenkuvalehti.fi 9.9.2010)