Kävelevä aikapommi
Mitä uutismedia suojeli? Kenties yleisöä, Suomen ulkopolitiikkaa, eduskunnan arvovaltaa tai perussuomalaisten valitsemaa edustajaa?
Poliitikot ovat äänessä uutis- ja ajankohtaisjournalismissa asemansa perusteella – paitsi silloin kun eivät ole.
Jussi Halla-aho oli TV1:n Ykkösaamussa kertomassa näkemyksiään Venäjästä, Ukrainasta ja aseiden viennistä heti samalla viikolla kun hänet oli valittu ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi.
Sen sijaan hänen edeltäjäänsä Mika Niikkoa ei lauantain paraatipaikalla koskaan nähty, eikä montaa kertaa muissakaan ajankohtaisohjelmissa. Radiokeskusteluissa Niikkoa kuultiin silloin tällöin, ja kommentteja siteerattiin verkkouutisissa.
Niikko toimi valiokuntapuheenjohtajana kaksi ja puoli vuotta, mutta valtakunnallisten uutismedioiden arkistot paljastavat, että hän oli tuona aikana enemmän esillä epäselviksi jääneiden Kiina-kytköstensä kuin ulkopolitiikkaa koskevien näkemystensä vuoksi. Helsingin Sanomien arkistosta löytyy kuusi kommenttia koko viime vuodelta.
Kun Niikko helmikuun alussa joutui eroamaan tehtävästään tviittailtuaan Ukrainasta ja Natosta Suomen virallisen linjan vastaisesti, uutismediat MTV Uutisista Yleen ja Iltalehteen avasivat sanaisen arkkunsa.
Lukijoille kerrottiin, että valiokunnan jäsenet näkivät Niikon ”kävelevänä aikapommina”, hänen osaamiseensa ei luotettu ja hän tarvitsi päällystakkeja. Kerrottiin myös, että ulkoasianvaliokunnan arvovalta oli romahtanut Niikon kaudella ja puolustusvaliokunta ottanut sen paikan.
Ilta-Sanomien Setä Arkadia eli Timo Haapala oli toki nimettömiin lähteisiin vedoten kolumnoinut samat seikat jo viime syksynä ja kertoi lokakuussa presidentti Niinistön suuttuneen Niikkoon, mutta mikään muu uutismedia ei asiaan silloin tarttunut.
Mikä oli se näkymätön käsi, joka ohjasi muun mediakentän ajattelemaan, ettei valiokunnan tai sen puheenjohtajan luottamuspula ollut uutinen? Oliko kuvaus luottamuspulasta liioiteltu?
Joka tapauksessa silmiinpistävää on, miten vähän Niikko päästettiin valiokunnan puheenjohtajana puhumaan ulkopolitiikkaa. Mitä uutismedia tällöin suojeli? Kenties yleisöä, Suomen ulkopolitiikkaa, eduskunnan arvovaltaa tai perussuomalaisten valitsemaa edustajaa?
Niikon puheenjohtajuus kaatui tviittiin. Somesta kun puuttuvat eduskunnan, puolueen ja median päällystakit.
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori.