The Beatlesin varjossa

Meille myydään kulttuurijälkiä yhtenäiskulttuurin ajalta. Ihmiset intoilevat 460 minuutista The Beatlesin vähiten arvostetun albumin parissa.

Profiilikuva
media
Teksti
Antto Vihma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Paul McCartney hakkaa bassokitaraa ja hyräilee falsetissa keltainen villapaita yllään. Bändikaverit Ringo ja George katselevat touhua pitkästyneinä. McCartney hapuilee, löytää melodianpätkän, löytää toisen ja loppu on musiikkihistoriaa: The Beatlesin viimeisen levyn popklassikko Get Back on syntynyt.

 

luovuuspuuskasta vuodelta 1969 tuli Youtube-hitti vuonna 2022. Kohtaus löytyy Peter Jacksonin tuottamasta kahdeksantuntisesta dokumenttisarjasta The Beatles: Get Back.

Ilmiöksi noussut Beatles-dokumentti on nostattanut kulttuurikeskustelun nostalgiasta. Financial Timesin kolumnisti Janan Ganesh vertaa nykyistä beatlemaniaa vuoden 1922 tunnelmiin. Sata vuotta sitten James Joycen Odysseus ja T. S. Eliotin Joutomaa veivät kirjallisuuden tuntemattomille seuduille. Bauhaus uudisti muotoilun ja Louis Armstrong teki jazzin joukkueurheilusta yksilölajin. Tässä rinnastuksessa nykykulttuuri ei kykene luomaan uutta, sillä ihmiset intoilevat 460 minuutista The Beatlesin vähiten arvostetun albumin parissa.

The Atlantic -lehden toimittajan Ted Gioian mukaan vanha musiikki jyrää tällä hetkellä kaiken uuden. Uuden musiikin kysyntä vähenee, kaikki alalla tapahtuva kasvu suuntautuu vanhoihin suosikkeihin ja suuryhtiöt pyrkivät edistämään nostalgiassa vellovaa kulutusta.

 

Trendaako Paul McCartneyn inspiraatiohetki jälleen, koska uutta ja kiinnostavaa kulttuuria ei luoda, vai eikö uudelle ole tilaa koska ihmiset haluavat kuulla The Beatlesiä yhä uudelleen?

Kenties tilanne ei ole näin synkkä. Raikkaita uutuuksia kyllä julkaistaan, mutta ne eivät näy myyntilistoilla. Digitalisaatio on pirstonut vanhan poplistojen yhtenäiskulttuurin pieniksi palasiksi ja tehnyt alakulttuureista yhä marginaalisempia. Ja koska uusia massatuotteita ei tule, myydään meille kulttuurijälkiä ajalta, jolloin yhtenäisyyttä voi kuvitella vielä olleen. Pirstaleisuus johtaa myös siihen, että kulttuurisia yleiskatsauksia on mahdotonta tehdä.

Näin McCartneyn kitarointi ja nostalgia auttavat ymmärtämään pirstaloitunutta nykyhetkeä. The Beatles toi massakulttuurin popmusiikkiin ja paljastaa 60 vuotta myöhemmin sen mahdottomuuden.

Kirjoittaja on tutkimusprofessori (ma.) Ulkopoliittisessa instituutissa.

Oikaisu 11.2. kello 12.50: Paul McCartney hakkaa bassokitaraa, ei kitaraa.