Kolme suomalaista kertoo: Elämää tietoverkkojen ulkopuolella

kännykät
Teksti
Antti Saarenpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Freelancerina työskentelevä valokuvaaja, graafikko ja toimittaja Eeva Mehto ei ole koskaan omistanut kännykkää.

“Nykytilanne alallani on, kuten varmaan yleisestikin työelämässä, että työntekijät soittavat työnantajille. Aika harvoin toisinpäin. Minun ei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa, vaikka monet niin luulevat”, Mehto kertoo.

Eeva Mehto on työskennellyt 25 vuotta freelancerina. Hän kertoo vihaavansa kännyköitä.

“Matkapuhelimeen on pakko puhua autoa ajaessa ja kassalla asioidessaan. Siihen täytyy myös kailottaa kävelylenkillä. Se on typerä status-juttu, ja kaikista vähiten ymmärrän uusilla puhelimilla diivailua”, Mehto kertoo.

Mehdolle kännykättömyys tuo vapautta hallita omaa aikaansa. Päätös kumpuaa myös uteliaisuudesta, siitä, miten eri tavalla ihmiset voivat yhteiskunnassa toimia.

“En tunne muita ilman matkapuhelinta työskenteleviä. Useimmille kännykättömyyteni ei ole mikään ongelma. Melkein kaikki ymmärtävät.”

Mehto kertoo muutenkin suosivansa perinteisempiä viestintäkanavia.

“En myöskään käytä sähköpostia, ellei ole ihan pakko. Silloinkin sen hoitaa mieheni”, Mehto kertoo.

“Elän ilman sähköistä rahaa”

Ravintolayrittäjänä työskentelevä Olli Karikko ei omista pankkikorttia.

“Minulla oli yksi 1970-luvulla, silloin, kun pankkikortit tulivat Suomeen. Se jäi viimeisekseni”, Karikko kertoo.

“Muistan, kun pankista soitettiin joskus 1990-luvulla, että korttisi on vanhentunut ja se olisi pitänyt jo uusia. Vastasin, että turha vaiva.”

Karikko kertoo käyttävänsä kaikissa raha-asioissa vain käteistä. Pankissa hän asioi kaksi kertaa vuodessa, aina maksamassa asunnon vuokran puoleksi vuodeksi eteenpäin.

“En keksi, mitä tekisin pankkikortilla. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kantavat viittätoista eri korttia lompakossaan”, Karikko kertoo.

Karikko pyörittää kulttipizzeria Mare Chiaroa Helsingin Hämeentiellä. Siellä asiakkaatkaan eivät tarvitse pankkikorttia. Maksuvälineenä käy vain käteinen.

“Elän niin töissä kuin sen ulkopuolellakin ilman sähköistä rahaa.”

Karikko ei käytä liiemmin internetiä tai sähköpostiakaan.

“Jos ravintolassa pitää tehdä jotain pakollisia verkkoasiointeja, yhtiökumppanini hoitaa ne. Minä itse en edes omista tietokonetta”, Karikko kertoo.

“Sosiaalinen media tuntuu ajanhukalta”

Vain vajaa viidennes nuorista aikuisista ei ole rekisteröitynyt internetin yhteisöpalveluihin, kuten Facebookiin tai Twitteriin. Toimittajaopiskelija Ville Matilainen, 24, on yksi heistä.

“Ei niillä ole mitään annettavaa minulle”, Matilainen sanoo.

Matilainen kertoo tutkineensa Facebookin ongelmia, kuten vakoilusyytteitä ja yksityisyyssuojarikkeitä, mutta ei pidä niitä suurimpina syinä palvelusta kieltäytymiselleen.

“En vain tarvitse sitä yhteydenpitoon tai mihinkään muuhunkaan. Se tuntuu ajanhukalta, kun sosiaaliseen kanssakäymiseen on parempiakin keinoja”, Matilainen kertoo.

“Joskus tuntuu, että voin jäädä jostain paitsi. Mutta jo ajatus tuntuu typerältä. Ei koko ajan muutenkaan tarvitse olla tavoitettavissa.”

Matilainen kertoo kokeilleensa myös sitä, miltä elämä tuntuu ilman matkapuhelinta. Hän kadotti ulkomailla matkustaessaan kännykkänsä, ja selvisi puolitoista kuukautta Suomessa ostamatta uutta.

“Jälkeenpäin ajateltuna ajatus siitä, ettei tarvinnut soittaa eikä vastata kenellekään, oli todella rentouttava. Päivittäiset asiat hoituivat ilmankin kännykkää.”

Vain prosentti suomalaisista kotitalouksista elää ilman matkapuhelinta. Koko väestöstä neljä viidestä käyttää sähköpostia ja verkkopankkia. Yli 80 prosenttia 16-24 vuotiaista on rekisteröitynyt johonkin internetin yhteisöpalveluun. Pankkikortteja käyttävät melkein kaikki.