Kolmannes peruskoulun opettajista tekisi ruotsista vapaaehtoisen
Peruskoulun opettajista 30 prosenttia tekisi ruotsin kielestä vapaaehtoisen aineen. Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva.
Opettajat eivät juuri kannata ruotsin opetuksen aikaistamista, josta hallitus päätti kesäkuussa. Syksystä 2016 alkaen ruotsia aletaan opettaa peruskoulussa jo kuudennella luokalla, kun se nykyisin alkaa seitsemännellä.
Peruskoulun opettajista vain neljännes on aikaistamisen kannalla. Liki kolmannes eli 30 prosenttia tekisi ruotsista kokonaan vapaaehtoisen aineen. Loput 45 prosenttia ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen.
Suomen Kuvalehti ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ tekivät viime toukokuussa Peruskoulu 40 vuotta -kyselyn, jossa kysyttiin opettajien mielipiteitä nykyperuskoulusta. Kyselyyn vastasi 206 opettajaa, joista enemmistö oli aineen- ja luokanopettajia. Lisäksi mukana oli muun muassa erityisopettajia ja rehtoreita.
Hallituksen kesällä päättämän uuden tuntijaon linjauksista uskonnon opetuksen vähentäminen sopii monille opettajille. Vastaajista 33 prosenttia oli sitä mieltä, että uskontoa opetetaan koulussa liikaa. Nyt sitä on koko peruskoulun aikana 11 vuosiviikkotuntia, eli seitsemänä vuonna tunti viikossa ja kahtena vuonna kaksi tuntia viikossa. Elokuussa 2016 määrä laskee 10 vuosiviikkotuntiin.
Historian ja yhteiskuntaopin nykyinen opetusmäärä olisi riittänyt useimmille opettajille, lisäystä toivoi vain kymmenisen prosenttia. Uuden tuntijaon mukaan opetusta varhennetaan ja lisätään kahdella vuosiviikkotunnilla.
Myös taito- ja taideaineiden opetus lisääntyy hieman 2016. Sitä toivoi opettajista 51 prosenttia, 47 prosentille olisi riittänyt nykymäärä.
Koululle arvosanaksi kasi
Peruskoulu täyttää tänä syksynä 40 vuotta. Koulu-uudistuksen toteutus alkoi Pohjois-Suomesta elokuussa 1972.
Peruskoulu 40 vuotta -kyselyssä opettajista lähes puolet antoi nykykoululle arvosanaksi numeron 8. Viidennes arvioi koulun tasoksi 7. Korkein annettu arvosana oli 9, ja sen antoi vajaa kymmenes opettajista.
Peruskoulun kantaviin ajatuksiin on kuulunut oppilaiden tasa-arvo, pyrkimys antaa kaikille yhdenveroiset eväät elämään. Viime vuosina on alettu kantaa huolta koulujen eriarvoistumisesta, ja se huoletti myös kyselyyn vastanneita opettajia. He katsoivat sen johtuvan muun muassa kuntien erilaisista resursseista, oppilaiden erilaisista kotioloista ja eritaustaisten oppilaiden, esimerkiksi maahanmuuttajien tai ylemmän keskiluokan, keskittymisestä omiin kouluihinsa.
Kaikista opettajista puolet oli sitä mieltä, että koulu antaa yhä oppilaille tasa-arvoiset lähtökohdat. Reilu kolmannes oli päinvastaista mieltä.
Eri ikäisillä opettajilla oli kuitenkin tästä kysymyksestä eri näkemykset. Yli 50-vuotiaista 54 prosenttia katsoi, että koulu ei anna tasa-arvoisia lähtökohtia. Alle 30-vuotiaista tätä mieltä oli vain 14 prosenttia.
Liian vähän aikaa oppilaille
Opettajien suurimpiin huoliin kuuluu erityisopetus.
Erityisoppilaat on vastikään integroitu tavallisiin luokkiin. Opettajien mielestä tämä on lisännyt heidän työtaakkaansa, sillä luvattuja lisäresursseja avustajiin ei ole saatu ja tukisuunnitelmiin liittyvä paperityökin on lisääntynyt.
Lähes 40 prosenttia kyselyn vastaajista katsoi, että erityisen tuen tarpeessa olevat eivät saa tukea riittävästi. Opettajien aika tuntuu loppuvan kesken: liki kaksi kolmannesta oli sitä mieltä, että oppilaille ylipäätään ei ole riittävästi aikaa.
Ajan riittämättömyys ei toki johdu vain erityisoppilaista. Opettajien mielestä oppilaiden erot ylipäätään ovat suuria. Erot kotioloissa näkyvät koulussa. Opettajat kokevat joutuvansa hoitamaan myös vanhempien kasvatustehtäviä – tai joutuvansa kasvattamaan myös vanhempia.
Esikoulun käyvät nykyään lähes kaikki kuusivuotiaat, ja sen tarkoituksena on muun muassa tasoittaa eroja oppilaiden lähtötasossa. Jokaisella on esikoulun käymiseen oikeus, mutta ei velvollisuutta. Peruskoulun opettajista yli 60 prosenttia tekisi esikoulusta pakollisen.
Moni kaipaili takaisin myös kielten ja matematiikan tasoryhmiä, joista luovuttiin 1980-luvulla oppilaita eriarvoistavina.
Koulutyöhön opettajat toivoivat vanhemmilta tukea. Vain puolet kokee saavansa sitä riittävästi. Osa vanhemmista jättää lapsensa liian vähälle huomiolle, ei vahdi valvomisia, syömisiä tai läksyjen tekemisiä. Osa taas vahtii tiukasti jälkikasvunsa etuja koulussakin, vaatii palvelua lapselleen muista oppilaista piittaamatta.
Leikkaukset kasvattavat ryhmiä
Elokuussa alkavaa kouluvuotta leimaavat monin paikoin säästöt. Niiden tekeminen on koulumaailmassa hankalaa, sillä suurin menoerä ovat palkat.
Jos niistä säästetään, vähenevät joko avustajat tai opettajat. Tämä puolestaan tietää opetusryhmien kasvua ja oppilaiden erojen jäämistä yhä vähemmälle huomiolle.
Monessa koulussa on jo leikattu. Yli 30 prosenttia opettajista sanoi viime toukokuussa, että leikkauksia on viime vuosina ollut melko tai erittäin paljon.
Mistä kouluissa sitten on säästetty? Tässä opettajien näkemys asiasta:
| Näihin koulusäästöt vaikuttavat | |
| oppimateriaalihankinnat | 72 |
| opetusryhmien koko |
45 |
| sijaisten palkkaaminen |
45 |
| opetustuntien määrä |
40 |
| opettajien täydennyskoulutus |
36 |
| retket |
31 |
| tukiopetus |
30 |
| kerhotunnit |
29 |
| ruoka |
24 |
| valinnaisten aineiden määrä |
19 |
| tieto- ja viestintätekniikka |
18 |
| muu |
11 |
Taulukon numerot kertovat, kuinka monta prosenttia vastaajista valitsi kyseisen säästökohteen.
Lue myös: Opettajien huolet nyt: säästöt, kirjava oppilasjoukko ja kasvava työtaakka
Hyvästi peruskoulu? Säästöt näivettävät opetuksen. Aiheesta lisää Suomen Kuvalehdessä 32/2012 (ilm. 10.8.).