Opettajien huolet nyt: säästöt, kirjava oppilasjoukko ja kasvava työtaakka

Pauliina Penttilä
Kotimaa 10.8.2012 08:31
Opettajia huolettaa, että heillä ei ole tarpeeksi aikaa oppilaille. Syyt ovat moninaiset.  Kuva Marja Airio / Lehtikuva.

Opettajat kertoivat nykyperuskoulun ongelmia Suomen Kuvalehden ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kyselyssä viime toukokuussa.

Moni aloitti kommenttinsa kehumalla peruskoulua tai esimerkiksi vanhempien enemmistöä. Mutta huolia on ja parantamisen varaa riittää.

Säästöt syövät

”Taloudellinen tilanne eri kunnissa saattaa koulut eriarvoiseen asemaan. Säästöjen takia ei saada hankittua tarvittavia materiaaleja, välineitä ja ryhmäkoot kasvavat.”

”Kielivalintojen mahdollisuus pienissä kunnissa olematon.”

”Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita integroidaan yleisopetuksen luokkiin ilman mitään lisäresurssia. Uudistusta perustellaan ’oikeudella lähikouluun’, mutta tosiasiassa se on johtamassa katastrofiin.”

”Hyvät oppilaat kyllä pärjäävät leikkaustenkin keskellä mutta se kirpaisee heikoimpia.”

Vanhemmat venkoilevat

”Huoltajat valitsevat kouluja kyseenalaisten rankinglistojen perusteella, ja lähikouluihin valikoituvat ovat sosioekonomisilta taustoiltaan heikommissa asemissa olevat.”

”Haastavien perheiden lisääntyminen. ’Minulle ja minun lapselle kaikki ja heti.'”

”Ne vanhemmat, joiden tulisi olla kiinnostuneempia lapsensa koulunkäynnistä, tulla vanhempainiltoihin ja tapaamisiin, eivät tule.”

”Katsoisivat paremmin mukuloidensa perään, että tekevät läksynsä ja käyvät koulua.”

”Oppilaat nukkuvat liian vähän ja elävät liian kiireistä, meluisaa ja tietotekniikan täyttämää elämää.”

”Oppilaat tarvitsevat eriarvoista opetusta saadakseen tasa-arvoiset lähtökohdat. Hyvä koti antaa etulyöntiaseman, ei koulu.”

Työ lisääntyy

”Oppilasaines saattaa olla niin kirjavaa, että opettajan resurssit eivät kerta kaikkiaan ole riittävät.”

”[Töitä on lisännyt] tehostettua tai erityistä tukea vaativien oppilaiden suuri määrä, josta seurauksena useiden pedagogisten asiakirjojen täyttäminen sekä kymmenet palaverit ja puhelut.”

”Wilman käyttöönotto on lisännyt työmäärää tosi paljon, samoin työpuhelimen tuleminen.”

”Oppilaiden kasvattajana toimiminen ja perusasioista huolehtiminen, esimerkiksi kengännauhojen sitominen, niistämään opetteleminen, käsienpesun opetteleminen.”

Ennen oli paremmin

”Tuntuu, että oppilailta vaaditaan nykyään vähemmän osaamista; kaiken tulisi olla hauskaa ja vaivatonta.”

”Opettajien kurinpitomahdollisuuksia on ihan liikaa vähennetty. Entisajan kuri takaisin.”

”Tasokurssit olivat hyvä asia ainakin matematiikassa. Nyt heikot ei tajua mitään ja hyviltä jää paljon resursseja käyttämättä.”

”Poikia ei kannusteta tarpeeksi ja sivistyneistö tyttöytyy. Kouluun pitää saada miesopettajia: ensin päiväkodissa on täti, koulussa pelkkiä tätejä. Opiskelu on siis tätien ja vähintään homojen hommaa.”

”Koulu on antanut liikaa periksi – niin hallinnollisesti kuin sosiaalisen statuksensakin osalta. Koulun ja koulutyön arvostus on laskenut viime vuosina. Syyt lienevät moninaiset, mutta iso kiitos kuulunee 90-luvulla vallinneelle, individualismia ihannoivalle ajattelutavalle. Korjausliike on tehty, mutta rapa roiskuu vielä vuosikymmenen tai pari.”

Vai oliko?

”Olen ollut niin vähän aikaa opettajana, että en tunnista vanhojen opettajien huokailua siitä, että kaikki oli ennen paljon paremmin. Minun mielestäni nyt ihan hyvä.”

Lue myös: Kolmannes peruskoulun opettajista tekisi ruotsista vapaaehtoisen

Hyvästi peruskoulu? Säästöt näivettävät opetuksen. Aiheesta lisää Suomen Kuvalehdessä 32/2012 (ilm. 10.8.).

Keskustelu

Olennaisimmasta syystä nuorten kasvavaan pahoinvointiin vaietaan julkisuudessa jokseenkin täysin. Se syy on nimittäin liian varhainen alkoholin käyttö. Jokaisen alle 18-vuotiaan pitäisi tietenkin olla täysin raitis. On käsittämätöntä, miksi yhteiskunnassamme on niin totaalisesti annettu periksi tässä asiassa. Sekä koulun että eritoten vanhempien olisi herättävä tajuamaan vastuunsa kasvavista nuorista. Murrosikäisen kasvatukseen pätee Leninin lausahdus: ”Luottamus hyvä, kontrolli parempi.”

Lullukkaopettajat eivät taistele muutoksen puolesta; kärsivät ja ruikuttavat. Löysyys koulussa on rikos sivistystä ja kansaamme kohtaan. Ei näuistä helanlettoista ole työelämään, kun ovat tottuneet pääsemään läpi ja pitäisi olla kivaa ja helppoa. Opettajat Venäjältä, Kiinasta, Intiasta ym. niin alettaisiin vaatimaan osaamista ja kuria eli järjestystä. Yksityiset opparit heti takaisin valtion avuin tai vanhempien varoin, niin katsotaan sitten tuloksia.

Eräiden vanhempien asenteissa on selvästi havaittavissa olevaa lisääntyvää narsismia sekä elitismiä. Tämä näkyy kohtuuttomina vaatimuksina opettajia kohtaan vaikka kiistatta suomalaisten oppilaiden oppimistulokset ovat nousseet todella paljon viimeisten 40 vuoden aikana. ”Vanhan hyvän ajan koulun” oppilaiden tulokset olisivat nykyisten oppilaiden tuloksiin verrattuna todella vaatimattomat. Sitä vain eivät perinteisiin luutuneisiin käsityksiin juuttuneet vanhemmat tajua.

Vanhempien kannattaisi tukea kotona lastensa koulunkäyntiä. Se voisi alkaa vaikka siitä että heidät jo pienenä otetaan syliin ja heille luetaan kuvakirjoja sekä huolehditaan siitä että lapset varttuessaan noudattavat säännöllisiä elämänrytmejä (riittävä lepo). Yhteiset hetket perheen kanssa myös tukevat lapsen kehittymistä. Ja opettajat tarvitsevat ehdottomasti vanhempien tuen. Perusopetuksen eräs pääelementti on nimittäin keskinäinen luottamus.

”Olen ollut niin vähän aikaa opettajana, että en tunnista vanhojen opettajien huokailua siitä, että kaikki oli ennen paljon paremmin. Minun mielestäni nyt ihan hyvä.”

Vasta nyt viisikymppisenä useamman lapsen isänä on tajunnut miten väärästä lähtökohdasta koko ajatus opettamisesta perustui silloin kun istuin hielle haisevassa luokassa noin 40 muun oppilaan kanssa ja jossa oppilaan nöyryyttäminen koko luokan edessä ei ollut harvinainen ilmiö.

Omat lapseni ovat saaneet nykyaikaisen koulutuksen joka näkyy monessakin mielessä niin että uskallan sanoa että pääsääntöisesti Suomella on nyt kaikkien aikojen fiksuin, älykkäin, sivistynein ja humaanein nuoriso mikä sillä on koskaan ollut.

Tämä kaikki voidaan menettää mikäli lähdemme sille surullisen kuuluisalle amerikkalaisella kaoottisten testien tielle (USA:n oppimistulokset yhä surkeammat muihin OECD-maihin verrattuna).