Kestävyysjuoksuun uusi lääke: Kimppatreenit
Kympillä Suomen parhaat jäävät kolmen ratakierroksen päähän maailmankärjestä.
Miehuuskokeessa on 25 kierrosta.
Kympin lähtöviivalle Kalevan kisoissa kumartuu yhdeksäntoista juoksijaa. Kolea merituuli puhaltaa Porin stadionille, mittarissa 14 astetta.
Kestävyysjuoksun kuninkuuslaji on radalla illan ensimmäinen finaali, kuin täytepala.
Viisi juoksijaa irtaantuu pian, loppujoukko jää askel askeleelta. Kärki taivaltaa tasaisia kierroksia, väliajat enteilevät puolen tunnin loppuaikaa.
Tätä porukkaa Paavo Nurmi, kympin kaksinkertainen olympiavoittaja, olisi seurannut varjona. Lasse Virén, hänkin kahden olympiakullan mies kympiltä, olisi karannut kahden kierroksen päähän. Tämän päivän tähdet pinkoisivat vielä kierroksen kovempaa.
Mutta ajoista viis. Useimmille tämä kymppi on kauden pääkilpailu, syy juosta tuhansia kilometrejä.
Maalissa miehet kaulailevat, taputtavat häntäpään kilpailijoille.
Tampereen Pyrinnön punaisessa paidassa on väsynyt, onnellinen juoksija. Vammakierteen jälkeen hän on taistellut kympillä pronssille. Kahta päivää myöhemmin hän juoksee vitosen kultaa, ensimmäisen mestaruutensa.
Jarkko Järvenpää, 28, on palannut kahden viikon ehjällä harjoittelulla Suomen kestävyysjuoksun eliittiin.
Lentävien kestävyysjuoksijoiden eldorado on muuttunut hiipivien maratoonarien maaksi. Kilpaurheilu voi huonosti, kuntoliikunta hyvin.
Sadattuhannet aikuiset ovat hölkänneet elämänmuutoksen. Kuka haluaa laihduttaa, kuka kohottaa kuntoaan. Maratoneilla innokkaimmat mittaavat rajojaan, pinnistävät tahdonvoimalla maaliin.
Mutta heidän jälkikasvunsa on umpioitunut sisälle, liimautunut tietokoneiden ja tablettien ääreen.
Järvenpää uskoo, että lapset lumoutuvat jos juoksulle antaa mahdollisuuden.
”Juoksemisen palo on meillä kaikilla geeneissä.”
Tänään, kaksi päivää Porin voiton jälkeen, hän on herännyt seitsemältä Helsingin Lauttasaaressa, askeltanut 25 kilometriä kevyttä, ottanut päiväunet ja syönyt kalaa lounaaksi. Syksyn treeniohjelmassa on 180 kilometriä juoksua viikossa.
Hän elää nyt juoksijan onnea, nousukuntoa.
Tunnetta, kun sydän lyö tahdin, keuhkot pauhaavat ja askeleet iskevät terävästi maahan. Mieli meditoi, kilometrit taittuvat kuin sumussa. Keho on elävä kone, jota kuski, juoksija, ohjaa minne haluaa.
Tuntemattomat ohikulkijat pysähtyvät katsomaan. Flow’ssa kulkeva juoksu on lähes taidetta, kaunista, eleetöntä ja joutuisaa.
”Nousukunnossa sitä on oman itsensä Superman”, Järvenpää sanoo.
”Juoksussa voi silloin laittaa itsensä aidosti likoon, viedä loppuun ilman mitään rajoitinta.”
Kirje teki 13-vuotiaasta jalkapalloilijapojasta kestävyysjuoksijan.
Jarkko oli saanut liikunnanopettajalta kutsun osallistua Tampereen Pyrinnön juoksukouluun. Toinen innoitin oli Juoksun hurma ja tuska, kirja jonka hän luki koirankorville.
Iät ajat kestävyysjuoksu oli näyttäytynyt askeettisten miesten yksinäisenä taivalluksena, pitkinä lenkkeinä.
Jarkko kiinnittyi sukupolvien ketjuun.
Valmentaja Jari Hemmilä, entinen maajoukkuejuoksija, jakoi kahden viikon välein uuden ohjelman. Kahdeksan kilometriä reipasta, lepopäivä, sitten kahdeksan kilometriä kevyttä.
”Oli iso juttu tehdä ne treenit yksin.”
Jos Youtube-sukupolven teinille sanoo, että juokse kymppi pimeässä illassa, niin ei voisi vähempää kiinnostaa. Se on tunnustettu myös urheiluseuroissa.
Uudenlainen juoksuliike on jo oraalla.
Kestävyysjuoksusta, yksilölajista, tehdään joukkuepeliä, yksinäisiä susia kootaan laumoiksi.
Viisi vuotta sitten porvoolaisia valmentajia kävi opintomatkoilla Keniassa ja Britanniassa. Viesti oli yksinkertainen: treenejä riittävän usein, riittävän kovilla vauhdeilla – ja aina ryhmässä.
Nyt Porvoossa on juostu vuosia kimpassa. Epäily, että lapset eivät innostu kirmaamaan, on turha. Juoksukärpäsen puraisemia on pitänyt ennemmin toppuutella hölläämään vauhtia.
Kunto- ja kilpaurheilun raja on häivytetty tyystin.
Nuoret ja nestorit, harrastajat ja huiput juoksevat samat harjoitukset. Joukko lämmittelee yhdessä, hajaantuu tekemään vetoja tai pidempiä toistoja kunnon mukaan, kokoontuu välillä ennen uutta yhteislähtöä. Loppuverryttelyssä porukka on taas kasassa.
Enimmillään osallistujia on ollut lähes 150. Hölkkääjät oppivat monipuolisempaan vauhtiin, juniorilupaukset hyötyvät joukon tuesta. Massasta seulotaan juoksijanalkuja kilpakentille.
Juoksuliikettä yritetään levittää kaupunkeihin ympäri maata. Urheiluliitto jakaa kentällä samaa sanomaa: lisää juoksutreeniä, lisää yhteisharjoittelua seuroissa ja seurojen kesken.
Ryhmäjuoksu motivoi, auttaa puristamaan voiman rippeetkin. Jutellessa kilometrejä kertyy itsestään. Yhteistreeneihin lähtee, on sitten huono päivä tai sataa räntää.
Ja vertaistensa joukossa ei tunne itseään oudoksi linnuksi. Siksi koulun ainoaksi pojaksi tai tytöksi, joka juoksee kymmenen kilometrin lenkkejä.
Luokkakavereista kukaan ei juossut. Jarkko Järvenpää harjoitteli paljon yksin, mutta juoksuseuraa oli leireillä, kilpailuissa ja armeijassa. Kun kilometrit karttuivat, ystävyyssuhteet syvenivät.
”Lenkillä heitetään ihan erilaista jerryy kuin muuten.”
Armeijan jälkeen Järvenpää ja juoksijaystävä Aki Nummela opiskelivat Yhdysvalloissa Missouri Southern State -yliopistossa. Kampuksella kestävyysjuoksu oli joukkueurheilua: samat valmentajat, samat treenit.
Ryhmä kehitti parhaita, nujersi heikoimmat.
”Treenit olivat liian kovia osalle jengiä. He olivat pihalla kisoissa.”
Järvenpää treenasi neljä vuotta yliopistojoukkueessa. Urheilullinen anti oli laiha. Tuntui, että hitaat yhteislenkit olivat liian nopeita, nopeat taas liian hitaita.
Palattuaan Suomeen Järvenpää aloitti Veli-Matti Rannan, entisen kestävyysjuoksijan, valmennuksessa. Treeneissä oli yksi motto: lisää vauhtia. Hidaskin lenkki juostiin neljän minuutin kilometrivauhtia. Kesällä 2012, vuoden harjoittelun jälkeen, kymppi taittui radalla 29 minuutin pintaan.
Juoksija noteerattiin piireissä, mutta lenkeille ei saanut vetoapua. Järvenpään kevyt oli muille jo puolikova harjoitus.
Hän oli taas yksinäinen susi.
Talven 2013 Espanjan-leirillä löytyi kiriapua. Järvenpää auttoi Bram Somia, Euroopan mestaria, jaksamaan pitkät treenit. Maileri opetti hiomaan kestävyysjuoksijan askelta 200 metrin vedoissa.
”Juoksijana kehityin sinä vuonna minuutin.”
Nyt Järvenpää aikoo osallistua yhteisharjoituksiin Suomessa. Alkuverryttely ja lihaskuntoharjoitukset onnistuvat kimpassa. Mutta juoksutreenejä on räätälöitävä yhteen, jotta kaikki hyötyvät.
”Joukossa on voimaa”, hän sanoo.
”Myös kovat yhteisharjoitukset toimivat, kunhan jokainen pitää vuorollaan vauhtia.”
Järvenpää ja Ranta, juoksija ja valmentaja, ovat kulkeneet omaa yksinäistä polkuaan.
Ei tavaton tarina, suomalainen kestävyysjuoksuperhe on hajanainen. Järvenpää toivoo, että koko yhteisö huolehtisi nuorista lahjakkuuksista. Enemmän kannustusta vanhoilta mestareilta, enemmän soittoja liitosta pitkin harjoituskautta.
”Pienet eleet eivät maksa mitään, mutta niillä voi olla tosi tärkeä vaikutus nuoriin.”
Aikoinaan olympiavoittaja pujotti lätkät juniorien SM-mitalistien kaulaan. Lasse Virén tuli vielä katsomoon, kehui Järvenpään hienonnäköistä juoksua.
”Ne sanat olivat kultaakin arvokkaampia. Treenasin sillä innolla kuukauden.”
Esikuvia ei ollut, kun Järvenpää alkoi juosta. Kestävyysjuoksun kultainen historia oli liian kaukainen kannustaja.
”Paavo Nurmi on myyttinen hahmo, se patsas Olympiastadionilla.”
Järvenpää oli neljävuotias, kun Risto Ulmala taisteli kuudenneksi Splitin EM-kisoissa 1990. ”Coloradon susi” on hänen virtuaalinen esikuvansa, kirittäjänsä.
”Juoksu on kovaa ja helponnäköistä.”
”Saan oman jarrun pois päältä, kun katson Riston juoksua Youtubesta.”
Järvenpää on juossut radalla kympin 29.08. Seitsemänkymmentä suomalaista miestä on kellottanut paremman ajan, tällä vuosituhannella vain seitsemän.
Kympin maailmanennätys on 26.17, lähes kolme minuuttia Järvenpään ennätystä nopeampi.
Tummien miesten ylivoima ei lannista. Hän aikoo katsoa televisiosta 10 000 metrin juoksun MM-finaalin.
”Juoksusta saa huikean fiiliksen, heti sen jälkeen pitää päästä treenaamaan.”
Afrikkalaiset ovat harjoitelleet lukemattomia kertoja yhdessä, huiput erottautuneet keskinkertaisuuksista.
25 kierroksen näytelmä huipentuu rajuun kirikierrokseen.
”Maalissa ei näy merkkiäkään tuskasta, vaan miehet hymyilevät iloisesti”, Järvenpää sanoo.
”He ovat maailman onnellisimpia ihmisiä.”
Haastattelupäivän iltana juoksija lähettää sähköpostia.
Sitä monesti mietitään mikä on elämän tarkoitus. Vastaus on jokaisella muutamien askelien päässä.
Hän siirtyy pian urheilu-urallaan radalta kadulle, kympiltä maratonille. Unelmoi, että voisi juosta vielä 13 vuotta, useissa arvokisoissa.
Jos tulisi maailmanloppu, hän ei epäröisi, miten käyttäisi elämänsä viimeiset hetket.
Juoksisi hurmiossa, nauttisi jalkojen vapauden tunteesta.
Yleisurheilun MM-kisat järjestetään Pekingissä 22.–30.8. Miesten kympin finaali juostaan ensimmäisenä kilpailupäivänä.