Keskustan puheenjohtajataisto käydään nuorukaisen ja untuvikon välillä

Juha Sipilä
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Puheenjohtajaehdokkaat Tuomo Puumala ja Juha Sipilä. Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva.


Keskustan puoluekokous on Suomen jännittävin poliittinen tapahtuma. Neljä vuotta sitten Joensuussa silloinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen esiintyi uhmakkaasti ja tuli valituksi uudelleen vaalirahaskandaalista huolimatta. Kaksi vuotta sitten “cityliberaali” siipi sai Lahdessa revanssin: Korhonen ja hengenheimolaiset potkittiin puoluejohdosta, ja Mari Kiviniemi päihitti sekä Mauri Pekkarisen että Paavo Väyrysen.

Rovaniemen puoluekokouksessa keskusta hakee taas kerran ulospääsyä sisäisestä hajaannuksesta ja matalista gallupluvuista.

Puheenjohtajaehdokkaita on neljä: ensimmäisen kauden kansanedustaja Juha Sipilä, varapuheenjohtaja Tuomo Puumala ja kaksi eduskunnasta viime keväänä pudonnutta poliitikkoa, Paavo Väyrynen ja Timo Kaunisto.

Sipilä-hurmos

Iso osa Kiviniemeä kannattaneista on nyt Sipilän takana. Keskustan eduskuntaryhmässä useat kansanedustajat vaikuttavat suorastaan hurmaantuneilta Sipilän persoonasta. Osa heistä on ilmaissut hänelle avoimesti tukensa, eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Nimekkäitä tukijoita ei saa olla liikaa, ettei kenttäväki ärsyynny.

Sipilä, 51, nousi eduskuntaan viime keväänä ensi yrittämällä. Hänet valittiin keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi. It-miljonääriksi tituleerattu Sipilä rikastui myymällä matkapuhelimen osia valmistaneen Solitran amerikkalaisille 1996. Hän tienasi yrityskaupalla noin 15 miljoonaa euroa.

Sipilällä on nyt oma sijoitusyhtiö Fortel, joka on sijoittanut etupäässä Oulun seudun teknologiayrityksiin. Hänen vaimonsa hoitaa säätiötä, joka auttaa ylivelkaantuneita.

Politiikan ulkopuolelta tulevassa Sipilässä on uutuudenviehätystä. Puoluetoverit luettelevat hänen avuikseen muun muassa seuraavat seikat: ei ole ryvettynyt vaalirahakohuissa, on antanut vahvat näytöt pärjäämisestään muilla elämänalueilla, on reipas, tuore, analyyttinen ja riittävän nöyrä.

Sipilän akilleen kantapää on se, että hän on monille keskustalaisille täysin tuntematon. Väyrysen ja Puumalan taakse ryhmittyneet ovat myös huomauttaneet, ettei puoluetta voi johtaa kuin yritystä. Lisäksi Sipilän uskonnollinen suuntautuminen herättää hämmennystä. Hän kiistää olevansa lestadiolainen, mutta on kuitenkin lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvan Rauhan Sana -lähetysyhdistyksen jäsen.

Tuomo Puumalan, 30, suurin vahvuus on hänen esiintymistaitonsa. Se voi nousta arvoon arvaamattomaan puoluekokouspaikalla, jossa ehdokkaiden pitäisi voittaa epävarmat äänestäjät puolelleen. Puumalan ongelma on hänen poliittisen viestinsä epämääräisyys.

“Hänellä on ollut tasan kaksi poliittista avausta: Yleisradion mediamaksun ja ydinvoiman vastustaminen”, sanoo eräs edustajakollega.

Puheenjohtajakiertueella Puumala on kuitenkin terästänyt sanomaansa: perusturvan täysremontti, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen ja erottuminen kokoomuksesta ovat hänen keskeisiä tavoitteitaan.

Valinnan alla julkisuuteen on noussut Puumalan ankea lapsuus, jolloin hän joutui keräilemään pulloja perheensä elannon eteen. Jotkut ovat nähneet nämä tarinat suorana piikkinä miljonääri-Sipilälle. Puumalan uraa pitkään seurannut puolueaktiivi tyrmää kuitenkin tällaisen teorian.

“Tuomo on kerännyt sympatiaa samoilla pullojutuilla ensimmäisestä eduskuntavaalikampanjastaan lähtien.”
Väyrysen manööverit

Paavo Väyrysen, 65, valintaa puheenjohtajaksi pidetään melko epätodennäköisenä. Kaksi vuotta sitten hän jäi kisassa selvästi Kiviniemen ja Pekkarisen taakse.

Presidentinvaalikampanja nosti hänen osakkeitaan, mutta tuossa kampanjassa rennon itseironisesti esiintynyt Väyrynen on taas vajonnut vanhoihin tapoihinsa. Suomenmaa-lehden kannatusgallupista suivaantuneena hän on ehtinyt vaatia, että puolueelle perustetaan uusi lehti, ja haukkua kaikki keskustalaiset, jotka kannattavat julkisesti jotakuta muuta kuin häntä itseään.

Neljännen ehdokkaan Timo Kauniston motiivit puheenjohtajakisaan osallistumiselle ovat jääneet monille keskustalaisille hämäriksi. Kaunisto putosi viime keväänä eduskunnasta.

“Ei voi ymmärtää”, on puoluetovereiden yleisin kommentti Kauniston mukaan lähdölle.

Yksi Kauniston hyvin tunteva keskustapoliitikko voi kuitenkin ymmärtää: “Varsinaissuomalainen talonpoika ei luiki karkuun. Hän nostaa keskustelun tasoa, pitää yllä tärkeitä teemoja ja mittauttaa lopuksi kannatuksensa.”