Kenraali epäilee: Suomalaissotilaat Libanoniin liian suppeilla toimintavaltuuksilla

Arto Räty
Teksti
Pekka Ervasti
Suomalaissotilaita Libanonissa huhtikuussa 2007. Kuva Markku Ulander / Lehtikuva.

Suomi lähettää kolmannen kerran rauhanturvaajia Unifil-operaatioon Libanoniin. Kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Rädyn mielestä joukkojen mandaatti ei ole tilanteen tasalla.

Unifil-operaatio Libanonissa on yksi YK:n pitkäikäisimpiä rauhanturvatehtäviä. YK käynnisti sen jo vuonna 1978.

Suomalaiset ovat olleet Libanonissa jo kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäisen kerran operaatio kesti suomalaisten osalta 19 vuotta ja toisella kerralla kuusi vuotta.

Suomi valmistautuu nyt lähettämään noin 200 miehen vahvuisen rauhanturvaosaston kolmannen kerran Libanoniin. Joukot toimivat alueella yhteistyössä irlantilaisten rauhanturvaajien kanssa. Ensimmäiset suomalaiset sotilaat lähtevät kohdealueelle todennäköisesti ensi keväänä.

Suomen ulkopoliittisessa johdossa on pitkään toivottu, että Suomi pääsisi mukaan ns. perinteiseen rauhanturvaoperaatioon. Kovat kriisinhallintatehtävät arveluttavat erityisesti presidentti Tarja Halosta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa (sd).

YK-operaatioon osallistumisen toivotaan edesauttavan myös Suomen hanketta päästä YK:n turvaneuvoston jäseneksi.

Ammattisotilaana kansliapäällikkö Räty on joutunut puntaroimaan Libanon-operaatiota myös sotilaalliselta kannalta. Hän päivittäisi pitkään jatkuneen operaation toimintasäännöstöä eli mandaattia. Se määrittelee muun muassa sen, millaista voimaa joukot voivat tehtävässään käyttää.

”Unifilin mandaatti ei enää vastaa tilannetta siellä”, Räty sanoo.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi vastikään päättyneen Kfor-operaation mandaatti Kosovossa oli laajempi kuin Libanonissa.

”Unifilin mandaatissa on rajoitteita. Joukot eivät esimerkiksi voi tehdä kotietsintöjä. Tämä on rajoite, kun tiedetään, että esimerkiksi (libanonilaisten šiiamuslimien taistelujärjestö) Hizbollah on tuonut aseita alueelle”, Räty toteaa.