Kanava: Estääkö Nato-optio Suomea allekirjoittamasta ydinasekieltosopimusta?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ydinsodan uhka kasvaa, mutta Suomi ei halua allekirjoittaa ydinasekieltosopimusta, Kati Juva kirjoittaa Kanava-lehden numerossa 1/2022. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

 

Ydinasekieltosopimus solmittiin YK:ssa 7.7.2017 ja se tuli voimaan 22.1.2021, kun 50 maata oli ratifioinut sen. Nyt ratifiointeja on 56 ja allekirjoituksia 86.

Suomi ei osallistunut sopimusneuvotteluihin eikä ole tällä hetkellä aikeissa allekirjoittaa sopimusta. Ydinasekieltosopimuksen sopijaosapuolten kokoukseen 22.–24.3.2022 Suomi osallistuu kuitenkin tarkkailijana yhdessä Ruotsin, Norjan ja Sveitsin kanssa.

Ydinasevaltojen lisäksi sopimuksen ulkopuolelle ovat toistaiseksi jääneet Nato-maat sekä valtiot, joiden puolustuspolitiikkaan kuuluu nojaaminen Yhdysvaltojen ydinaseisiin (ns. sateenvarjovaltiot Japani, Etelä-Korea ja Australia). Natoon kuulumattomista EU-maista sopimuksen ovat allekirjoittaneet Irlanti, Itävalta ja Malta. Suomen lisäksi myös Ruotsi on toistaiseksi pidättynyt liittymästä sopimukseen.

Suomi siis myötäilee selkeästi Naton kantoja ydinasekieltosopimuksesta. Kun Suomi asemoi itsensä ei-allekirjoittajien joukkoon, on viiteryhmänä ilmiselvästi Nato, ei Euroopan unioni. ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) Finlandin edustajille on keskusteluissa ulkoministeriön virkamiesten kanssa ilmaistu enemmän tai vähemmän suoraan, että syynä olla allekirjoittamatta ydinasekieltosopimusta on tarve pitää yllä Nato-kumppanuutta ja hyviä suhteita Natoon.

Vaikka Suomi ei juuri nyt olekaan liittymässä Natoon, liittymistä koskeva optio halutaan pitää voimassa. Osa virkamiehistä ja poliitikoista ilmeisesti pelkää, että liittyminen ydinasekieltosopimukseen heikentää jatkossa mahdollisuuksia liittyä Natoon.

Virallinen syy on, että Suomi haluaa mieluummin tukea ydinsulkusopimusprosessia (Nuclear Non-Proliferation Treaty NPT), jossa ydinasevaltiot ovat mukana. Kuitenkin kaikki ydinasekieltosopimuksessa olevat maat ovat myös mukana ydinsulkusopimuksessa, ja Suomessa eduskunnan ulkoasianvaliokunta on todennut yksimielisesti, ettei ydinasekieltosopimus ole ristiriidassa ydinsulkusopimuksen kanssa. Tämä selitys siis ontuu pahasti. Ei ole myöskään esitetty mitään selkeää, tosiasioihin perustuvaa analyysiä siitä, että ydinasekieltosopimukseen liittyminen vaikuttaisi Suomen Nato-optioon.

On turhan suoraviivaista ajatella ydinasekieltosopimusta ja Naton jäsenyyttä toisilleen vastakkaisina vaihtoehtoina. Naton keskinäiseen puolustusvelvollisuuteen liittyvä artikla V ei edellytä ydinaseita. Naton ydinasevaltioiden tai Eurooppaan sijoitettujen Yhdysvaltojen taktisten ydinaseiden käyttö ei ole mahdollisen Euroopassa tapahtuvan konfliktin oloissa mitenkään mahdollista. Sellaisesta käytöstä seuraisi koko maanosan laaja tuhoutuminen, ja ydintalven seurauksena koko ihmiskunnan eloonjäämisen olisi uhattuna.

Suomi voisi tässä ottaa rakentavan roolin ydinasekieltosopimuksen ja Naton artikla V:n puolustusvelvoitteen yhteensovittamisessa. Ydinaseettoman Naton jäsenvaltion liittymiselle ydinasekieltosopimukseen ei pitäisi olla mitään estettä.

 

On valitettavaa, että Nato on ottanut erittäin kielteisen kannan ydinasekieltosopimukseen.

Lausunnossaan 15.12.2020, kieltosopimuksen saatua 50. ratifiointinsa, Nato ilmoittaa vastustavansa sitä jyrkästi ja pitävänsä ydinsulkusopimusta ainoana keinona edistää ydinaseriisuntaa. Nato ilmoittaa olevansa ydinaseliitto (Nuclear Alliance), pitävänsä kauhun tasapainoa ja siten Naton ydinaseita täysin oikeutettuina sekä vastustavansa kaikkia yrityksiä tehdä ydinaseista laittomia.

Käytännössä Nato siis katsoo, että sillä olisi ydinsulkusopimuksen pohjalta toistaiseksi pysyvä ja täysi laillinen oikeus omistaa ydinaseita ja olla mukana ylläpitämässä ydinsodan uhkaa maapallolla.

Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Natoa eli Pohjois-Atlantin liittoa perustettaessa 1949 ei sopimuksessa edes mainittu ydinaseita. Niiden pitkäaikainen ylläpitäminen ja niillä uhkaaminen ei sisälly Naton alkuperäiseen ideaan ja puolustusdoktriiniin.

Natoa perustettaessa USA oli maailman ainoa ydinasevaltio. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi räjäytettiin puoli vuotta Naton perustamisen jälkeen. Naton jäsenmaista Britannia (vuonna 1952) ja Ranska (vuonna 1960) ovat myöhemmin liittyneet ydinasekerhoon, ja Yhdysvaltojen ydinaseita on sijoitettu viiteen muuhun Nato-maahan (Alankomaihin, Belgiaan, Italiaan, Turkkiin ja Saksaan). Kanada on luopunut maaperälleen sijoitetuista ydinaseista 1984 ja Kreikka 2001.

Nato-maista 22 on ydinaseettomia, ja liitto on vuosien varrella ilmaissut moneen kertaan selvän kantansa ydinaseriisunnan välttämättömyydestä. Nato tiedostaa hyvin ydinaseiden uhkan sen omien jäsenmaiden ja koko maapallon turvallisuudelle. Siksi on jopa yllättävää, että se suhtautuu ensimmäiseen ydinsulkusopimuksen jälkeiseen vakavasti otettavaan ydinaseiden hävittämiseen tähtäävään sopimukseen näin äärimmäisen torjuvasti.

Nato on esittänyt jäsenmailleen tiukan ukaasin, että sopimukseen ei ole syytä liittyä. Yhdysvallat on painostanut myös muita kuin Nato-maita olemaan liittymättä sopimukseen ja jopa kehottanut siihen liittyneitä maita irtautumaan siitä. Esimerkiksi Ruotsiin on kohdistunut selvää painostusta.

Suhtautuminen ydinaseisiin vaihtelee kuitenkin myös Naton sisällä. Norjan laki ei salli ydinaseita Norjan maaperälle, eikä maa ole missään vaiheessa osallistunut ydinaseiden jakamiseen (nuclear sharing).

Belgian parlamentin ulkoasiainvaliokunta esitti vuonna 2019 hallitukselle, että maassa laadittaisiin suunnitelma ydinaseiden poistamisesta Belgian maaperältä, ja myös Alankomaissa parlamentti on esittänyt Hollannin osalta saman vaatimuksen.

Saksassa sosiaalidemokraatit ja vihreät esittävät Yhdysvaltojen ydinaseiden poistamista, ja Italiassa se kuuluu Viiden tähden liikkeen ohjelmaan. Mielipidekyselyissä 83 prosenttia saksalaisista, 74 prosenttia italialaisista, 58 prosenttia alankomaalaisista ja 57 prosenttia belgialaisista toivoo Yhdysvaltojen ydinaseiden poistamista.

 

Ydinasekieltosopimuksen kriitikot esittävät usein, että sopimus olisi ristiriidassa ydinsulkusopimuksen kanssa tai ainakin heikentäisi sitä. Tämä ei pidä paikkaansa. Ydinasekieltosopimus ja siihen sisältyvä ydinaseiden täyskielto nimenomaan tukee oikeudellisena normina ydinsulkusopimuksen artikla VI:n kattavaa aseistariisuntaa koskevaa päämäärää.

Ydinasekieltosopimus on laadittu erittäin huolellisesti siten, että se ei sulje pois mitään ydinsulkusopimuksen määräyksiä, mutta menee selvästi pidemmälle tehdessään ydinaseista kaikissa muodoissaan laittomia.

Kaikki sopimusta laatimassa olleet ja sen allekirjoittaneet valtiot ovat myös ydinsulkusopimuksen jäseniä. Toiminta tämän jälkimmäisen sopimuksen puitteissa voi jatkua ja jatkuu kuten tähänkin asti, olemassa olevana mutta tehottomana järjestelmänä.

YK:n pääsihteeri António Guterres totesi puheessaan Genevessä 2018, että nämä sopimukset eivät mitenkään heikennä vaan pikemminkin täydentävät toisiaan.

Suomessa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti lausunnossaan keväällä 2018, ettei ydinasekieltosopimusta tule lähtökohtaisesti nähdä uhkana ydinsulkusopimukselle. Tämä näkemys saa tukea myös Saksan parlamentin tutkimusosaston selvityksestä. Senkään mukaan ydinasekieltosopimus ei heikennä ydinsulkusopimusta.

 

Monissa Naton jäsenmaissa suhtaudutaan ydinasekieltosopimukseen myönteisemmin kuin Naton päämajassa.

Hollanti osallistui ainoana Nato-maana ydinasekieltosopimusneuvotteluihin, vaikka ei sitten äänestänyt sen puolesta. Belgian koalitiohallitus halusi vuonna 2020 selvittää, voisiko ydinasekieltosopimus antaa sysäyksen ydinaseriisuntaan.

Alankomaiden hallituksen mukaan kieltosopimus on tuonut ydinaseriisunnan parrasvalohin ja rakentanut ydinaseriisunnalle voimakkaan vipuvarren. Espanjan edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunta tervehti ydinasekieltosopimusta pyrkimyksenä kohti rauhaa, turvallisuutta ja aseriisuntaa.

Jopa Ranskan kansalliskokouksen ulkoasiainvaliokunta on toivonut hallituksen lieventävän kantaansa ja ottavan huomioon kieltosopimuksen puolustajien toiveet.

Norjan hallitus on huomauttanut, ettei kieltosopimus ole ristiriidassa ydinsulkusopimuksen kanssa. Se on myös todennut, ettei Norjalla ole mitään laillisia esteitä allekirjoittaa ydinasekieltosopimusta. Selvityksen mukaan sopimukseen liittyminen ei siis ole ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa. Työväenpuolueen tavoite on, että Norja allekirjoittaisi ydinasekieltosopimuksen. Norjan nykyinen hallitus on linjannut, että Norja osallistuu tarkkailijana ydinasekieltosopimuksen sopijaosapuolten kokoukseen.

Myös Saksan uusi koalitiohallitus haluaa Saksan olevan mukana kokouksessa tarkkailijan roolissa.

Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon tukee ydinasekieltosopimusta vahvasti ja on todennut, että ”itsenäinen Skotlanti olisi innokas allekirjoittamaan sopimuksen”.

Nato-maiden pääkaupungeista Amsterdam, Berliini, Oslo, Pariisi ja Washington ovat allekirjoittaneet ICANin kaupunkivetoomuksen ja siten ilmaisseet tukensa ydinasekiellolle. Myös Nato-maiden kansalaisten keskuudessa kiellon kannatus on vahva. Ydinasekieltosopimuksen allekirjoittamista toivoo 89 prosenttia espanjalaisista, 87 prosenttia italialaisista, 86 prosenttia islantilaisista, 78 prosenttia hollantilaisista, norjalaisista ja tanskalaisista, 77 prosenttia belgialaisista, 74 prosenttia kanadalaisista, 67 prosenttia ranskalaisista ja 59 prosenttia briteistä.

Monet Naton ja Nato-maiden entiset johtajat–joilla on ehkä nykyisiä johtajia parempi käsitys kylmän sodan ja kauhun tasapainon riskeistä–ovat niin ikään ilmaisseet tukensa ydinasekieltosopimukselle. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa Naton entiset pääsihteerit Willy Claes ja Javier Solana.

Nato-maiden sisäinen keskustelu ja käsitys ydinasekieltosopimuksesta ei siis vastaa Naton päämajan tiukan kielteisiä kantoja. On täysin mahdollista, että lähiaikoina joku Nato-maista liittyy kieltosopimukseen. Se olisi melko yksinkertaista sellaisille maille kuin Espanja ja Norja, joihin ei ole sijoitettu ydinaseita, sillä niiden olisi helppo täyttää sopimusehdot. Keskustelu Yhdysvaltojen ydinaseiden sijoittamisesta Nato-maihin tulee myös jatkumaan.

 

Yksi ydinasekieltosopimusta kohtaan esitetty kritiikin aihe on, että itse sopimukseen ei sisälly kovin vahvoja valvontamenetelmiä. Tekstissä ei mainita IAEA:n lisäprotokollaa (Additional Protocol), jota käytetään ydinmateriaalin verifioimiseen ja turvallisuuden varmistamiseen. Monien mielestä kieltosopimukseen olisi pitänyt kirjata nykyistä tarkemmin ydinaseiden hävittämisen valvonta.

Toisaalta ydinasekieltosopimuksessa todetaan, että kun ydinaseita hallussaan pitävä valtio liittyy siihen, kyseisen maan ydinaseiden lopullisesta hävittämisestä laaditaan suunnitelma yhdessä muiden sopijaosapuolten kanssa. Tällöin voidaan laatia tarkka valvontaprotokolla, ja muut sopijaosapuolet osallistuvat aseiden hävittämisen valvontaan.

Alkuperäisessä ydinsulkusopimuksessakaan ei ole yksityiskohtaisia verifikaatiomääräyksiä. Niitä voidaan luoda ja niistä voidaan sopia sopimuksen tarkastelukokouksessa. IAEA:n lisäprotokollakin on syntynyt muiden sopimusten tueksi. Ydinasekieltosopimuksen valvontasäännökset ovat siis aivan yhtä vahvat kuin ydinsulkusopimuksessa, ja niitä voidaan täydentää matkan varrella.

Ydinasekieltosopimuksen vastustaminen siksi, ettei valvontaa ole nyt säännelty aukottomaksi, onkin tekopyhää.

Kieltosopimuksen puolustajat eivät vaadi yksipuolista ydinaseriisuntaa

Ydinasekieltosopimusta ajavat ihmiset, kansalaisjärjestöt tai valtiot eivät tietenkään kuvittele, että ydinaseriisunta voisi tapahtua yksipuolisesti ja epätasapainoisesti. Ydinaseriisunta edellyttää bilateraalisia tai multilateraalisia ydinasevaltioiden välisiä neuvotteluja ja sopimuksia.

Valitettavasti virta vie tällä hetkellä toiseen suuntaan. Monet ydinasevallat, erityisesti Venäjä, Yhdysvallat ja Britannia, ovat modernisoimassa ja uusimassa ydinasearsenaaliaan. Ydinsodan uhka ei ole vähentymässä vaan kasvamassa.

Tässä tilanteessa kaikki yritykset ydinaseiden uhkan vähentämiseen ovat tervetulleita. Mahdollisina keinoina on esitetty muun muassa vaatimuksia, että kaikki nyt hälytysvalmiudessa olevat aseet tulisi ottaa pois minuuttien laukaisuvalmiudesta. Samoin olisi tärkeää, että Yhdysvallat palaisi Open Skies -ilmavalvontasopimukseen, jolloin Venäjäkin voisi pysyä siinä.

Kuitenkin vain ydinaseiden vähentäminen ja lopullinen hävittäminen voi poistaa ydinsodan uhan lopullisesti. Kylmän sodan loppumisen jälkeen ydinaseita saatiin merkittävästi vähennettyä tasapainoisissa neuvotteluissa yhtä jalkaa.

Ydinasekieltosopimuksen saattaminen voimaan kaikkialla maailmassa on pitkän aikavälin päämäärä, ei yritys saada aikaan yksipuolista ydinaseriisuntaa.

Mitään estettä ei kuitenkaan pitäisi olla sille, että Nato voisi suhtautua ydinasekieltosopimukseen yhtenä varteenotettavana keinona edistää globaalia turvallisuutta. Mitään laillista estettä ydinaseettomien Nato-maiden liittymiselle kieltosopimukseen ei ole, eikä kauhun tasapaino heilahtaisi minnekään edes silloin, jos Yhdysvallat lopettaisi ydinaseiden jakamisen viiden muun Nato-maan kanssa. Tämä on selvästi näiden maiden kansalaisten ja joidenkin parlamenttienkin tahto.

 

Monissa Nato-maissa käydään siis laajaa ja avointa keskustelua ydinasekieltosopimuksesta. Näissä keskusteluissa on tullut selvästi esiin, ettei kieltosopimus ole ristiriidassa ydinsulkusopimuksen kanssa. Monien maiden parlamentit, hallitukset ja valtapuolueet ovat ilmaisseet kiinnostuksensa allekirjoittaa kieltosopimus, eikä tämä ole Norjan hallituksen selvityksen mukaan ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa.

Tätä taustaa vasten on outoa, että Suomessa käytetään – ainakin kulisseissa – Nato-korttia ydinasekieltosopimuksen allekirjoittamista vastaan. Mitä meillä pelätään, kun Nato-maiden johdossakin on paljon tukea sopimukselle? Olemmeko paavillisempia kuin paavi itse?

Emme kai me pidä Nato-ovea raollaan vain siksi, että haluamme joskus päästä Naton ydinasesateenvarjon alle?

Myönteisen suhtautumisen Nato-jäsenyyteen pitäisi perustua aivan muihin syihin kuin kuvitelmaan ydinaseiden tuomasta turvasta. Suomen ulkopoliittisena linjana on ollut edistää aseriisuntaa. Kieltäytymällä allekirjoittamasta ydinasekieltosopimusta Nato-option vuoksi Suomi tekee aiemman ulkopoliittisen linjauksensa vanhentuneeksi.

Nato-optio ei saa olla esteenä sille, että Suomi allekirjoittaa ydinasekieltosopimuksen. Meidän tulee ottaa paikkamme historian oikealla puolella ja asemoitua luontevimpaan eurooppalaiseen viitekehykseemme, sotilaallisesti liittoutumattomien, ydinaseettomien maiden rinnalle.

Suomalaisista 82 prosenttia tukee ydinasekieltosopimuksen allekirjoittamista. Helsingin kaupunki on allekirjoittanut ICANin kaupunkivetoomuksen kieltosopimuksen puolesta. Suomen tulee nyt laatia sopimukseen liittymisestä suunnitelma, jonka ensimmäisenä askelena toimii osallistuminen tarkkailijana kieltosopimuksen osapuolten tapaamiseen maaliskuussa 2022.

 

Kirjoittaja Kati Juva on neurologian erikoislääkäri, dosentti Helsingin yliopistossa ja ICAN Finlandin toinen koordinaattori. 

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 1/2021. Kanavan voit tilata täältä. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan mediaperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.