Kaikkien koronatartuntojen estäminen rajoituksilla on mahdotonta, sanoo THL:n Hanna Nohynek: ”Olemme kohta kuin Pohjois-Koreassa”

Emeritusprofessori Matti Jantunen on toista mieltä: hänestä rajoitusten purku olisi kuin sallisi humalassa ajamisen. Yhteiskunnan avaamisen aikataulu on arvokysymys.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Koronarokotusten edetessä on alkanut keskustelu siitä, joko yhteiskuntaa voisi avata vai onko odotettava, että kaikki on rokotettu kahteen kertaan.

Asiaa pohditaan myös sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa laaditaan syksyksi kolmatta koronahybridistrategiaa.

Asiantuntijat ovat vastauksesta eri mieltä. SK kysyi kahdelta, mitä syksyllä pitäisi tehdä.

THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek kysyy, miksi rajoittaa ihmisten liikkumista enää sen jälkeen, kun hauraimmat ihmiset on suojattu ja halukkailla on yksi rokoteannos. THL:ssä työskennellyt emeritusprofessori Matti Jantunen puolestaan tukahduttaisi taudin ja rokottaisi kaikki kahdesti ennen yhteiskunnan avaamista.

 

Hanna Nohynekin mukaan kaikkien infektioiden estäminen on mahdotonta, koska koronaa ei voi poistaa.

”Kun riskiryhmiin kuuluvat ja vanhemmat ihmiset on saatu rokotettua elokuussa, viimeistään syyskuussa, olemme saavuttaneet strategiset päämäärät.”

Syksyllä 2020 laaditussa koronastrategiassa päämääriksi asetettiin iäkkäiden ja riskiryhmäläisten suojaaminen, terveydenhuollon kantokyvyn ylläpitäminen ja vakavan tautitaakan, kuolemien, elinvuosien menetysten estäminen.

”Pitää miettiä, mitä muuta me haluamme. Haluammeko esimerkiksi todella estää kaikki koronainfektiot?” ”Olen toivonut, ettei tämä olisi vain lääkäreiden, infektiolääkäreiden ja rokotusihmisten asia, vaan koko yhteiskunnan asia. Kaikki pelinappulat pitää tuoda yhteen ja kysyä, minkälaista elämää haluamme.”

Nohnyek ei pidä järkevänä, että voimakkaita rajoituksia jatkettaisiin sen jälkeen, kun hauraimmat ihmiset on kunnolla suojattu.

”Muutenhan olemme kohta kuin Pohjois-Koreassa. Koko länsimainen elämämme perustuu siihen, että on perustuslailliset vapaudet ja liikkuvuutta.”

Viruksia on onnistuttu hävittämäänkin. Esimerkiksi isorokko julistettiin poistetuksi vuonna 1980, mutta toisin kuin korona, isorokko levisi vain ihmisissä. Korona lisääntyy myös eläimissä, joten se voi piillä ja palata uudestaan, Nohynek kuvaa.

Myös vuonna 2003 levinnyt sars-epidemia saatiin pysäytettyä, mutta Nohynekin mukaan siksi, koska se tappoi kantajansa nopeasti. Sars-virus ei ehtinyt levitä yhtä paljon kuin koronavirus, joka tarttuu eteenpäin ennen kuin alkaa oireilla.

Koronaviruksen esiintymiseen vaikuttavat myös eri maiden mahdollisuudet rokottaa väestöään. Kaikissa maissa rokotuksia ei ole edelleenkään aloitettu, ja kaikkein köyhimmissä maissa vain yksi prosentti väestöstä on saanut ensimmäisen rokoteannoksensa.

”Jos rikkaat maat rohmuavat kaikki rokotteet ja niitä jää matalan keskitulotason maille hyvin vähän, me itse ylläpidämme sitä, että virus pystyy lisääntymään ja muuntautumaan.”

 

Vakavien sairastumisten määrä saadaan lähikuukausina rokotteiden ansiosta minimiin. Siksi Nohynekin mukaan on pohdittava, miten elää viruksen kanssa rinnakkain ja milloin on oikea aika luopua rajoituksista.

Keskeistä on päättää, saavutetaanko riittävä rokotuskattavuus ja hyväksyttävä riskitaso silloin, kun kaikilla halukkailla on yksi rokotus, vai vasta kahden annoksen jälkeen.

Valintojen tekemistä vaikeuttaa se, että vielä ei tiedetä, miksi jotkut saavat pitkittyneen taudin ja voivatko sen saada myös ihmiset, jotka kohtaavat viruksen yhden rokoteannoksen jälkeen.

Haasteita lisäävät myös muunnokset. Vaikka tuoreimmat tiedot Iso-Britanniasta ja Israelista kertovat, että nykyiset rokotteet tehoavat erinomaisesti virusmuunnosten aiheuttamaan vakavaan tautiin, voi syntyä myös muunnoksia, joihin suoja ei pure.

Nohynekin mukaan rajoituksista päätettäessä on kyse asioiden arvottamisesta, ei pelkästään tieteellisestä tiedosta ja sen aukoista. Hänen mukaansa päätöksenteko edellyttää sitä, että arvioidaan sulkujen ja varotoimien kokonaisvaikutusta ihmisten terveydelle ja esimerkiksi sitä, mitkä ovat rajoitusten vaikutukset talouteen.

THL:ssä laaditaan kustannusvaikuttavuuslaskelmia normaalioloissakin, kun harkitaan jonkin uuden rokotteen ottamista kansalliseen rokotusohjelmaan.

”Kun pohdittiin vaikka lasten influenssarokottamista, laskettiin myös, mitä lasten sairastuminen tarkoittaa vanhemmille ja mitä seuraa siitä, että he ovat poissa töistä.”

Koronan aikana vastaavia laskelmia ei ole tehty. Rokotteiden tarve oli alusta saakka ilmiselvää.

 

Rinnakkaiselo viruksen kanssa voi Nohynekin mukaan merkitä esimerkiksi sitä, että ihmiset muistavat pestä käsiään edelleen, maskien käyttö jatkuu joukkotapahtumissa ja -liikenteessä ja että työpaikoille ei mennä kipeänä.

Lisäksi varautumista jatketaan esimerkiksi harkitsemalla sitä, tarvitaanko osalle väestöstä kolmas rokoteannos. Suomi on mukana EU:n yhteisrokotehankinnoissa.

Nohynekin mielestä keskeinen kysymys on kuitenkin se, mikä on liiallista ja mikä sopivaa rajoittamista.

Liiallisena hän pitäisi sitä, että pienten lasten ja koululaisten koulussa käymistä ja harrastuksia rajoitettaisiin siksi, etteivät he tartuttaisi vanhempia ihmisiä, kun iäkkäät riskiryhmät on rokotettu.

”Siinä pitää olla hyvin kriittinen. Sosiaaliset kontaktit ovat erittäin tärkeitä lapsen kokonaiskehitykselle.”

Alle kymmenenvuotiailla on infektioita, mutta harvoin vakavia sairastumisia. Lapset ovat harvoin merkittävien tartuntaketjujen aloittajia ja ylläpitäjiä, toisin kuin teinit ja nuoret aikuiset.

Nohynekin mukaan sitäkin on pohdittava, onko lapsia järkevää testata yhtä matalalla kynnyksellä kuin tähän saakka.

Liikkuvuuden merkitys länsimaiselle elämäntavalle olisi Nohynekin mielestä myös syytä huomioida.

”Toki ilmastonmuutoksen kannalta on tarkasteltava sitä, mikä liikkuvuus on pitkässä juoksussa järkevää maapallon kokonaisterveyden näkökulmasta.”

”Viruksen kannalta jokainen tartunnan saanut ihminen on uusi laboratorio uuden virusvariantin kehittymiselle”, sanoo Matti Jantunen.

Matti Jantunen, tutkimusprofessori emeritus, on aivan eri mieltä koronatoimien jatkosta kuin Hanna Nohynek.

Jantunen sanoo olevansa yhä epäileväisempi sen suhteen, voidaanko ”kilpajuoksua variantteja vastaan” voittaa ilman voimakkaita tukahdutustoimia.

Hän ei karsisi rajoituksia ennen kuin kaikki halukkaat ovat saaneet kaksi rokotetta ja osa tarvittaessa tehosteannoksen.

Paluu elämään ilman rajoituksia edellyttää laumasuojan syntymistä, mutta Jantusen mukaan tavoite on Suomessa kaukainen.

Yksi rokotekierros nuorelle, terveelle väestölle ei Jantusen mukaan riitä, koska deltavariantti voi ohittaa rokotteen suojan.

”Variantteja kehittyy sitä enemmän ja nopeammin mitä useampi ihminen koronan sairastaa. Se riippuu lineaarisesti tartuntojen määrästä.”

”Viruksen kannalta jokainen tartunnan saanut ihminen on uusi laboratorio uuden virusvariantin kehittymiselle.”

Jantusen mukaan on mahdollista, että rokotteiden teho mahdollisiin uusiin variantteihin laskee. Se voi laskea jopa niin alas, että edes sadan prosentin rokotekattavuus ei synnytä laumasuojaa.

 

Tukahduttamisstrategiaa puoltaa Jantusen mukaan myös se, ettei vielä tiedetä, ketkä kaikki ovat alttiita pitkittyneelle taudille.

Jälkiseurauksina on havaittu muun muassa sisäelinten ja aivokudoksen vaurioita, eikä toistaiseksi tiedetä tarkkaan, kuinka suurella osalla koronan saaneista on kyseisiä oireita.

”Niistä voi kehittyä pysyvästi raskas sairauskuorma yksilöiden ja yhteiskunnan kannettavaksi.”

Jantusen mukaan myös lapsia olisi syytä rokottaa.

”Edes ajatus siitä, että lasten tartuttaminen on parempi idea kuin rokottaminen, on täysin vastoin koko viime vuosisadalla kehittynyttä kansanterveysajattelua.”

Jantusen mukaan pelkkä rokottaminen riitä. Tukahduttamisen avulla voitaisiin välttää myös pitkäaikaisia vaikutuksia.

Suomi voisi emeritusprofessorin mukaan ottaa mallia Itä-Aasian ja Oseanian liberaaleista demokratioista. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa maahantuloa on rajoitettu voimakkaasti ja saapuvien ihmisten on täytynyt viettää karanteenijakso niin sanotussa koronahotellissa.

”Ei katsota, että kuinka vähin rajoituksin voidaan selviytyä muutama viikko eteenpäin, vaan miten kovat rajoitukset tarvitaan tartuntojen pysäyttämiseen mahdollisimman nopeasti.”

 

Myös Jantusen mukaan kysymys on arvoista. Hän ajattelee, että ”oikeus turvallisuuteen ja terveyteen” on arvojärjestyksessä ensimmäisenä. Koronarajoituksissa on kyse siitä, kuinka paljon ihmisellä on oikeus vaarantaa muiden ihmisten elämää ja terveyttä.

”Kun olen halunnut olla hävytön, olen rinnastanut tämän liikenteeseen. Me rajoitamme ihmisten oikeuksia ajaa niin lujaa kuin heitä huvittaa, niin humalassa kuin huvittaa, punaisia valoja vastaan.”