Kadonneen perhon kalastajat
Kuvat: Hannu Lindroos
Kuvakertomuksessa kuvat vaihtuvat oletuksena noin neljän sekunnin välein. Jos haluat vaihtaa kuvia itse, voit pysäyttää kuvakertomuksen ||-painikkeesta (vasen alalaita) ja käyttää nuolinäppäimiä. Kuvakertomuksen saa suurennettua painamalla neljän nuolen kuvaa oikeassa alalaidassa.
Antti Morottaja oli taimenensoutaja Lapissa – ovelimmasta päästä.
Opastaessaan 1920-luvulla englantilaisia lohituristeja Inarijärveen laskevalla Juutualla hän ohjasi veneensä monesti tahallaan matalikolle.
Lordin perho tarttui pohjaan ja jäi koskeen. Such a pity, sir!
Myöhemmin, usvaisena aamuna Antti souti takaisin matalikolle ja kahlasi perhon ylös kuohuista. Koski oli viehettä repinyt ja raastanut, mutta Antti kunnosti perhon tarveaineilla, joita sattui löytämään varastoistaan.
Näin syntyi Morottaja-niminen perho, suomalainen perhoklassikko. Se on – kuten kaikki varsin hyvin tiedämme – versio klassisesta, englantilaisesta Thunder and Lightning -perhosta, vähän sutjakampi, vähän harmaampi, suomalaisiin lohivesiin sopivampi.
Kalastuskirjailija Pertti Kanerva ja tämän kalakaveri, Popedan basisti Jyrki Melartin, työskentelevät erityislaatuisen hankkeen parissa. He haluavat kerätä suomalaisen perhoperinteen, erityisesti lohiperhoperinteen yksiin kansiin.
Kanerva on kirjoittanut yhdessä edesmenneen Lauri Syrjäsen kanssa teoksen Wanhat suomalaiset lohiperhot, mutta paljon jäi vielä julkaisematta. Nyt alkaa olla kiire, sillä vanhojen suomalaisten mestarien itse sitomat, upeat perhomallit ovat katoamassa.
Kukaan ei kohta tiedä, miltä ne oikeasti näyttivät, vaikka perhojen reseptit – valmistusohjeet – ovatkin usein tallessa.
”Emme aio sitoa perhoja uudestaan tätä kirjaa varten, vaan haluaisimme kuvata vanhojen mestarien tekemiä autenttisia perhoja. Näitä alkuperäissidoksia me kalastamme”, Kanerva kertoo.
Homma on hidasta ja vaatii hermoja.
”Ihan puskaradion avulla tässä on toistaiseksi edetty”, Melartin kertoo.
Miehet ovat avanneet hanketta varten omilla nimillään sähköpostiosoitteet (etunimi.sukunimi@hotmail.fi) ja toivovat niihin vinkkejä.
”Tarkoitus olisi löytää autenttista vanhaa materiaalia”, Kanerva sanoo.
”Myös valokuvat ja filmipätkät kelpaavat. Vanhoja perhoja varmasti löytyy monien sukujen kassakaapeista tai kalastuskämpiltä. Perhomestarien kirjeenvaihto olisi myös kiinnostavaa. Siitä näkee, millä ennen kalastettiin, miten ja missä.”
Lue koko juttu Kadonneen perhon kalastajat Suomen Kuvalehdestä 29/2011 (ilm. 22.7.2011)