Jyri Häkämies varoittaa: ”Tilanne on vielä omissa käsissämme”

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Työmarkkinajärjestöt aloittivat maanantaina 3. elokuuta neuvottelut hallituksen tavoittelemasta yhteiskuntasopimuksesta varsin varautuneessa ilmapiirissä.

Selvitysmieheksi nimitetty entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius on sukkuloinut palkansaajajärjestöjen ja Etelärannan välillä, ay-johtajat ovat kokoontuneet omissa kabineteissaan ja työnantajapomot omissaan.

Neuvottelujen tarkoituksena on parantaa työn tuottavuutta ja kohentaa yritysten kilpailukykyä, jotta Suomen vienti saataisiin vauhtiin ja kansantalous nousuun.

Ennen euroaikaa kilpailukykyongelmat hoidettiin devalvaatioilla. Yhteiskuntasopimus on huomattavasti hankalampi prosessi, sillä se edellyttää nollalinjan palkankorotuksia vuosikausiksi. Käytännössä kyseessä on niin sanottu sisäinen devalvaatio. Samanlainen on vireillä myös Kreikassa mutta huomattavasti armottomammissa oloissa.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) arvioi, että työvoimakustannuksia on alennettava 10–15 prosenttia teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Hänen näkemyksensä nojaa pitkälti Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksiin.

EU:n tilastojen mukaan Suomen työvoimakustannukset eivät ole kuitenkaan poikkeuksellisen korkeat kilpailijamaihin verrattuna.

Tanska, Belgia, Ruotsi, Luxemburg, Ranska ja Hollanti ovat kalliimpia kuin Suomi. Britannia, Italia, Saksa ja Itävalta ovat sen sijaan halvempia. Sitä paitsi tilanne on tasaantumassa Saksaan nähden. Metalliteollisuuden palkat nousevat Saksassa tänä vuonna 3,4 prosenttia, kun Suomessa vastaava korotus jää alle puoleen prosenttiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies korostaa, että kyse on kehityksen suunnasta. Hän kaivaa salkustaan kuvan, joka osoittaa, että yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa 2000-luvulla selvästi nopeammin kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa Saksassa ja Ruotsissa.

Häkämiehen toinen kalvo kertoo, että suomalaisten palkansaajien toteutunut viikkotyöaika oli vuonna 2012 koko EU:n pienin.

”Me olemme menettäneet kilpailukykyä jo kymmenen vuoden ajan. Samalla vaihtotase on heikentynyt”, hän sanoo.

 

Hallitus yritti raapia yhteiskuntasopimuksen kasaan pikavauhtia heti vaalien jälkeen, mutta esitys vuotuisen työajan kasvattamisesta sadalla tunnilla kaatui ammattiliittojen vastustukseen. Hallituksen tavoitteita on arvosteltu muutenkin yksipuolisuudesta.

Tiedotustilaisuudessa Sipilä kuitenkin korosti, että ratkaisun on oltava tasapuolinen, eli myös työnantajien pitäisi joustaa. ”Meidän pitäisi löytää yhteisen tekemisen meininki, ja yhteisen edun pitää mennä itsekkyyden edelle”, hän sanoi.

Elinkeinoelämän nokkamiehet, EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta, Koneen ja Sanoman hallitusten puheenjohtaja Antti Herlin sekä OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen yrittivät tasoittaa sopimukselle tietä jo alkukesästä. He vetosivat yritysjohtajiin, jotta nämä pienentäisivät palkkaansa tai lahjoittaisivat siitä osan valitsemaansa kohteeseen. Itse he lupasivat lahjoittaa viisi prosenttia tuloistaan seuraavien neljän vuoden ajan.

Hyvän tahdon ele ei vakuuttanut palkansaajajärjestöjä eikä oppositioon ajautuneita demareita. Luottamus heikkeni entisestään heinäkuussa, kun tiedotusvälineet julkaisivat uutisia pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkoista ja Portugaliin muuttaneiden vuorineuvosten veropakolaisuudesta.

Häkämies myöntää, että uutiset ovat vaikuttaneet neuvotteluilmapiiriin. Hänen mielestään Helsingin Sanomien juttu antoi kuitenkin väärän kuvan johtajien palkkakehityksestä. Hän viittaa keskuskauppakamarin laajempaan selvitykseen, jonka mukaan johtajien kokonaisansiot ovat laskeneet selvästi edellisvuodesta.

Neuvotteluista ennustetaan erittäin vaikeita. EK tukee täysillä Sipilän yritystä, mutta palkansaajat ja vasemmisto suhtautuvat siihen varauksellisesti. Ne pelkäävät, että yhteiskuntasopimuksesta tulee normaali tupokierros, jossa palkansaajat pakotetaan nollakorotuksiin yhteiskunnan kokonaisedun nimissä.

Häkämies lähtee kuitenkin neuvotteluihin myönteisin odotuksin, sillä Suomen talouden tila vaatii päätöksiä. EK:n tuore suhdannebarometri kertoo, ettei käännettä parempaan ole vieläkään näkyvissä. Rakentaminen on piristymässä jonkin verran, mutta teollisuus ja palvelut junnaavat paikoillaan.

”Meille ei ole tulossa ulkopuolista auttajaa, joka hoitaisi meidän ongelmamme”, Häkämies sanoo. ”Me emme pysty nykykunnossa hyödyntämään Euroopan orastavaa kasvua.”

Häkämiehen mielestä Suomea vaivaa henkinen taantuma. Yrittäminen ja uudet innovaatiot kumpuavat yleisestä innostuksesta, joten ilmapiiriä pitäisi piristää uskottavilla päätöksillä.

Häkämies korostaa, että vain menestyvät yritykset luovat uusia työpaikkoja, joten kilpailukyvyn parantuminen hyödyttäisi myös palkansaajia. Se takaisi, että suomalaisille löytyy töitä jatkossakin. Samalla se turvaisi valtion verotuloja.

 

EK ja hallitus mittaavat kilpailukykyä niin sanotuilla yksikkötyökustannuksilla, joilla tarkoitetaan yhden yksikön tuottamiseen tarvittavan työvoiman hintaa. EK haluaisi leikata niitä pidentämällä vuotuista työaikaa sadalla tunnilla ilman palkankorotuksia. Palkansaajajärjestöt ovat tyrmänneet ehdotuksen.

Myös monet asiantuntijat pitävät yksikkötyökustannuksia huonona mittarina. Niiden kasvu ei johdu välttämättä palkkojen noususta vaan teollisuuden heikosta tuottavuudesta, joka romahti metsäteollisuuden ja Nokian vanavedessä.

Hallitus näyttää ottaneen kritiikistä opikseen, sillä Sipilä ei nostanut sadan tunnin määritelmäänsä enää esiin tiedotustilaisuudessa 3. elokuuta. Häkämiehen mukaan se on kuitenkin yhä EK:n työkalupakissa.

”Viiden prosentin kohennusta kilpailukykyyn ei saada aikaan ilman työajan lisäämistä”, hän sanoo.

”Työaika ei tietenkään selitä kaikkea, mutta luotan Suomen Pankin laskelmiin tässä asiassa. Kysymyksessä on sisäinen devalvaatio, jolla pyritään nimenomaan alentamaan yksikkötyökustannuksia.”

Häkämies muistuttaa, että yhteiskuntasopimus tuo vain kolmanneksen tavoitellusta kilpailukykyloikasta.

Toinen kolmannes on tarkoitus saada kasaan maltillisilla palkkaratkaisuilla. Viimeinen kolmannes puristetaan tehostamalla yritysten tuottavuutta ja ottamalla käyttöön uutta teknologiaa.

Kädenojennuksena työntekijöille hallitus tarjoaa muutosturvaa. Se tarkoittaa, että työnantaja voitaisiin velvoittaa tukemaan työntekijöiden kouluttautumista uuteen ammattiin irtisanomisten yhteydessä.

Häkämiehen mukaan EK on valmis tähän. Pienet yritykset on kuitenkin suljettava järjestelmän ulkopuolelle, sillä koulutusvaatimus tulisi niille liian kalliiksi.

”Meidän pitää kehittää mekanismeja, joilla pystymme tukemaan ihmisiä, sillä vanhoja työpaikkoja katoaa valitettavasti koko ajan. Esimerkiksi Nokian irtisanotuilleen perustama silta-ohjelma tuotti hyvää tulosta.”

 

Parin viikon kuluessa työmarkkinajärjestöjen pitäisi päättää neuvottelujen asialistasta ja siitä, ovatko ne ylipäätään valmiita sitoutumaan pitkään neuvotteluprosessiin. Neuvotteluille on annettu aikaa vuoden 2017 helmikuuhun. Mahdollinen sopimus vaikuttaisi siten Suomen kilpailukykyyn vasta parin vuoden päästä.

Häkämiehen mukaan sopimuksella on jo kiire, sillä Suomen asema maailmanmarkkinoilla heikkenee jatkuvasti. Vienti takkuaa ja työttömyys on kohonnut jo kymmeneen prosenttiin.

”On tärkeää, ettemme joudu tekemään uudistuksia muiden aiheuttamassa paineessa. Nyt tilanne on vielä suomalaisten omissa käsissä, mutta se edellyttää, että yhteiskuntasopimus onnistuu”, hän sanoo.

Palkansaajien keskusjärjestöt ovat suhteutuneet neuvotteluihin varovaisen myönteisesti. Niillä on kuitenkin monia vaatimuksia, jotka eivät liity millään tavoin kilpailukykytalkoisiin.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on nostanut esille muutosturvan lisäksi työsuhdeturvan parantamisen. Hän vaatii uudistuksia irtisanomistilanteiden käsittelyyn ja henkilöstön asemaan ylipäätään.

”Kaikki haluavat suomalaisen työn pärjäävän kansainvälisessä kilpailussa”, Lyly sanoo. ”Toimenpiteitä ei kuitenkaan voi laittaa yksin palkansaajien harteille.”

Toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK haluaisi uudistaa koko yt-lain. Puheenjohtaja Antti Palolan mielestä nykyinen laki ei vastaa enää tarkoitustaan, sillä se laadittiin aikoinaan vakituisten työsuhteiden maailmaan.

Myös yksittäiset jäsenliitot tuovat neuvotteluihin omia vaatimuksiaan.

Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliittoa AKT:tä on todennäköisesti erittäin vaikea saada nielemään sopimusta millään ehdoilla. Puheenjohtaja Marko Piiraisen mukaan AKT ei lähde mukaan edes neuvotteluihin, jos hallitus pitää kiinni tavoitteestaan leikata työn yksikkökustannuksia viidellä prosentilla.

 

Häkämies vakuuttaa, että EK on valmis kuuntelemaan palkansaajajärjestöjä. Hän korostaa kuitenkin, ettei neuvotteluissa ole kyse perinteisestä kompromissista, jossa ratkaisu löytyy osapuolten näkemysten keskivaiheilta. Tarkoituksena on parantaa yritysten kilpailukykyä, joten kustannukset eivät saa nousta, eikä työmarkkinoille pidä luoda uutta byrokratiaa ja jäykkyyksiä.

”Uusien ehdotusten pitäisi liittyä kilpailukyvyn parantamiseen”, hän sanoo. ”Sen vuoksi neuvottelupöytään ei pitäisi tuoda vanhoja asioita, jotka eivät ole toteutuneet aikaisempien vuosien neuvotteluissa.”

Häkämies toivoo, ettei ammattiyhdistysliike juuttuisi vanhaan sulle–mulle-asetelmaan. Hän korostaa, että hallituksen lupaamat miljardin verokevennykset vaikuttaisivat myönteisesti kotimaiseen kysyntään ja työllisyyteen ja parantaisivat siten myös palkansaajien asemaa. Mutta jos neuvottelut kariutuvat, luvassa on puolentoista miljardin leikkaukset, ja ne kohdistuisivat muun muassa lapsilisiin, työttömyysturvaan ja opintotukeen.

”Täytyy muistaa, että yksi veronalennusprosentti vastaa kolmea palkankorotusprosenttia”, Häkämies sanoo.

”En ole suostunut vielä edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että sopimus kaatuu.”

 

Hallituksen tavoitteet

• 110 000 uutta työpaikkaa, työllisyysaste 72 prosenttiin.

• Teollisuuden investointien pitäisi ylittää poistot.

• Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin ”kilpailukykyhyppyä”, joka kasvattaisi bkt:tä 11 miljardilla ja vientiä 5 miljardilla eurolla.

• Työmarkkinaosapuolet ilmoittavat 21. elokuuta, lähtevätkö ne mukaan neuvotteluihin.

• Varsinaiset neuvottelut käydään 22.8.2015–31.1.2017.

• Tilannetta arvioidaan maaliskuussa 2017. Hallitus päättää silloin, luopuuko se ehdollisista säästöistä ja veronkorotuksista.

• Hallitus varautuu tukemaan sopimusta miljardin verokevennyksillä.