Erkki Aurejärvi: Oikeusjutut monimutkaistuvat, oikeusturva kärsii

oikeuslaitos
Teksti
Matti Simula
Erkki Aurejärvi

Oikeusjutut ovat käyneet niin monimutkaisiksi, että tuomarien on vaikea perehtyä niihin riittävän huolellisesti, väittää Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi. Miksi näin on tapahtunut?

”Se johtuu tietoyhteiskunnan kehittymisestä ja kansainvälistymisestä. Nyt tehdään suuria kansainvälisiä sopimuksia, myös Eurooppa-oikeus tuo oman lisänsä. Oikeuksissa käsitellään sellaisia isoja talousjuttuja, joita ei ennen ollut. Niissä voi olla jopa 15 000 sivun aineisto. Myös asianomistajia voi olla valtavasti, koska nykyinen tiedonkulku mahdollistaa tuhansien ihmisten huijaamisen.”

Onko oikeuksien käsittelytapaa muutettu tässä tilanteessa?

”Eräin osin huonommaksi. Todistajankertomukset ja muut suulliset lausumat nauhoitetaan toki edelleen, mutta tuomioistuimet eivät pura niitä enää paperille. Eivät tuomarit, syyttäjät ja asianomistajat voi muistaa kymmenien todistajien lausumia tai kuunnella monen sadan tunnin mittaisia nauhoja. Muutosta perusteltiin välittömyyden lisäämisellä ja muilla käytännölle vierailla syillä. Talousrikossyytetyt tästä hyötyvät, kun heidän käyttämänsä varakkaat asianajotoimistot purkavat edelleen nauhoitukset.”

Houkuttaako nykytilanne tuomareita roiskaisemaan päätöksiä summittaisesti, pinnallisen perehtymisen pohjalta?

”Kyllä, ja silloin on helpointa hylätä syyte tai kanne. Tuomarit voivat olla raadollisia, koska he käyttävät kontrolloimatonta valtaa. On kamalaa, että tuomiot voivat olla niin sattumanvaraisia. Ei tuomarille koidu mitään kielteistä seurausta, vaikka hänen tekemänsä tuomio menisi päin mäntyä.”

Miten tilanne olisi korjattavissa?

”Oikeuslaitosten julkinen kontrolli voisi parantua, jos siirryttäisiin angloamerikkalaiseen käytäntöön, missä tuomarien nimet julkistetaan. Silloin tuomarit eivät voisi enää piiloutua anonyymin tuomioistuimen, valtavan instituution taakse. Ehkä he alkaisivat tehdä ahkerammin työtä.”

Tuomarien nimet ovat nytkin kenen tahansa selvitettävissä.

”Kyllä, mutta kuka tahansa ei halua nähdä selvittämisen vaivaa.”

Tilanteen korjaaminen vaatisi kai myös rahaa?

”Kyllä paras juristiaines alkaisi siirtyä käräjä- ja hovioikeuksiin, jos niiden palkkausta parannettaisiin. Oikeuslaitos on muuttunut matalapalkka-alaksi. Ei sinne ole rahaa syydetty, poliitikon on vaikea saada sieltä irtopisteitä. Poliisille ja syyttäjille tarvittaisiin lisää virkoja.”

Onko kansalaisten oikeusturva vaarantunut?

”Kyllä niin voi sanoa. Järkevä asianajaja neuvoo päämiestään harkitseman tarkkaan, kannattaako lähteä rutiinista poikkeavaan oikeusjuttuun. Häviämisestä koituu suuri kuluriski. Häviäjä joutuu maksamaan paitsi omat, myös vastapuolen kulut.”

”Eivät tuomioistuimet ole kuitenkaan lyöneet ranttaliksi. Valtaosa jutuista on edelleen tavallisia rikosjuttuja: pahoinpitelyjä, varkauksia, petoksia, kavalluksia, huumerikoksia. Niiden oikeudenkäyntiaineisto on pieni ja niissä on vakiintunut oikeuskäytäntö. Kyllä tuomarit ne hallitsevat. Meidän tuomioistuintemme valtti on siinä, etteivät tuomarit ota lahjuksia. Se on meille itsestäänselvyys, maailmalla se ei ole itsestään selvää.”

Uhkaillaanko tuomareita?

”En ole kuullut. Todistajia sekä poliiseja ja heidän perheitään kyllä uhkaillaan. Ei meillä silti ole sellaista järjestäytynyttä rikollisuutta, joka saisi yhteiskunnan polvilleen.”

Kuva Vessi Hämäläinen.