Kalliilla
valolla
kypsytetyt
Kotimaisia tomaatteja on opittu viljelemään lamppujen alla. Tänä talvena useimmat kasvihuoneet ovat pimeitä kummitustaloja.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Kaupan vihanneshyllyllä ei tule ajatelleeksi: syömällä kotimaisia tomaatteja Suomi ei ehkä pimene.
Kasvihuoneet kuluttavat talvella valtavasti sähköä, lähes puolet Loviisan ydinreaktorin tehosta. Viljelijät ovat tehneet sopimuksia korvausta vastaan. Kun suureen voimalaitokseen iskee vika, on sähkön kulutusta Suomessa leikattava heti. Silloin satojen lasikattojen alla sammutetaan lamppuja.
Sähkökatkot kasvihuoneissa kestävät tavallisesti minuutteja. Mutta se riittää ensiavuksi. Vapautuva teho takaa, että koko maan verkko ei romahda vakavassa vikatilanteessa.
Eniten megawatteja, häiriöreserviä, kertyy Närpiöstä.
Suomen vihanneskeidas kasvattaa kaksi kolmasosaa tomaateista ja kurkuista. Tutkijat ovat mitanneet, että pohjalainen pikkukaupunki loistaa öisin kirkkaammin kuin Helsinki.
Talvitomaatit ovat valolla kasvatettuja.
Tomaatti on kotoisin Etelä-Amerikasta, löytöretkeilijöiden levittämä vihannes.
Närpiössä tomaatteja on kasvatettu kasvihuoneissa toista sataa vuotta. Mutta keinovalossa läpi talven on viljelty vasta reilut 20 vuotta.
Aluksi valoviljely oli toivottoman vaikeaa.
Sopivia lajikkeita oli vähän, viljelyä ei osattu. Kimalaisetkin eksyivät. Pölyttäjät eivät olleet tottuneet lamppuihin, tekoaurinkoon. Sadot jäivät surkeiksi tai tuhoutuivat.
Talvitomaateilla oli ilmastopahiksen maine. Tuotettu öljyllä ja sähköllä pimeän keskellä, lähellä napapiiriä.
Viljely on mullistunut 2000-luvulla.
Tomaatin hiilijalanjälki on pudonnut alle puoleen. Lämmityksessä on siirrytty öljystä hakkeeseen, valotukseen on hankittu vihreää sähköä. Haitallinen turve on jäämässä polttoaineena historiaan.
Kotimaisia talvitomaatteja on laaja valikoima moneen makuun.
Livento on iso, pyöreä perustomaatti. Ducovery tunnetaan mehukkaana pihvitomaattina, Angelle mietona helmitomaattina. Sassari on hapokas kirsikkatomaatti, Seviocard suippo, kiinteä tomaatti.
Taito on karttunut. Kasvihuoneessa kerätään yhdeltä neliömetriltä jopa 110 kiloa tomaatteja vuodessa. Espanjan auringossa vastaava sato on 8–9 kiloa.
Valoviljely on myös laajentunut vauhdilla. Lähes puolet kotimaisista tomaateista on lamppujen alla kypsytettyjä.
Mutta valotukseen on viritetty ansa. Ja nyt ansa on lauennut.
Kasvihuone erottuu pellon keskellä oranssina lyhtynä.
Stefan Gulin, toisen polven tomaatinviljelijä, esittelee hehtaarin kokoista taimiviidakkoa Närpiön Yttermarkissa. Poimittavaa kypsyy 25 000 kiloa viikossa.
Jokainen tomaatti tuottaa tappiota.
Kasvihuoneissa käytetään pörssisähköä. Yhden tomaattikilon valotuksesta koituu 3–4 euron sähkölasku. Se on enemmän kuin viljelijän saama tuottajahinta.
”Kun kaikki valot ovat päällä, sähkö maksaa 1 300 euroa tunnissa.”
Näin pimeää talvea Närpiössä ei ole koettu aikoihin. Iso osa kasvihuoneista seisoo kummitustaloina. Kalliin sähkön takia 50–70 prosenttia tomaatin ja kurkun hehtaareista jäi syksyllä viljelemättä.
Gulinin kasvihuonetta valaisee lamppujen lisäksi ilmainen valo, pakkasaamun matala aurinko. Ei se paljoa auta, vähän kuitenkin.
Marraskuussa luonnonvalo hiipuu päivä päivältä.
Valo on tomaatille energiaa. Fotoneja, joiden avulla lehdet kykenevät yhteyttämään hiilidioksidista ja vedestä sokeria.
Täällä pohjoisessa aurinkoa on usein liikaa tai liian vähän.
Kesäisin kasvihuoneita täytyy varjostaa verhoin. Liika valo on myrkkyä. Tomaatin lehdet ja hedelmät voivat palaa tai vioittua.
Talvisin pimeys rajoittaa kasvua. Valoa ei voi korvata millään fotosynteesissä. Ei auta, vaikka lisää lämpöä tai hiilidioksidia lasikattojen alla.
Hollannin kasvihuoneissa tomaatit selviävät hengissä läpi talven ilman valotusta. Suomessa, 60 leveyspiirin pohjoispuolella, luonnonvalo on niukkuustuote.
Auringon säteilystä vain prosentti kertyy marraskuun ja tammikuun välillä.
Stefan Gulinin kasvihuoneissa vallitsee ikuinen kesä. Lämpötila 23 astetta päivällä, 16 astetta yöllä. Valoa yhtä paljon kuin pilvipoutaisena suvipäivänä.
Tomaattien latvojen yläpuolella palavat kirkkaat valot.
Suurpainenatriumlamput ovat merkinneet oranssia vallankumousta talviviljelyssä. Niiden valoteho on paljon suurempi kuin loisteputkien, jotka riittävät vain taimien alkukasvatukseen.
Keltaoranssia loistavat lamput on keksitty katujen lyhtypylväistä kasvihuoneisiin. Valtaosa säteilyenergiasta muuttuu lämmöksi, ei valoksi.
Tomaatti käyttää ylimääräistä lämpöä mutta ei kaikkea.
On syntynyt haaskauksen kierre: Lämpöä ja kosteutta tuuletetaan taivaalle myös talvella. Samalla karkaa kasvihuoneeseen pumpattua, kalliilla ostettua hiilidioksidia. Ja kun sen pitoisuus laskee, tomaattien kasvu hidastuu.
Halvan sähkön aikana suurpainenatriumlamppujen energiatappio hyväksyttiin välttämättömänä pahana.
Nyt on etsittävä uusi keinoaurinko.
Poimijat säpsähtävät hämärässä kasvihuoneessa. Stefan Gulin on sytyttänyt tomaattirivien väliin piiloutuvat lamput. Punainen led-valo on pistemäisen kirkas.
Tavallisesti ledit ovat pois päällä, kun satoa kerätään.
”Tässä valossa vihreä tomaatti näyttää punaiselta. Silloin tulee poimittua liian raakoja.”
Gulin osti led-valoja vuonna 2013, ensimmäisten joukossa. Vain yksi tomaatinviljelijä on siirtynyt kokonaan ledeihin Närpiössä. Monella on Gulinin tavoin hybridivalotus: suurpainenatriumit tomaattikasvuston päällä, ledit välissä.
Ledeihin on siirrytty verkkaisesti. Yksi syy on takavuosien kohussa; kasvihuoneisiin myytiin heikkolaatuisia lamppuja.
Ledit pienentävät sähkölaskua lähes puolella. Todellinen säästö on pienempi. Lämmitystä on lisättävä, sillä lamput eivät juuri säteile lämpöä. Into ledeihin lopahtaa, jos lämpökeskusta on laajennettava.
Lamput ovat yhä kalliita: miljoonan euron investointi hehtaarin kokoisessa kasvihuoneessa.
Energiakurimuksessa viljelijöiden talous on tiukalla. Mutta kriisi on myös kannustin. Mitä enemmän sähkö kallistuu, sitä nopeammin ledit maksavat itsensä takaisin. Jopa parissa kolmessa vuodessa.
Gulin suunnittelee uudenlaista valotusta. Joka toinen rivi ledejä, joka toinen suurpainenatriumlamppuja.
”Keväällä, kun auringonvaloa kertyy enemmän, päälle voi jättää vain ledit.”
Kesätomaatit maistuvat maukkaammilta kuin talvitomaatit. Ero johtuu valon määrästä mutta myös laadusta. Yhteyttäessään lehdet hyödyntävät luonnonvaloa laajasti, lyhyistä sinisistä pitkiin, syvänpunaisiin aallonpituuksiin.
Kirkkaudesta huolimatta keinovalot ovat olleet tomaatille kalpeita aurinkoja.
Suurpainenatriumlampuissa on ollut vähän sinistä valoa. Myös ultraviolettia aallonpituutta on puuttunut. Sen avulla kimalaiset näkevät, onko tomaatin kukassa jo käyty.
Led-lampuissa on korostunut punainen. Se on energiatehokkain ja halvin valmistaa. Mutta yksin punaisella valolla, ilman auringon apua sydäntalvella, tomaatin kasvu häiriintyy.
Viime vuosina ledit ovat kehittyneet. Valo on yhä lähempänä luonnonvaloa.
Ledien aallonpituus on säädettävissä. Spektri on laaja. Näkymättömällä ultraviolettivalolla lisätään salaatteihin ja yrtteihin väriä. Tomaatissa tutkijoita kiinnostaa kaukopuna. Olettamus on, että pitkäaaltoinen kaukopuna kehittää hedelmiin lisää makua, sokeria.
Uutta on myös mahdollisuus himmentää ledejä.
Suurpainenatriumlamput ovat joko päällä tai kiinni. Sähköä voi säästää sammuttamalla puolet lampuista. Silloin osa taimista jää ilman valotusta, jolloin fotosynteesi huononee.
Ledeillä valotusta voi muuttaa portaattomasti. Matkia luontoa, auringonnousuja ja -laskuja. Tai käyttää energiapihiä punaista valoa, kun pörssisähkö on huipussaan.
Mutta tomaatilla on sisäinen kello niin kuin ihmisellä.
Valo rytmittää vuorokautta.
Kasvaako vihannes normaalisti, jos valotusta katkotaan pörssisähkön hinnan mukaan?
Kiinnostavia kokeita on tehty salaatilla.
Luonnonvarakeskuksen Piikkiön tutkimusasemalla tutkimus jatkuu yhä. Alustavien tulosten mukaan hyödyntämällä halvimmat tunnit sähkölasku voi olla 20–40 prosenttia pienempi.
Valotuksen jatkuva pilkkominen vaikuttaa salaattiin. Biomassaa kertyy arviolta kolmannes vähemmän.
Yötä ei saa pätkiä liian lyhyiksi jaksoiksi, tutkijat päättelevät.
Ledit ovat ratkaisu. Valotusta ei katkota taajaan, vaan himmennetään kalliin sähkön aikana. Ledien energiatehokkuus vain paranee, kun lamppujen tehoa lasketaan.
Salaattia on helppo tutkia, se kasvaa 5–7 viikossa. Tomaatilla olisi tehtävä lähes vuoden koe, jotta nähtäisiin valotuksen säädön vaikutus tuotantoon.
Paras näppituntuma on viljelijöillä.
Kalliin sähkön takia on pakko sammuttaa lamppuja, pilkkoa ja sekoittaa yötä ja päivää.
Tomaatti on ralliauto, kurkku Formula 1 -auto.
Viljelyneuvoja Esa Palmujoki kiertää Närpiön seudulla. Autovertauksella hän kuvaa, miten kaksi tärkeintä kasvihuonevihannesta reagoivat valotuksen muutoksiin.
Kurkku sietää ja vaatii tomaattia enemmän valoa. Kasvusto on tiheä, hedelmä kypsyy viikossa kahdessa. Jos valotuksesta tinkii liikaa, viljely epäonnistuu täysin.
”Kun kurkku joutuu pois tasapainosta, on kuin ajaisi F1:llä rajusti ulos. Peli on sillä selvä.”
”Kasvusto on vaihdettava ja aloitettava alusta.”
Ympärivuotista tomaatintaimea viljellään 11 kuukautta. Kukinnasta kestää 8-10 viikkoa, kunnes hedelmät ovat valmiita poimittaviksi.
”Tomaattien kasvatus muistuttaa rallinajoa.”
”Välillä voidaan käydä ojanpohjassa mutta kolhittunakin matka jatkuu.”
Valon määrää mitataan mooleissa. On arvioitu, että 12 moolia neliömetrille vuorokaudessa riittää pitämään taimet hengissä. Lyhyimmillään tomaatin valotuksen voi vähentää muutamaan tuntiin tavallisesta 16 tunnista.
Sato kärsii kyllä pihistelystä; hedelmän koko pienenee, maku laimenee.
Palmujoki sanoo, että tomaatti tarvitsee yhtenäisen yön, lepojakson. Vähintään kuusi tuntia. Sen aikana kasvi siirtää yhteyttämistuotteet lehdistä hedelmiin ja tankkaa vesivarastot.
Sähkön hintamullistus on vaihtanut tomaatin yön ja päivän paikan.
”Valotetaan öisin, kun sähkö on halvimmillaan.”
Kasvihuone on keinotekoinen ympäristö. Tomaattien kasvu on kiihdytetty äärimmilleen: hiilidioksidia kaksin verroin enemmän kuin ulkoilmassa, valoa yli kymmenkertainen määrä huonevalaistukseen verrattuna.
Energiakriisissä viljelijät ovat uuden edessä.
Kun lamppuja sammutetaan, kastelua, lämmitystä ja hiilidioksidia on myös vähennettävä. Hiilidioksidia hukkaantuu vähässä valossa. Lämpötilaa on taas laskettava, jotta lehdet eivät hengitä liikaa, tuhlaa energiaa.
Matalassa lämpötilassa kosteus nousee. Ilmaa on tuuletettava tai kuivattava. Liika kosteus lisää homeiden riskiä ja heikentää kukkien hedelmöitystä.
”Viljely on jatkuvaa tasapainoilua”, Palmujoki sanoo.
”Kun valotusta muutetaan, on säädettävä koko kasvihuoneen ilmastoa.”
Lastauslaiturit ovat autioita.
Närpiön Vihannes on 34 kasvihuoneviljelijän osuuskunta. Se pakkaa, markkinoi ja myy tomaatit kauppoihin. Tavallisesti täällä pikkukaupungin laitamilla käsitellään 130 000 pyöreää perustomaattia tunnissa.
Tällä hetkellä pakkaamon ja kasvihuoneiden työntekijöitä on lomautettu.
Tilanne on hankala. Halpatuonti Marokosta ja Espanjasta lisääntyy. Kotimainen iso talvitomaatti maksaa jo kuusi euroa kilolta. Korkeasta hinnasta hyötyy eniten kauppa, ei yksittäinen viljelijä, jota kustannusten nousu kurittaa.
Liian vähäinen valotus ei ole sekään järkevää. Jos laatu kärsii, tomaatti ei käy kaupaksi. Etenkään nyt, kun inflaation laukatessa eläminen on kallistunut.
Pitkittyessään energiakriisi voi vähentää valoviljelyä pysyvästi. Kasvatetaan kasvihuonevihanneksia vain keväästä syksyyn, luonnonvalolla.
Närpiössä uskotaan yhä suomalaiseen talvitomaattiin.
Viljely keinovalolla on kannattavaa, kun kilowattitunti sähköä maksaa 6–8 senttiä. Toivo on uudessa ydinvoimalassa, Olkiluoto 3:ssa ja maalle nousevissa tuulivoimapuistoissa, jotka muuttavat Suomen sähköomavaraiseksi.
Aika näyttää, laskeeko hinta tarpeeksi.
Se on varmaa, että hinta sahaa tuulisuuden mukaan. Kun tuulimyllyt seisovat, sähkö on kallista.
Silloin kasvihuoneissa sammutetaan taas lamppuja.
Vuonna 2019 Luonnonvarakeskus julkaisi kiehtovan laskelman kasvihuoneista.
Ilmaista energiaa on tarjolla yllin kyllin.
Auringon säteilyä kasvihuoneet kaappaavat arviolta kolme terawattituntia vuodessa. Mutta energiaa kertyy liikaa silloin, kun sitä tarvitaan vähiten: kesällä.
Energian varastointi tekisi, ainakin teoriassa, kasvihuoneista omavaraisia. Hollannissa viljelijät keräävät lämpöä savipohjaisiin maasäilöihin. Suomessa varastointia tehdään pienessä mittakaavassa. Lämpöä siepataan suurin vesiastioihin, joista energia hyödynnetään öisin.
Sähkön varastointi vedyksi ja akkuihin on myös tulevaisuutta.
Sähköä tuottavia lasipinnoitteita valmistetaan jo kasvihuoneisiin. Myymällä ylimääräistä sähköä viljelijät voisivat pienentää energialaskua.
Tulevana talvena keinot ovat vähissä.
”Ei ole vaikea olla pihi.”
Stefan Gulin seisoo käytävällä, varhain aamulla poimittujen tomaattien vieressä. Maanantaina 21.11. kello 9 pörssisähkö on kirvelevän kallista: 40,18 senttiä kilowattitunnilta.
Kasvihuoneen valaistus on vähennetty puoleen.
Harva tuottaja on onnistunut suojaamaan hinnan, ostamaan sähkön ennen energiakriisiä. Närpiössä enää kahdeksan viljelijää valottaa tomaatteja. Vuodenvaihteessa, kun sähkösopimuksia päättyy, kasvihuoneita pimenee lisää.
Gulin on yksi sinnittelijöistä.
Elokuussa istutetut taimet ovat nelimetrisiä. Köynnökset kukoistavat. Mutta rajansa kaikella. Tappiota kertyy 300 000 euroa kuukaudessa. Viljely ei muutu kannattavaksi, vaikka tinkisi valotuksesta.
”Jos tätä jatkuu pitkään, sammutamme valot kasvihuoneista.”
”Ei kenenkään kassa kestä loputtomiin.”
Vuonna 2022 piti iloita tomaatista. Kotimaiset kasvikset ja Puutarhaliitto olivat valinneet tomaatin vuoden vihannekseksi.
Pian juhlitaan porkkanaa, vuoden 2023 vihannesta.
Stefan Gulin on päättänyt tyhjentää kasvihuoneet tammikuun puolivälin jälkeen. Närpiön Vihanneksen 16:sta ympärivuotisesta tomaatinviljelijästä jatkaa enää neljä.
Muut haastateltavat: Kauppapuutarhaliiton entinen puheenjohtaja Jyrki Jalkanen, Närpiön Vihanneksen toimitusjohtaja Stefan Skullbacka, Fingridin erikoisasiantuntija Mikko Kuivaniemi sekä erikoistutkija Titta Kotilainen, tutkija Juha Näkkilä ja erikoistutkija Irene Vänninen Luonnonvarakeskuksesta.