Tuhkimotarina
Atte Kilpinen palasi nykytanssimaailman huipulta sinne, missä on tyytyväisin.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Pimeässä välähtää voimakas valkoinen valo. Toinen. Kolmas. Pian kuudes.
Jokaisella välähdyksellä korkealla ilmassa näkyy nuori mies valtavassa ylävartalon paljaaksi jättävässä hameessa, jännittyneenä itsetuhoiselta näyttävään hyppyyn. Igor Stravinskyn Kevätuhrin viimeisellä minuutilla nuorukainen irtoaa lattiasta en l’air yhä uudelleen. Lopussa hän näyttää jäävän ilmaan.
Atte Kilpinen palaa kuitenkin jaloilleen. Hän haukkoo henkeä, ottaa muutaman askeleen eteenpäin ja kumartaa päälaki lattiaa viistäen. Yleisö Tanssin talon 700-paikkaisessa katsomossa ponkaisee seisaalleen, taputtaa raivoisasti, tömistää jalkojaan. Monet huutavat.
Koreografi Tero Saarisen HUNT! on 25-vuotiaan Kilpisen tanssimana maaginen, yhtä aikaa väkevä ja eteerinen.
Tanssijan maanläheinen jutustelu palauttaa katsojan maan pinnalle.
”Se musiikki ei oo mikä helppo tanssijal. Ain ku sää luule et nyt tulee isku, ei tuukka”
Kilpinen on Turusta – ja ylpeä siitä.
Kilpinen oli vilkas kuusivuotias osallistuessaan opiskelijoiden vetämälle poikien tanssikurssille. Saman tien oli selvää, että tätä oli saatava lisää. Isä löysi lehdestä ilmoituksen Dance Kids -tunneista.
”Kerran menin ja sinne jäin”, Kilpinen toteaa. ”Olin kyllä vähällä lopettaa, kun tunnit menivät päällekkäin Pikku Kakkosen kanssa.”
Isoveli pelasi jääkiekkoa, ja lätkäkaukalon laidasta ehdotettiin tuon tuosta, että nuorempikin poika kannattaisi ohjata jääkiekon pariin. Tai pakottaa.
”Isä vastasi aina, että ’Atte tykkää tanssia, annetaan hänen olla siellä’. Kiitos isälle siitä.”
Kilpinen oli vasta 14-vuotias alkaessaan itse myös opettaa poseeraavaa voguingia sekä show- ja nykytanssia. 15-vuotiaana hän aloitti ammatillisen tanssikoulutuksen Turun konservatoriossa ja tutustui ensimmäistä kertaa balettiin.
Kyseessä oli nykytanssijoiden baletti, joka on Kilpisestä klassista balettia armollisempaa keholle. Jalkoja ja lantiota ei totuteta maksimaaliseen aukikiertoon, pikemminkin pyritään lisäämään liikkuvuutta ja joustavuutta.
Se ei pakota kaikkia samaan ahtaaseen boksiin, johon harva mahtuu, Kilpinen sanoo.
”Jos tekee pienestä saakka pelkkää balettia, siitä saattaa tulla vähän jäykäksi. Sitä paitsi se ulkoinen muoto on helposti tyhjä, ilman energiaa. Ei sellaista jaksa kukaan katsoa.”
Valmistuttuaan Turun konservatoriosta 2015 Kilpinen kutsuttiin näytille Kansallisbaletin nuorisoryhmään. Harjoitustunnin jälkeen baletin silloinen johtaja Kenneth Greve kutsui Kilpisen toimistoonsa ja sanoi, että ”muuta hiustyyli, sen jälkeen tervetuloa”.
Ohimoilta siiliksi ajettu tukka kasvoi nopeasti. Vauhdilla kehittyi myös 19-vuotiaan osaaminen. Hän tiesi olevansa muita jäljessä ja joutuvansa tekemään paljon töitä lunastaakseen paikkansa.
Muutaman vuoden nuorisoryhmässä tanssittuaan Kilpinen sai himoitun vakituisen työsopimuksen.
Hän sanoo olevansa ”luontaisesti häpeilemätön”. Kun Greve kysyi Kilpiseltä, mitä hänen pitäisi mielestään muuttaa tullakseen paremmaksi, tämä vastasi että ”ei mitään, enkö muka ole ihan hyvä tällaisena”.
Elokuussa 2018 maailmankuulu koreografi, Hampurin balettia johtava John Neumeier saapui Helsinkiin valitsemaan ja harjoittamaan tanssijoita Sylvia-balettiinsa.
Kilpinen piti huolta, että koreografi näki hänet: ensin melkein jo perutussa soolotehtävässä, sitten tanssimassa Sylvian miespääroolia harjoitussalin takaosassa, ensimmäisen osajaon taustalla. Kansallisbaletti oli sijoittanut nuoren ja kokemattoman Kilpisen vasta neljänteen osajakoon.
”Tein tietenkin täysillä”, Kilpinen nauraa. ”Jos tässä ammatissa jotain haluaa, se on otettava. Jos tiedät, että sinulla on mahdollisuus näyttää taitosi, se hetki on käytettävä.”
Tauolla Kilpiselle tultiin kertomaan, että Neumeier haluaa nähdä hänet tekemässä pääroolia. Hän ei ollut harjoitellut kertaakaan ykkösosajaon naissolistin, Abigail Sheppardin kanssa.
He ehtivät kokeilla paria nostoa, sen jälkeen oli kiiruhdettava maestron eteen.
”Sitten jäin tanssimaan sitä pääroolia… Onhan se jonkinlainen tuhkimotarina. Ajattelin, että mikä vain on näköjään mahdollista.”
Eikä aikaakaan, kun Neumeier pyysi Kilpisen kiinnitykselle Hampuriin.
Hampurin baletti on nykytanssin kapealla huipulla erikoinen tapaus. Se on pian 50 vuotta esittänyt ainoastaan johtajansa, amerikkalaistaustaisen John Neumeierin koreografioita.
Neumeierin luomisvoima ei ole osoittanut ehtymisen merkkejä, mutta täytettyään ensi vuonna 83 koreografi aikoo vihdoin jäädä eläkkeelle. Sitä ennen 66 tanssijan ensemble tosin esittää 22 hänen teostaan ja tekee kiertueet muun muassa Chicagoon ja Tokioon.
Työtahti Hampurissa kuulostaa läkähdyttävältä.
”Teet yhden produktion, samaan aikaan harjoittelet kolmea muuta”, Kilpinen kuvailee. ”Joskus on vain yksi lavaharjoitus ennen esitystä, joskus ei edes sitä. Vapaapäivät unohtuvat helposti.”
Aikataulut annetaan vain päiväksi eteenpäin, joten baletin ulkopuolisen elämän suunnitteleminen on vaikeaa, etenkin jos haluaisi nähdä toisessa maassa asuvaa perhettään. Hampurin baletti esiintyy myös sunnuntaisin. Ja jouluisin.
Viime marraskuussa Kilpinen sairasti koronan kotonaan Helsingissä. Matkalla takaisin Hampuriin hän sai tiedon, että tanssii seuraavaksi Pähkinänsärkijän Fritzin, ison roolin. Hän opetteli askeleet lentokentällä kännykästä katsomaltaan videolta, ja jo seuraavana päivänä oli hänelle järjestetty lavaharjoitus.
Kilpinen oli vasta toipumassa, mutta ketään ei kiinnostanut, jaksaako hän vai ei.
”Ehkä minussa on vähän masokistia. On todella palkitsevaa ylittää itsensä ja käsityksensä siitä, mihin pystyy. Tietenkin pitää tuntea myös vastuuta. Jos ei jaksa, se on tehtävä selväksi. Tai pidettävä tauko vaikka ottamalla vesihörppy.”
Vesihörppy!
Palautumiselle jää tällaisessa vauhdissa niin vähän aikaa, että moni tanssijoista potee ylirasitusta ja vammautuu. Se, että saa olla mukana toteuttamassa maineikkaan koreografin visioita, saa kuitenkin monet unohtamaan käytännön vastukset.
”John on vaativa, mutta todella inspiroiva. Hän on haastanut minua tanssijana kaikkein eniten ja puskenut sillä eteenpäin. Kun teemme uutta teosta ja kaikki osataan jo hienosti, hän sanoo, että no niin, nyt voimme alkaa etsiä uutta tasoa.”
Kilpinen kertoo, että jokaisen Neumeierin koreografian takana on paljon tutkimustyötä ja historiaa.
”Niitä tanssiessa tuntee, että on kyse jostain ihmistä isommasta. Olen saanut ’liikepankkiini’ niin paljon uutta pääomaa, että voin ammentaa sieltä todennäköisesti hyvin pitkään.”
Neumeierin uusia koreografioita, ”creationeita”, työstäessään tanssijat tuntevat pääsevänsä alkuperäisinä esittäjinä osaksi tanssin historiaa.
”Sellainen mahdollisuus on niin suuri ja vastuu niin kova, että omaa jaksamista ei kyseenalaista. Jos jaloista katosikin tunto, siinä hetkessä se oli toissijaista.”
John Neumeierin tapa tehdä työtään on totaalinen. Hän on itse valinnut kaikki ensemblensä tanssijat, ja suuri osa on käynyt myös hänen tanssikoulunsa. Atte Kilpisen lisäksi koulun ulkopuolelta tulleita oli viimeksi kuluneina vuosina kaksi.
Koreografi suunnittelee usein itse lavastuksen, valot, jopa puvut. Ja koko ryhmä istuu kulisseissa katsomassa, kun muut ovat näyttämöllä.
”Oli pieni šokki nähdä silmäparit vieressä heti, kun teki ensimmäistä rooliaan”, Kilpinen nauraa. ”Mutta samalla tuntui siltä, että kaikilla ensemblessä on valtava palo oppia jatkuvasti lisää.”
Osin Neumeierin ansiosta Hampuriin on kehittynyt erityinen tanssikulttuuri. Iso joukko ihmisiä, varttuneita balettifaneja, käy katsomassa kaikki baletin esitykset ja odottaa näytännön päätyttyä tanssijoita henkilökunnan ovella.
Heillä on kausikortit, joilla pääsee halutessaan joka ikiseen näytökseen. Kilpinen kertoo tutustuneensa moniin, jotka ovat käyneet esityksissä kymmeniä vuosia.
”Jäähyväiset olivat todella tunteikkaat!”
Kilpisellä oli Hampurissa kiinnitys, ja ensimmäisen vuoden jälkeen hänet ylennettiin solistiksi. Sellainen on jokseenkin kenelle tahansa tanssijalle unelmien täyttymys. Neumeier olisi halunnut pitää Kilpisen kolmannenkin vuoden, mutta Kansallisbaletista ei olisi saanut enempää virkavapaata.
”Lisäksi itselläni oli jatkuvasti kaipuu Suomeen perheen luokse, minkä John kyllä ymmärsi. Olen aina viihtynyt kotona, ja minusta asiat ovat Suomessa ihan loistavasti. Olen muutenkin aika tyytyväinen tyyppi.”
Atte Kilpisellä oli tanssijan uransa alussa pitkä lista koreografeja, joiden kanssa hän haluaisi joskus työskennellä. ”Oli Kyliánit, Goecket, Duatot, Neumeierit ja Saariset.” Nyt on laadittava uusi lista, sillä edelliset toiveet ovat jo toteutuneet. ”Crystal Pite, hän nyt ainakin!”
Kanadalaista Pitea pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä kiinnostavimmista nykytanssikoreografeista.
Kilpisen urakka Hampurin baletissa päättyi heinäkuun alussa L’Offrande musicale -festivaaleille Tarbesin pikkukaupungissa Etelä-Ranskassa. Neumeier vei sinne koko ensemblensä, yli 60 tanssijaa.
Vierailuteoksena oli kaksi vuotta sitten ensi-illassa ollut Ghost Light, joka sai innoituksensa korona-ajan turvavälimääräyksistä.
Kaksi tuntia ilman väliaikaa kestävä teos koostuu pääasiassa sooloista sekä duetoista, joita tanssivat toistensa viruksille muutenkin altistuneet pariskunnat. Silloin kun näyttämöllä on yhtä aikaa enemmän ihmisiä, he tanssivat turvavälien päässä toisistaan.
Kilpisen mukaan tämä oli Saksassa ainoa teos, jota sai tiukimpien kokoontumisrajoitusten aikana esittää. Se oli myös ensimmäinen koreografia, jossa Kilpinen tanssi sooloa Hampurissa. Ympyrä sulkeutui.
Mieleenpainuvin kokemus on silti Wienistä, jossa Hampurin baletti kävi esittämässä Neumeierin Beethoven Projectia. Kilpinen tanssi pääroolin 7. sinfonian ensimmäisessä osassa, ja milloin ei tanssinut, juoksi näyttämöllä.
Ryhmä vietti Wienissä kuusi päivää ja teki varsinaisten esitysten lisäksi läpimenon joka ikinen aamu ja ilta.
Kilpinen kutsuu roolia elämänsä rankimmaksi.
”Ajattelin, että jos tästä selviän, pystyn mihin vain.”
Isompaan mainoslakanaan kuin Wienissä Atte Kilpinen tuskin voi enää päästä – mutta kotiinpaluu on nyt palkinnoista paras. Turussa asuvat Kilpisen puoliso ja tämän kouluikäinen lapsi.
”Olen onnekas. Tuntuu uskomattoman hienolta, että voin taas työskennellä Kansallisbaletissa. Sitä paitsi hymyilin ja kävelin Hampurista lähtiessäni, mikä on kuulemma harvinaista.”
Elokuun alussa Kansallisbaletissa alkoivat Peppi Pitkätossun harjoitukset. Baletin hierarkiassa Kilpinen on ylennetty 1. solistiksi, Pepissä hän tanssii Tommin.