Tanssija Tero Saarinen: ”Olen oppinut kuuntelemaan kehoani”

Saarinen on ohittanut miestanssijoiden eläkeikän mutta ei aio lopettaa.

tanssi
Teksti
Riitta Kylänpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tarkka katse, kuin tikarilla pistäisi. Vahva leuka, korkeat poskipäät, korkea otsa. Ylväs ryhti. Jäntevä, silti rento olemus, vähän menninkäistä. Eläväiset kädet. Sormet kuin meriheinää, toisena hetkenä jotain muuta.

Tanssia voi myös silmillä. Mikä tahansa ruumiinosa voi esittää mitä tahansa. Kun liikkeet niputetaan, syntyy tanssija ja koreografi Tero Saarisen liikekieli, jota hän kutsuu pitkoksi. Parhaimmillaan liikkeiden letityksestä syntyy ”juhlapitko”.

Kriitikot ovat sanoneet, että Saarisen liikekieli on sekä brutaali että kaunis.

Nyt hänen liikehdintänsä on pelkästään sulavaa.

Hän napsii kurkkuviipaleita keittiön pöydästä Tero Saarinen Companyn tiloissa Aleksanterin teatterissa. Morphedin, Helsingin Juhlaviikoille valmistuvan uutuusteoksen harjoituksista on kulunut tunti.