Asiantuntija tylyttää Fennovoima-hanketta: ”Toiminta vastuutonta – ei täytä ydinenergialain vaatimuksia”
SK tutki: Ongelmat tiedetään, mutta Fennovoima ei salli avointa keskustelua.
Kuorma-autot rahtaavat kivimurskaa Fennovoiman työmaalle Pyhäjoen Hanhikivenniemellä. Puita on kaadettu sadan hehtaarin alueelta, jolle rakennetaan uusia teitä ja koulutuskeskus. Myös tulevan reaktorirakennuksen alueen louhintatyöt on tarkoitus aloittaa vielä tämän kuun aikana, vaikka ydinvoimalalla ei vielä ole edes rakentamislupaa.
Hanhikivi 1 on yksi lähivuosien suurimmista rakennushankkeista koko Euroopassa. Pyhäjoella työskentelee toistaiseksi runsaat sata ihmistä, mutta määrä nousee nopeasti useisiin tuhansiin, jos varsinaisen ydinlaitoksen rakentamiseen päästään suunnitelmien mukaisesti vuonna 2018.
Suomen kuudes ydinvoimalahanke sai alkunsa vuonna 2007, kun saksalainen energiajätti E.ON perusti Fennovoiman yhdessä suomalaisten energia- ja teollisuusyhtiöiden kanssa.
Teollisuudessa tärkeimpiä puuhamiehiä olivat Outokumpu, Rautaruukki ja Boliden. Yhtiöt ovat merkittäviä sähkön kuluttuja. Ne halusivat lisätä sähkön tarjontaa laskeakseen sen hintaa.
Fennovoiman organisaatiota on pyöritetty jo yhdeksän vuotta. Hanke on kulkenut kriisistä toiseen, ja suunnitelmat ovat muuttuneet moneen kertaan.
Koko projekti uhkasi kaatua lokakuussa 2012, kun E.ON löi hanskat tiskiin ja vetäytyi Suomesta. Pelastajaksi löydettiin Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom. Se otti vastuulleen E.ON:n 34 prosentin osuuden, ydinlaitoksen suunnittelun ja puuttuvan rahoituksen.
Käytännössä hankkeen vetäjänä toimii Rosatomin tytäryhtiö RAOS. Se on kuitenkin taustaltaan markkinointiyhtiö, jolla ei ole käytännön kokemusta ydinvoimaloiden rakentamisesta.
Rosatom on kuin valtio valtiossa. Konserniin kuuluu 350 tytäryhtiötä ja laitosta, joissa on yhteensä 258 000 työntekijää. Ydinvoimaloiden lisäksi se vastaa Venäjän ydinaseista, ydinjäänmurtajista sekä alan perustutkimuksesta ja tuotekehityksestä.
Rosatomin tausta on herättänyt epäilyjä ja pelkoja. Yhtiö toimii suoraan Kremlin alaisuudessa, ja sillä on merkittävä rooli Venäjän pyrkimyksissä energiasuurvallaksi. Yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja Boris Gryzlov on presidentti Vladimir Putinin johtaman turvallisuusneuvoston jäsen.
Venäläinen laitosvaihtoehto ei ollut mukana Fennovoiman alkuperäisessä periaatepäätöksessä, joten hakemusta jouduttiin täydentämään vuonna 2014. Eduskunta siunasi hankkeen äänin 115–74, mutta samalla edellytettiin, että yhtiön kotimaisen tai Euroopan talousalueelta tulevan omistuksen pitää olla vähintään 60 prosenttia.
Fennovoiman kotimaiset omistajat ovat ryhmittyneet Voimaosakeyhtiö SF:ään. Boliden ja monet muut yhtiöt ovat irtautuneet matkan varrella hankkeesta, ja samalla koko projektin luonne on muuttunut.
Fennovoiman piti olla kotimaisen teollisuuden markkinaehtoinen hanke, joka vähentäisi riippuvuutta Venäjän energiasta. Nyt yhtiön suurimpia omistajia ovat venäläinen valtionyhtiö Rosatom, Suomen valtion osittain omistamat Fortum ja Outokumpu sekä joukko kunnallisia sähköyhtiöitä, jotka ottavat riskiä veronmaksajien rahoilla. Fennovoima sitoo Suomen energiapolitiikan kymmeniksi vuosiksi Venäjän kylkeen.
Osa nykyisistäkin omistajista on tullut katumapäälle, mutta hankkeesta ei ole helppo irtautua. Esimerkiksi Kesko katsoo luopuneensa Fennovoimasta, mutta Voimaosakeyhtiö SF ei ole hyväksynyt päätöstä. Asiaa puidaan välimiesmenettelyssä.
Kesko on haluton kommentoimaan keskeneräistä riitaa. Viestintäpäällikkö Harri Utoslahti toteaa ainoastaan, että yhtiö jättäytyi hankkeesta ”taloudellisten, sopimuksellisten ja aikataulullisten riskien” vuoksi.
Myös Valio pyristelee irti Fennovoimasta. Yhtiö on yrittänyt myydä osakkeensa, mutta kiinnostuneita ostajia ei ole löytynyt. Sama koskee Kuopion energiaa, jolla on 1,6 miljoonaa euroa kiinni Hanhikivessä.
Viime kesänä uusia omistajia etsittiin konsulttivoimin ympäri Eurooppaa. Juuri ennen rakennuslupahakemuksen määräajan päättymistä ostajaksi ilmoittautui hämäräperäinen kroatialaisyhtiö Migrit Solarna Energija. Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) vihelsi pelin poikki, kun Migrit paljastui venäläisten bulvaaniksi.
Lopulta valtion energiayhtiö Fortum painostettiin omistajaksi Rehnin, Fortumin ja Rosatomin välisissä neuvotteluissa. Kun rakennusliike SRV saatiin mukaan ja Outokumpu kasvatti vielä omaa osuuttaan, kotimainen omistus saatiin hinattua vaadittuun 60 prosenttiin.
Säteilyturvakeskus Stukin tehtävänä on varmistaa, että ydinvoimalan suunnittelu ja tekninen toteutus ovat vaatimusten mukaiset. Ydinvoimalaitoksesta pitäisi esittää lähes täydellinen suunnitelma jo rakentamislupahakemuksen yhteydessä, mutta Fennovoiman suunnitelma on erittäin puutteellinen.
Yhtiöllä on ollut vaikeuksia lupahakemuksissa. Niitä koskevien suunnitelmien ensimmäisten versioiden toimittaminen Stukille viivästyi ensin loppusyksystä 2015 vuoden 2016 puolelle ja edelleen kesään 2016.
”Nämä paperit tulevat meille erissä”, sanoo Stukin projektipäällikkö Janne Nevalainen. ”Me tarvitsemme puoli vuotta aikaa sen jälkeen kun kaikki aineisto on toimitettu meille.”
Pääosan selvityksistä tekevät Rosatomin käyttämä venäläinen pääurakoitsija Titan-2 ja suunnittelutoimisto Atomproekt.
Apuna on myös konsulttitoimisto Worley Parsons, jonka kansainvälisen ydinvoimaosaston johtaja Djurica Tankosic on Fennovoiman hallituksen varajäsen. Wikileaksin vuotamien diplomaattisähkeiden mukaan hänellä on yhteyksiä ”bulgarialaiseen energiamafiaan”.
Worley Parsonsin epäillään vääristelleen Bulgariassa Belenen ydinvoimalahankkeen ympäristöraportteja. Belenen rakentaminen keskeytettiin neljä vuotta sitten, kun kustannukset olivat yli kaksinkertaistuneet alkuperäisestä suunnitelmasta.
Ovi käy tiuhaan Fennovoimassa. Yhtiön toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja suurin osa johtoryhmästä on joko erotettu tai eronnut matkan varrella. Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtaja on vaihdettu jo pariin otteeseen. Muutenkin henkilöstön vaihtuvuus on suurta, mikä kielii ilmapiiriongelmista.
Ongelmat ovat tiedossa yhtiön sisällä, mutta asioista ei sallita avointa keskustelua. Huhupuheiden mukaan ikäviä kysymyksiä tekeviä ja turvallisuudesta huolestuneita työntekijöitä painostetaan ja savustetaan ulos talosta.
Myös Stuk on kiinnittänyt huomiota salailevaan ilmapiiriin. Viime vuonna se teki Fennovoimassa viisi tarkastusta, ja sama tahti jatkuu hankkeen edetessä. Tarkastuskäynneistä on julkaistu yhteenvetoja, mutta varsinaiset raportit ovat salaisia, kunnes rakentamislupaa koskeva lausunto on annettu.
Stuk on vaatinut Fennovoimalta tuntuvia parannuksia sekä johtamis- että turvallisuuskulttuuriin. Ydinvoimalan kaltaisessa suurhankkeessa on tärkeää, että päätöksistä keskustellaan avoimesti. Tehtyjä ratkaisuja on voitava kyseenalaistaa.
Viime syksynä Stuk havaitsi, että aikatauluja on kiristetty turvallisuuden kustannuksella.
Joulukuussa Stukin edustajat tekivät tarkastusmatkan Pietariin Fennovoiman venäläisen pääsuunnittelijan Atomproektin toimistoon. He huomasivat myös siellä monia puutteita sekä johtamisjärjestelmässä että suunnittelussa. Yhtiön resursseja pidettiin liian pieninä näin suureen urakkaan.
Janne Nevalaisen mukaan Atomproektin suunnitelmat ovat edelleen puutteellisia. Niiden pohjalta ei voi vielä arvioida, täyttävätkö prosessit ja laadunhallinta suomalaiset vaatimukset.
Fennovoiman projektijohtaja Minna Forsström vakuuttaa, että Stukin vaatimukset otetaan vakavasti.
”Meidän on täytettävä ne yksiselitteisesti tai rakentamislupaa ei tule”, hän sanoo.
Suomen Kuvalehden haastattelema asiantuntija arvioi Stukin yhteenvetojen perusteella, ettei Fennovoiman toiminta täytä ydinenergialain vaatimuksia. Hän on seurannut hanketta pitkään, mutta ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.
”Ongelmia on tuotu esiin, mutta kukaan ei halua tarttua niihin”, hän sanoo. ”Fennovoiman toiminta on vastuutonta. Esimerkiksi laatujärjestelmän olisi pitänyt olla kunnossa vuosia sitten. Varsinainen suunnittelu olisi voitu aloittaa vasta sen jälkeen.”
Asiantuntija muistuttaa, että laitostoimittaja ottaa merkittävän riskin antaessaan sitovan tarjouksen ydinvoimalan kaltaisissa suurhankkeissa. Sen vuoksi suurimmat alihankintasopimukset pyritään neuvottelemaan valmiiksi jo ennakolta. Rosatomilla ei ole kuitenkaan vielä sopimusta edes ydinvoimalan turbiinilaitoksen ja automaatiojärjestelmien toimittamisesta.
”Ne ovat todella isoja urakoita. Sopimusteknisesti Fennovoiman hanke on nyt jo yli kaksi vuotta myöhässä”, hän arvioi.
Jos itse voimalan rakentamiseen päästään 2018, sähköntuotannon pitäisi Fennovoiman mukaan alkaa vuonna 2024.
”Tämä on kymmenen vuoden projekti”, Forsström korostaa. ”Me teemme valmistelevia töitä jo nyt. Esimerkiksi paineastian valmistus voidaan aloittaa jo ensi vuoden alkupuolella, vaikka meillä ei olekaan vielä varsinaista rakentamislupaa.”
Monet asiantuntijat pitävät aikataulua epärealistisena, sillä Rosatom ei ole pysynyt aikaisemmissakaan projekteissaan aikataulussa. Stuk puolestaan on ottanut oppia Olkiluodon kolmosyksikön rakentamisessa tehdyistä virheistä ja kiristänyt vaatimuksiaan. Nekin venyttävät todennäköisesti aikataulua, joten laitoksen valmistuminen saattaa siirtyä 2030-luvun vaihteeseen.
Myös ydinjätteiden loppusijoitus on yhä ratkaisematta. Fennovoiman on määrä esittää asiaa koskevat suunnitelmat kesäkuuhun mennessä. Yhtiö on pannut toivonsa Olkiluodon ja Loviisan voimaloiden ydinjätteistä vastaavaan Posivaan, joka sai marraskuussa rakentamisluvan loppusijoituslaitokselle ensimmäisenä ydinjäteyhtiönä koko maailmassa.
Posiva ei halua kuitenkaan vastuulleen kilpailijan jätteitä. Yhtiö tähtää ydinjätekonsultiksi kansainvälisille markkinoille, joten myös Fennovoimalle on tarjolla lähinnä asiantuntija-apua.
Fennovoiman ja venäläisten yhteistyö on kangerrellut alusta alkaen. Suunnitteluongelmien lisäksi Rosatomin valitsema venäläinen pääurakoitsija Titan-2 on myöhästellyt aliurakoitsijoiden palkkojen maksuissa. Forsströmin mukaan kysymys on Suomen ja Venäjän kulttuurieroista.
”Meillä on erilainen tapa kommunikoida ja tulkita asioita. Joudumme varmasti tekemään tämän asian kanssa töitä myös jatkossa”, hän sanoo.
Hanhikiven voimalan suunnittelun lähtökohtana ovat Rosatomin laitokset Kaliningradissa ja Sosnovyi Borissa. Molempien rakennustöissä on kuitenkin ollut ongelmia ja ne ovat vuosia myöhässä.
Ympäristöjärjestöt syyttävät Titan-2:ta leväperäisyydestä Sosnovyi Borissa. Pietarilaisen Green World -ympäristöjärjestön mukaan rakennustöissä on rikottu turvallisuusmääräyksiä ja väärennetty turvallisuusraportteja. Tiedot perustuvat Titan-2:n tytäryhtiön entisen työntekijän Viktor Aleinikovin selvitykseen.
Vakavimmat rikkeet liittyvät reaktorin primääripiirin hitsaussaumojen käsittelyyn. Aleinikovin mukaan hitsauksesta ovat vastanneet ammattitaidottomat työntekijät.
Stukin Nevalainen vakuuttaa, ettei vastaavia laiminlyöntejä voi tapahtua Suomessa. Hänen mukaansa kaikilta toimijoilta edellytetään avointa keskustelua ja turvallisuuskulttuuria tai rakentamislupaa ei myönnetä.
”Kaikki epäkohdat pitää tuoda saman tien julki työmaalla”, hän sanoo. ”Ilmapiirin pitää olla kannustava jo rakentamisen aikana.”
Muun muassa Suomen Kuvalehden kirjoitettua Titan-2:n laiminlyönneistä vihreiden kansanedustajat Hanna Halmeenpää ja Satu Hassi jättivät maaliskuun lopussa yhtiön toiminnasta kirjallisen kysymyksen elinkeinoministeri Rehnille.
”On aiheellista selvittää, noudattaako Fennovoima-hankkeen pääurakoitsija Titan-2 ydinvoimalan rakentamisessa vaadittavia turvallisuusnormeja referenssikohteissaan Venäjällä ja onko urakoitsijalla riittävän luotettavaa ydinvoimateknistä osaamista”, Halmeenpää totesi.
Forström Fennovoimasta vakuuttaa, että yhtiö suhtautuu syytöksiin vakavasti. Hän korostaa, ettei Sosnovyi Borin toimintamalleja tuoda Hanhikiven työmaalle, vaan kaikki työvaiheet ohjeistetaan Suomessa ja toteutetaan suomalaisten turvallisuussäädösten mukaisesti.
”Olemme keskustelleet asiasta Titanin kanssa”, hän sanoo. ”Titan on esittänyt omat tutkimuksensa, joiden mukaan Sosnovyi Borissa ei ole sellaisia ongelmia kuin väitetään.”
Titan-2 syyttää entistä työntekijäänsä Aleinikovia harhaanjohtamisesta ja on haastanut hänet oikeuteen. Aleinikov on paennut Venäjältä.
Titan-2 on yksityinen yritys, mutta myös sen johdolla on suorat yhteydet Kremliin. Yhtiön perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Grigori Naginski toimi Venäjän varapuolustusministerinä vuosina 2010–2011. Nykyinen pääjohtaja Jelena Naginskaja on hänen tyttärensä.
Grigori Naginskin toimintaan liittyy Venäjällä monenlaisia epäselvyyksiä. Muutama vuosi sitten hän joutui jättämään hallituksen alaisen erikoisrakentamisviraston Spetsstroin johtajan tehtävät puolustusministeriöön kohdistuneiden korruptiotutkimusten yhteydessä.
Naginski kuuluu Venäjän entisen puolustusministerin Anatoli Serdjukovin lähipiiriin. Presidentti Putin erotti Serdjukovin neljä vuotta sitten puolustusministeriön omaisuuden myyntiin liittyneiden epäselvyyksien vuoksi.
Fennovoima hyväksyi Titan-2:n voimalatyömaan pääurakoitsijaksi vuosi sitten. Suomalaisen SRV:n on tarkoitus toimia hankkeessa projektinjohtajana. Toistaiseksi yhtiöt eivät ole kuitenkaan päässeet sopimukseen yhteistyöstä ja keskinäisestä työnjaosta.
Rosatomille Fennovoima on strategisesti tärkeä. Se haluaa osoittaa maailmalle pystyvänsä tekemään länsimaiset vaatimukset täyttäviä ydinvoimaloita.
Fennovoiman arvion mukaan Hanhikiven ydinvoimalahankkeen kokonaiskustannukset nousevat 6,5–7 miljardiin euroon. Ydinvoimabisnes on kuitenkin riskialtista ja kustannukset nousevat usein huomattavasti alkuperäisistä arvioista. TVO:n Olkiluodon ydinvoimalan kolmosyksikön hinnaksi sovittiin alun perin kolme miljardia euroa, mutta nyt puhutaan jo kolme kertaa suuremmasta summasta.
Fennovoiman rakentamisvaiheen kuluista noin neljännes katetaan omistajien omalla pääomalla. Loput hoidetaan lainoilla, joiden hankkimisesta vastaa Rosatom. Rahoista noin 2,4 miljardia euroa tulee Venäjän hyvinvointirahastosta, joka on tarkoitettu tulevien eläkkeiden maksuun.
Rosatomin mahdollisuudet lisärahoitukseen ovat heikot. Venäjän talous on kriisissä, eikä hyvinä vuosina kerrytettyjä rahastoja haluta käyttää loppuun ennen vuoden 2018 presidenttivaaleja. Myös Ukrainan kriisin vuoksi venäläispankeille asetetut pakotteet vaikeuttavat tilannetta.
Monet asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet Hanhikivi-hankkeen kannattavuuden. Fennovoima toimii niin sanotulla Mankala-periaatteella, eli osakkaat saavat voimalasta sähköä omakustannushintaan omistusosuuksiensa suhteessa. Kustannukset hoidetaan vastaavasti.
Fennovoiman suomalaisille omistajille on luvattu 12 vuodeksi takuuhinta, joka saa nousta korkeintaan 50 euroon megawattitunnilta. Tällä hetkellä pörssisähkön hinta on alle puolet siitä, eikä kukaan pysty arvioimaan, mitä sähkö maksaa 2030-luvulla, kun takuuhinta päättyy.
Fennovoiman Forsström korostaa, ettei kannattavuutta voi laskea sähkön nykyisen hinnan perusteella.
”Kyllä sähköllä on kysyntää”, hän sanoo. ”Suomessa katoaa koko ajan tuotantokapasiteettia ja Loviisan ydinvoimalat poistetaan käytöstä 2030-luvulla.”
Eduskunta hyväksyi Fennovoiman ydinvoimalan periaatepäätöksen alun perin jo 2010. Silloinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) myönsi pari vuotta sitten, että tuolloin tehtiin paha virhe. Samaan aikaan ydinvoimalupaa hakenut Fortum pudotettiin pelistä, vaikka sillä olisi ollut huomattavasti enemmän kokemusta ja osaamista kuin Fennovoimalla.
Forsström vakuuttaa, että Fennovoima selviytyy vaikeuksista huolimatta urakastaan. Hän korostaa, että yhtiössä on mukana merkittäviä omistajia kuten Fortum, Outokumpu, SRV ja Rosatom, jotka haluavat varmistua, että voimala valmistuu ajallaan.
SK:n haastattelema asiantuntija on eri mieltä.
”Jonkun pitäisi viheltää aikalisä”, hän sanoo. ”Voi vain ihmetellä, ymmärtävätkö kaikki Fennovoiman suomalaiset osakkaat, kuinka vakava tilanne on.”
Hän arvelee, että koko hanke saattaa vielä kaatua.