23 milliä, kova mutta pehmeä

Paras jalkapallojoukkue ei muodostu 11 Teemu Pukista. Kentälle tarvitaan erityyppisiä pelaajia. Näin on myös jalkapallonurmen kanssa. Olympiastadionin nurmiseoksen koostumus on kentänhoitajien salaisuus. Nurmen hoidosta vastaa kenttämestari, joka on opiskellut alaa Englannissa.

Olympiastadion
Teksti
Hannu Toivonen
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

 

Aurélien Tchouaméni syöttää pallon jalkansa takaa Antoine Griezmannille. Pari kosketusta, ja pallo on jo seuraavalla sinipaidalla.

Pallo vierii kostealla nurmella jalasta jalkaan. Tottelee taitureita. Välillä lentää ilmojen halki ja pian lepää taas nurmen päällä.

Rytmikäs kannustus raikaa täpötäydessä Pohjoiskaarteessa, mutta peli pyörii kentän väärässä päässä. Ranska hallitsee Suomen kannalta historiallisen tärkeää MM-karsintaottelua Helsingin Olympiastadionilla.

Toisella jaksolla Teemu Pukki liukastuu sivurajan tuntumassa, mutta saa hankittua Suomelle vapaapotkun.

Ei tainnut johtua nurmesta, Pukki on ehkä valinnut väärät kengät, tuumaa paksussa toppatakissa ja sortseissa ottelua seuraava Jani Kurvinen kentän laidalla.

Pelikellon lähestyessä täyttä aikaa Kylian Mbappé ampaisee puolesta kentästä spurttiin, pallo liukuu nurmella ja lopuksi kiertyy Suomen maalin takanurkkaan.

Pettymys laskeutuu stadionille, Suomen unelma MM-jatkokarsinasta on jälleen kerran hautautunut. Juoksuradalla katsomon edessä seisoskeleva Kurvinen on pettymyksestä huolimatta tyytyväinen – kenttä toimi ja kesti hyvin. Jopa nopeimman pelaajan Mbappén nappulakenkien kuopaisut.

Pari asiaa häntä harmittaa. Nurmi olisi voinut olla vähän tummemman vihreä, ja tarkasti katsoessa kentässä näkyi muutama painauma.

Jani Kurvinen on Olympiastadionin vastaava kenttämestari. Hän on vastuussa siitä, että pallo liikkuu kentällä tasaisesti, nurmi on turvallinen miljoonien arvoisille tähdille ja että se vihertää niin kesällä kuin marraskuun puolivälissä.

Niin, ja siitä, että se on viimeisen päälle oikean pituinen jalkapallon pelaamiseen, tänään 23 milliä.

Sadat kasvatuslamput antavat Olympiastadionin nurmelle valoa ja lämpöä.
Lamput ostettiin Tukholman Friends Arenalta vuonna 2019.

Sadat kasvatuslamput antavat Olympiastadionin nurmelle valoa ja lämpöä. Lamput ostettiin Tukholman Friends Arenalta vuonna 2019.

Olympiastadionilla oli tänä vuonna ennätyspitkä kausi, yhteensä 236 päivää. Tapahtumia – otteluita ja harjoituksia – nurmella oli 182, niistä yli 150 Helsinki cupin junioriturnauksessa.

Kentän hoitaminen alkoi jo kevättalvella, kun suksikauppa kävi vielä kiivaana ja stadionin nurmi oli paksun lumipeitteen alla.

Kentänhoitajien oli loihdittava pelikuntoinen nurmi Suomen ja Bosnia-Hertsegovinan väliseen MM-karsintaotteluun 24. maaliskuuta. Eikä mikä tahansa nurmi. Sen piti täyttää jalkapalloliittojen Fifan ja Uefan tarkat standardit.

Tällä kertaa tavalliset nurmenhoitotoimenpiteet eivät riittäneet.

Stadionin kentänhoitoryhmään kuuluvat Jani Kurvisen lisäksi apulaiskenttämestari Vesa Kokko ja liikuntapaikanhoitajat Juhani Jude Vilokkinen sekä Eino Eikka Hämäläinen. He rullasivat kentälle neljä 13 metrin levyistä kasvatuslamppujärjestelmää. Levitettyinä niistä muodostui 26 metriä pitkiä valaisurakennelmia. Ne antoivat nurmelle lämpöä ja valoa.

”Ne ovat meidän keinotekoinen aurinkomme”, Kurvinen sanoo.

Lisäksi käytössä oli kuusi pienempää alumiinista lamppurakennelmaa.

Yhdessä suuressa yksikössä oli 96 kasvatuslamppua eli yhteensä lamppuja oli satoja. Kaapelia noin kolme kilometriä ja sähkön tarve samaa luokkaa kuin Hartwall-areenalla pidettävässä konsertissa.

Lamput hohtivat keltaista valoa yötä päivää noin kymmenen vuorokauden ajan.

Päivällä kentänhoitajat siirtelivät niitä muutaman tunnin välein.

Työ kannatti. Nurmi heräsi talvihorroksesta ja alkoi puskea vihreitä lehtiä.

Kenttämestareille sattui kuitenkin yksi pieni virhe. Noin tuhat kiloa painavia rakennelmia olisi pitänyt siirrellä myös öisin. Nurmeen tuli painaumia kumisista renkaista.

Ne kuitenkin onnistuttiin poistamaan lähes täysin harjaamalla ja leikkaamalla ruohoa. Eivätkä niitä olisi huomannut juuri muut kuin kentänhoitajien tarkat silmät.

Kasvatuslamput oli ostettu Olympiastadionille jo vuosina 2016–2020 tehdyn peruskorjauksen aikana.

Kun katsomojen päälle rakennettiin isot katokset, valoa ei päässyt nurmelle riittävästi. Ilman lamppuja ei enää olisi pärjätty, kertoo Kurvinen.

Lampuissa oli kuitenkin yksi huono puoli. Niistä puuttui tietty valon aallonpituus, joka vahvistaisi juuristoa.

”Se saadaan kuntoon lannoitteella.”

Jalkapallonurmi vaatii monenlaisia hoitotoimia, jotta se pysyy tasaisena ja oikean tuntuisena. Pallon pitää liikkua nopeasti ja kimmota sopivasti. Nappulakengän täytyy pureutua nurmeen, muttei liikaa. Myös värillä on väliä. Kentän pitäisi olla tummanvihreä.

Jani Kurvisen puhelin oli soinut läpi yön. Brittiläisen Muse-yhtyeen konserttilava oli vastoin piirustuksia tullut paikoin nurmen päälle. ”Koko nurmikko kuoli siltä kohdalta.”

Bosnia-Hertsegovina-ottelu ei ollut ensimmäinen kerta, kun nurmi piti saada pystyyn ja viheriöimään pikavauhdilla.

Heinäkuun lopulla vuonna 2013 Kurvisen puhelin oli soinut läpi yön. Aamulla syy selvisi. Brittiläisen rockyhtyeen Musen konserttilava oli vastoin piirustuksia tullut paikoin nurmen päälle.

”Koko nurmikko kuoli siltä kohdalta.”

Kentänhoitajille tuli kova kiire, koska jo kahden viikon kuluttua stadionilla kohtaisivat harjoitusottelussa Englannin Valioliigan suurseurat Arsenal ja Manchester City.

He panivat parastaan, eikä työtunneista säästelty.

Kurvinen jopa pyysi englantilaista tuttua kenttämestarigurua saapumaan suunniteltua aikaisemmin Helsinkiin, jotta tämä voisi tarkastella tilannetta.

Joka aamu Kurvinen pyöräili stadionille katsomaan, oliko nurmi lähtenyt kasvamaan. Yhtenä aamuna vihreitä lehtiä pilkisti maasta.

”Voittajafiilis, peliin oli vielä kuusi päivää.”

Pelin jälkeen Arsenalin managerilegenda Arsène Wenger kehui nurmea erinomaiseksi.

 

Englanti on johtava maa jalkapallokenttien hoidossa. Sieltä tulevat usein EM- ja MM-kisojen nurmista vastaavat ryhmät.

Maan nurmikulttuurista kertoo se, että urheilukenttien – jalkapallon, rugbyn, tenniksen, golfin ja kriketin – hoitoa voi opiskella 3–4 vuotta. Valioliiga-joukkueiden kenttämestarit ajavat lähes yhtä hienoilla autoilla kuin pelaajat.

Myös Jani Kurvinen on hakenut oppia Britanniasta. Hän on suorittanut toisen vuosikurssin opinnot arvostetussa, nurmen hoitoon erikoistuneessa Grounds Management Associationissa, toisena suomalaisena. Siellä pureuduttiin perusteellisesti kentän hoitoon: käytiin läpi kentän rakentamista, hiekan ominaisuuksia, hoitotoimia ja lainsäädäntöä.

Sitä ennen hän oli valmistunut Suomessa liikuntapaikanhoitajaksi ja liikuntapaikkamestariksi sekä opiskellut golfnurmen teoriaa.

Myöhemmin Kurvinen on hakenut lisäoppia perinteikkäistä brittiseuroista, kuten FC Southamptonista ja Blackburn Roversista. Keskustellut kenttämestarien kanssa, miten nurmi kannattaa leikata, mitä nurmilajikkeita käyttää ja kuinka usein kenttä pitäisi ilmata. Kun hän sai tietää, että monessa brittiseurassa ilmataan viikon tai kahden välein, stadionilla alettiin ilmata 2–3 kertaa viikossa.

”Me halutaan tehdä täällä vähän paremmin”.

Kurvinen aloitti Olympiastadionilla kausityöntekijänä vuonna 1997. Varsinainen vastuu nurmesta siirtyi hänelle 2009.

Hän on elänyt Olympiastadionin nurmen tahtiin. Asunutkin stadionilla olleessa asunnossa 17 vuotta.

 

Syksyllä 2018 Heikki Lehtimäki vastasi puhelimeen Turun lähistöllä Pöytyällä. Langan päässä oli Olympiastadionin kentän rakentamisesta vastanneen yrityksen tekninen johtaja. Hän tiedusteli, voisiko Lehtimäen yritys Vihervakka antaa tarjouksen stadionille asennettavasta siirtonurmesta.

Kyllähän se sopii, vastasi Lehtimäki.

Marraskuussa Vihervakan siirtonurmiviljelyksille Virttaalle, 60 kilometriä Turusta koilliseen, saapui ryhmä tarkastamaan, sopiiko yrityksen siirtonurmi stadionille. Suomeksi sanottuna, onko se riittävän hyvä.

Ryhmään kuului myös kenttämestari Kurvinen.

Lehtimäki oli hieman hämillään vieraiden saapumisesta. Yleensä nurmen tilaajat eivät tule omine laitteineen nurmea ja sen pohjaa tutkimaan.

Nyt tehdäänkin Olympiastadionin nurmea, Kurvinen totesi.

Kurvinen kairasi maasta muutaman kymmenen sentin syvyisen poikkileikkauksen. Tällä haluttiin varmistaa, että pohja on oikea, hiekkaa. Hiekkaahan se oli.

Vielä kun nurmilajikkeet olivat sopivia, sopimus lyötiin lukkoon.

Käytännössä nurmen kasvattaminen alkoi vasta seuraavana kesänä. Sille laadittiin omahoito-ohjelmansa: leikattiin monta kertaa viikossa, kasteltiin, lannoitettiin ja suojattiin kasvinsuojeluaineella. Siihen kylvettiin uusia lajikkeita. Kurvisen valitsemaa siemenseosta.

 

Jalkapallostadionille ei käy mikä tahansa puistonurmikko, vaan nurmen on oltava juuri oikeanlainen. Pallon pitää liikkua nopeasti ja kimmota sopivasti. Nappulakengän täytyy pureutua nurmeen, muttei liikaa.

”Kova mutta pehmeä”, Kurvinen kuvaa.

Kurvinen ei suostu kertomaan Olympiastadionin kentän nurmiseoksen tarkkaa koostumusta. Se on kentänhoitajien salaisuus.

Sen hän paljastaa, että päälajikkeeksi on valittu niittynurmikka. Se on kulutuskestävä ja sopii pohjolan karuihin olosuhteisiin.

Vielä piti valita oikea niittynurmikkalajike. Nurmentutkimuskeskus Sterfin taulukoita tutkimalla parhaaksi osoittautui Yvette. Se sai 5,7/9 pistettä kulutuskestävyydestä ja versotiheydestä, väristä 6,1 ja taudinkestävyydestä 5,4.

Sen lisäksi seoksessa on viittä eri englanninraiheinää.

Paras jalkapallojoukkue ei muodostu 11 Jari Litmasesta. Kentälle tarvitaan taitavan pelintekijän lisäksi erityyppisiä pelaajia. Näin on myös jalkapallonurmessa, Kurvinen sanoo.

Alun perin stadionille tuoduissa nurmimatoissa oli myös vähän nurminatalajikkeita, mutta niitä kentänhoitajat ovat pyrkineet poistamaan raiheinää istuttamalla.

Ja riesana ovat myös rikkaruohot.

Joskus muilta kentiltä lainattujen koneiden mukana on saattanut tulla kylänurmikkaa. Sitäkin kentänhoitajat yrittävät hävittää raiheinää istuttamalla.

 

Yleensä kaikki lähtee laadukkaasta perustuksesta. Sen päälle voi rakentaa hienouksia, kuten täydellisen jalkapallonurmen.

Helsingin Olympiastadionin perustukset alkavat noin metrin syvyydestä. Siellä ovat salaojat, joita on 2,5–3 metrin välein. Normaalisti salaojia on jalkapallonurmen alla 5–10 metrin välein, mutta stadionilla tavallinen ei riitä.

Kurvisen tavoitteena on Pohjois-Euroopan paras nurmi. Jokaisen yksityiskohdan pitää olla kunnossa.

Salaojien päällä on puoli metriä lähes pelkkää hiekkaa. Se on kentän kantava kerros.

Mutta ei nurmea saada viheriöimään talven kynnyksellä pelkällä hiekalla. Tarvitaan myös teknologiaa.

Kantavan kerroksen päällä, noin 30 sentin syvyydessä on 6 kosteusmittaria, 16 lämpötila-anturia ja kuuteen lohkoon jaettu lämmitysputkisto. Lämmitysjärjestelmä varmistaa, että juuret saavat riittävästi lämpöä.

Juuri nyt, marraskuussa, seitsemän sentin syvyydessä pitäisi olla noin 10 astetta. Silloin maan mikrobit toimivat ja juuret puskevat lisää vihreää.

Tekniikan päällä on 30 senttiä paksu kasvukerros. Se on 90-prosenttisesti hiekkaa, loput turvetta.

Aiemmin stadionin kasvukerroksessa oli myös savea, mutta siitä Kurvinen halusi eroon. Savi pidättää vettä, jolloin kentälle voi jäädä lammikoita. Savi ei ole hyväksi myöskään juurille, koska ne eivät pysty rönsyilemään vapaasti sen läpi.

Myös hiekan laadulla on merkitystä. Erityisten tärkeää on, että se läpäisee hyvin vettä. Näin kentälle ei synny lammikoita ja kentän käyttöpäivät lisääntyvät.

Jokaisesta 150 tonnin hiekkakuormasta Kurvinen lapioi näytteen pussiin ja laittoi sen puoleksitoista tunniksi uuniin.

Kun uusitun Olympiastadionin nurmea alettiin rakentaa vuonna 2019, paikalle kärrättiin 10 000 tonnia hiekkaa ja kasvualustaa. Jokaisesta 150 tonnin kuormasta Kurvinen lapioi näytteen pussiin ja ajoi sen Töölön pallokentälle.

Siellä oli uuni, jonne hän laittoi näytteen puoleksitoista tunniksi. Sen jälkeen kuuma hiekkanäyte ajettiin seulan läpi ja samalla kenttämestari seurasi näytöltä hiekan rakennekäyrää, jotta se on juuri oikeanlaista.

Loppukesästä hiekka joutui jo käytännön testiin, kun pääkaupunkiseudulle saapui rankkasade. Vettä satoi paikoin yli 50 millimetriä, ja metro jouduttiin pysäyttämään.

Kurvinen mietti, mitenköhän juuri valmiiksi saatu kasvukerros selviää rankkasateesta. Kentällä ei ollut lätäkön lätäkköä. Vesimassat olivat hulahtaneet hiekan läpi.

Nyt on onnistuttu, tuumasi Kurvinen.

 

Siirtonurmi kasvoi kesällä 2019 Virttaalla. Kolmen hehtaarin alueella, kangasmetsän kupeessa.

Olympiastadionin ryhmä kävi tarkastamassa nurmea kolme kertaa. Mittasi muun muassa nurmen vedenläpäisykykyä ja juurten paksuutta. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Projekti pidettiin salassa, koska stadionin mittava ja kallis remontti oli herättänyt myös kritiikkiä. Haluttiin varmistaa, ettei kukaan tärvele nurmea.

”Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ollut”, Heikki Lehtimäki sanoo.

Syyskuussa 2019 nurmilakeudelle jyrisi traktori, jonka perään kiinnitetty nostokone leikkasi maasta metrin levyisiä ja 15 metriä pitkiä paloja ja kääri ne rullalle. Viisi täysperävaunukuormaa nurmea ajettiin muutaman päivän aikana Helsinkiin.

Aamuisin nostetut nurmirullat levitettiin jo iltapäivällä stadionin kasvukerroksen päälle. Jotta juurtuminen varmasti onnistuisi, Kurvinen käveli mukana ja puhalsi puhaltimella irtokivet ja ylimääräisen hiekan pois.

 

Lokakuun 26. päivänä 2021 Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen pelaajat astelivat päät painuksissa Olympiastadionin nurmelta stadionin uumeniin. Irlanti oli juuri voittanut Helmarit 2–1 MM-karsintaottelussa.

Tästä alkoi nurmen valmistelu kauden viimeiseen koitokseen, marraskuun 16. päivänä pelattavaan Suomi–Ranska-otteluun.

Kello oli vähän yli kahdeksan illalla, kun Kurvinen, Kokko ja Vilokkinen työnsivät kentälle kolme ruohonleikkuria, joiden terien paikalle oli asennettu pyörivät harjat.

Surisevat leikkurit alkoivat edetä poikittain kentän päästä päätyyn. Jokainen neliö käytiin läpi.

Harjat viistivät nurmea ja keräsivät pelin aikana irronnutta ruohoa. Samalla nurmi nousi pystyyn.

Vilokkinen johti ryhmää kuten tavallista. Hänellä on tarkka silmä ja ajolinjat. Näin kentälle muodostuvan ruudukon reunat pysyvät tarkkarajaisina.

Aamulla seitsemältä hoitotoimet jatkuivat nurmen ilmaamisella. Vilokkinen ajoi kentän pitkittäin päästä päätyyn perässä vedettävällä koneella, joka iskee reikiä kenttään, naps, naps, naps. Yhteensä 2,9 miljoonaa reikää. Niiden kautta juuret saavat ilmaa, vettä ja happea.

Sitten Vilokkinen kylvi reikiin lannoitetta työnnettävällä laiteella. Lopuksi kenttä kasteltiin ja lämpölamput aseteltiin maalien edustoille.

Kaikki hoitotoimet oli tehty kello kahteentoista mennessä. Nurmi pääsi rauhoittumaan.

Tuuli puhalsi puuskissa lähes 17 metriä sekunnissa. Kaupungin nukkuessa Vilokkinen ja Hämäläinen roikkuivat kasvatuslampuissa ja yrittivät pitää niitä paikoillaan.

Suomi–Ranska-otteluun oli aikaa yhdeksän päivää. Varhain sunnuntaiaamuna 7. marraskuuta Jani Kurvinen keitti kotonaan teetä ja katsoi säätiedotuksen kuten jokaisena aamuna. Helsinkiin luvattiin yöpakkasia.

Kurvinen vilkaisi vielä tabletista stadionin nurmea kuvaavan kameran kuvan. Kaikki näytti hyvältä.

Edessä oli kova viikko.

Viikon aluksi nurmi leikattiin, pitkittäin ja poikittain, jotta se pysyy mahdollisimman tasaisena. Tällä kertaa 25 millimetrin pituiseksi.

Sen jälkeen Kokko sumutti pienellä päältä ajettavalla traktorilla nurmelle lannoitteen, jossa oli mukana vihreää väriainetta. Kentän pelilliset ominaisuudet ovat tärkeimmät, mutta sen lisäksi nurmen pitää näyttää hyvältä, tummanvihreältä.

Ja ne jalkapallokentän kuuluisat raidat. Ne saadaan näkymään, kun nurmea leikataan eri suuntiin, jolloin valo heijastuu korsista eri tavalla. Yleensä Olympiastadionilla on raidat tai ruudut, mutta kentänhoitajat kokeilevat mielellään myös muunlaisia kuvioita.

Kurvinen päätti ottaa kasvatuslamput jälleen käyttöön.

Kentälle levitettiin yöksi myös kasvatusharsot, jotka pitävät nurmen lämpimänä. Ne ovat samaa materiaalia kuin mansikkaviljelmillä.

Kevään Bosnia-Hertsegovina-ottelusta oli opittu. Lamppuja päätettiin siirrellä myös öisin neljän tunnin välein. Kurvinen ja Kokko työskentelivät päivävuorossa, Vilokkinen ja Hämäläinen yövuorossa.

Nyt työtunneista ei säästelty. Talvella ehtisi hieman lepäämään ja jopa lomailemaan.

Kaikki sujui pääosin suunnitelmien mukaan, mutta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Helsingissä tuuli navakasti. Tuuli puhalsi puuskissa lähes 17 metriä sekunnissa ja tempaisi kasvatuslamput liikkeelle.

Kaupungin nukkuessa Vilokkinen ja Hämäläinen roikkuivat lampuissa ja yrittivät pitää niitä paikoillaan. Myös harsojen kanssa oli ongelmia. Ne repesivät tuulessa.

Seuraavana päivänä Kurvinen ja Kokko keräilivät useamman tunnin ajan litimärkiä harsoja. Sitten takaisin hoitosuunnitelmaan: nurmi leikattiin.

Kurvinen oli sään oikuista huolimatta luottavainen: kenttä saadaan hyvään kuntoon.

”Periaatteessa vain lumi puuttui. On ollut pakkasta, tuulta, vesisadetta ja auringonpaistetta.”

 

Lauantaiaamuna edessä oli pitkä päivä, viimeinen varsinainen hoitopäivä ennen tiistaista Suomen ja Ranskan kohtaamista. Maanantaina Suomi ja Ranska harjoittelisivat kentällä. Silloin tehtäisiin enää hienosäätöä.

Kurvinen aloitti ilmaamalla. Hämäläinen ja Vilokkinen kärräsivät lamppuja talvisäilytykseen.

Sen jälkeen Vilokkinen sääti ruohonleikkurien terät oikeaan korkeuteen, 23 milliin.

Terien terävyys testataan paperilla. Jos terät ovat tylsät, ne repivät nurmea. Silloin nurmi on alttiimpi kasvitaudeille.

Pian kolme surisevaa leikkuria kävivät kentän läpi päästä päähän.

Kokko oli noussut stadionin torniin ottamaan valokuvan, josta tarkistettiin, oliko kenttä oikean värinen ja näkyikö siinä painaumia.

Ihan hyvältä näytti, lähes niin hyvältä kuin marraskuussa voi. Nurmi oli lamppujen painosta hieman lysyssä, mutta leikkaamalla se saataisiin pystyyn.

Sitten Kurvinen ja Vilokkinen jyräsivät kentän tasaiseksi sähköautojen perässä vedettävillä, tuhatkiloisilla lieriön muotoisilla jyrillä. Ensin pitkittäin keskeltä sivurajoja kohden. Näin mahdolliset irtopaakut kulkeutuivat pois kentältä. Sitten taas poikittain.

Kurvinen hörppi ajaessaan teetä ja hoiti asioita: pyysi puhelimitse Kokkoa tuomaan harsoja kentän laidalle ja seurasi, milloin pakkanen saapuu. Näytti tulevan kuuden seitsemän aikaan.

”Sitä ennen nurtsi pitäisi saada harsojen alle lämpöiseen.”

Illalla keinovalojen hohtaessa miehet tekivät loppusilauksen: maalasivat rajaviivat virittämiensä vaijerien avulla.

Vähän vasemmalle. Snadisti oikealle.

”Jes, nyt on hyvä!”

”Ihan hyvä keskiraja tuli, Niinistön kelpaa katsella.”

Kun kenttä oli maalattu, nelikko levitti nurmen päälle seitsemän koko kentän levyistä kasvatusharsoa. Nyt nurmi pysyisi plussan puolella, vaikka yöllä hieman pakastaisi.

Vielä kasvatuslamput maalien edustoille.

Tytär – kuten kentänhoitajat nurmea kutsuvat – jäi odottamaan maanantaita.

 

Isänpäivä oli päätetty jättää vapaaksi. Silti Kurvinen kävi aamulla ja vielä illallakin avovaimonsa ja lastensa kanssa siirtelemässä lämmityslamppuja maalien edustoilla.

Hän ei halunnut kenttään painaumia. Eikä nurmi voi loputtomasti ottaa vastaan valoa ja lämpöä.

 

Erotuomari on viheltänyt pelin päättyneeksi Helsingin Olympiastadionilla.

Suomen pelaajat kiertävät stadionia ja kiittävät kannattajia. Pohjoiskaarre jättää hyvästit pitkäaikaisille maajoukkuepelaajille Paulus Arajuurelle ja Joona Toiviolle.

”Joona Toivio, Joona Toivio”, rytmikäs laulu raikaa.

Vähän ennen puoltayötä pelaajat astelevat pukusuojaan ja kentälle kävelee vaaleanpunaisiin liiveihin pukeutuneita miehiä.

On taas huoltotöiden aika. Ensin tutkitaan kenttään syntyneet vauriot. Nurmenhoitokepeillä taputellaan liukutaklauksista jääneitä pieniä viiruja.

Kurvinen huomaa yhden kahden sentin syvyisen kuopan, mutta muuten kenttä on kunnossa.

Nurmi kesti jälleen kerran 90 minuutin rasituksen.

Vilokkinen, Kokko ja Hämäläinen työntävät vihreät laitteet nurmelle ja alkavat harjata. Jälleen pohjoispäädystä poikittain kentän läpi.

Kurvinen säräyttää ilmauskoneen päätyrajalla käyntiin, ja nurmeen alkaa syntyä tällä kertaa sormenpään kokoisia reikiä.

Noin kahden tunnin kuluttua kenttä on harjattu. Vilokkinen, Kokko ja Hämäläinen lähtevät kotiin.

Myös Kurvinen lopettaa työt, laittaa stadionin valot pienemmälle. Hän astelee Pohjoiskaarteen alla olevaan varastoon, jonka keskellä odottaa ilmalla täytettävä sänky.

 

Herätyskello soi aamulla ennen seitsemää.

Nyt nurmea aletaan laittaa talven lepoon. Ilmausta, hiekan levitystä kentälle, siemenseoksen kylvöä ja päälle lisää hiekkaa. Lopuksi kentän läpi ajetaan sähköautolla, jonka perässä oleva lana painaa hiekan koloihin.

Vähän lannoittamista ja muita hoitotoimia. Sitten kenttä alkaa olla valmis talven tuloon.

Parhaassa tapauksessa maa jäätyy lähiviikkojen aikana ja nurmelle sataa paksu valkoinen lumipeite. Sen alla tyttären olisi hyvä levätä lämpimässä talven yli.