Arkkiatri Risto Pelkonen: Koulutusta kuolevien hoitajille

kuolema
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hoitajien aiheuttamat kuolemat ovat taas puheenaihe. Arkkiatri Risto Pelkonen kommentoi asiaa SK:lle vuonna 2007.

Helsinkiläistä perushoitajaa epäillään neljästä murhasta ja seitsemästä murhan yrityksestä. Eilen käräjäoikeus tuomitsi insuliinimyrkytyksistä syytetyn nokialaisen sairaanhoitajan elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Arkkiatri Risto Pelkonen kommentoi aihepiiriä Suomen Kuvalehden numerossa 33/2007.

Risto Pelkonen

Joroisten terveyskeskuksessa ja Ylisen kuntoutuskeskuksessa tapahtuneet kuolemantapaukset puhuttavat. Onko näissä tapauksissa kyse samoista asioista, lääketieteen ja kirurgian tohtori, arkkiatri Risto Pelkonen?

“Vaikea vastata koska tästä jälkimmäisestä tapauksesta, jossa sairaanhoitajan epäillään myrkyttäneen hoidokkejaan, kaikki olennaiset tiedot puuttuvat. Joroisten tapauksessa raskain epäily on herännyt siitä, että lääkäri on arvioinut tilanteen ja hoidon tarpeen toisin kuin omaiset.”

Ovatko tällaiset tapaukset Suomessa ongelma?

“Julkisuuteen on tullut joitakin yksittäistapauksia, en usko että kyseessä on mikään trendi. Suomessa hoitohenkilökunnan moraali on korkeatasoinen.”

Miten sairaanhoitolaitosten toimintaa valvotaan?

“Ensinnäkin henkilökunta valvoo toinen toisiaan. Potilas voi aina valittaa tai kannella hoidosta. Omaiset ja mediakin valvovat. Viranomaisten puolelta Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitus tutkivat hoidosta tehtyjä kanteluja. Lisäksi tutkitaan erilaisia sairaalatilastoja ja apteekkien lähettämiä tietoja lääkemääräyksistä.”

Pitäisikö valvontaa tehostaa?

“En näe siihen mitään aihetta. Lääkärien ja sairaanhoitajien ammattitaitoa on ylläpidettävä jatkuvan täydennyskoulutuksen avulla. Kaikilla on velvollisuus osallistua ja osallistumista tulisi seurata. Kuolinhoidon ja vanhusten hoidon erityispiirteisiin pitäisi kiinnittää jo peruskoulutuksessa enemmän huomiota.”

Onko kuolemansairaan potilaan hoidosta ohjeistusta?

“Meillä on hyvin vähän lainsäädäntöä kuolinhoidosta. Toiset oikeusoppineet ovat sitä mieltä, että siitä tarvittaisiin enemmän lakeja, toiset ovat sitä vastaan, koska tapaukset ovat yksilöllisiä. Nuorille lääkäreille tilanteet ovat haastavimpia, niissä tarvitaan elämänkokemusta ja käytännön ammattitaitoa.”

Millaista valtaa lääkärillä on kuolemansairaan potilaan hoidossa?

“Lähtökohtaisesti potilas on päättäjä omassa asiassaan. Jokaiseen merkittävään hoitotoimenpiteeseen tarvitaan potilaan suostumus, tai jos hän ei itse voi sitä antaa, se kysytään omaisilta. Jokainen ihminen voi tehdä etukäteen hoitotahdon, jossa hän kertoo miten toivoo, että häntä elämän loppuvaiheina hoidetaan.”

Mikä on merkittävä hoitotoimenpide?

“Tästäkään ei ole lakia säädetty, mutta hyvän hoitokäytännön mukaan vakavasti sairaalta potilaalta ei esimerkiksi tarvita lupaa antibioottien vaihtamiseen tai muihin pieniin teknisiin toimenpiteisiin. Leikkaus- ja lääkehoitoon, suuriin tutkimuksiin ja parantavasta hoidosta luopumiseen tarvitaan lupa potilaalta tai omaisilta.”

Entä jos omaisia ei tavoiteta?

“Silloin lääkäri päättää sen mukaan, minkä arvelee olevan parasta potilaalle. Se on käytäntö myös aina hätätilanteessa.”

Milloin potilas saa kuolla?

“Kun näyttää, että kuolema on väistämättä lähellä, siirrytään oireenmukaiseen hoitoon. Potilaan loppuelämästä pyritään saamaan mahdollisimman hyvä, mutta parantumiseen tähtäävästä hoidosta luovutaan.”

Ovatko kaikki lääkärit tästä samaa mieltä?

“En usko, että tästä on mitään periaatteellisia erimielisyyksiä. Hoitoryhmissä voi olla sisäisiä erimielisyyksiä, ja potilaan omaiset ja hoitohenkilökunta voivat kylläkin olla keskenään eri mieltä hoidon jatkamisesta.”

Missä potilas saa kuolla?

“Kaksi kolmasosaa kuolevista ihmisistä on yli 80-vuotiaita, yleensä pitkäaikaisia tauteja kuten syöpää, sydän- tai verisuonitautia sairastavia. He ovat jo laitoshoidossa, joten kuolinpaikka määräytyy sen mukaan. Jos potilas haluaa kuolla kotonaan, se pyritään järjestämään. Olennaista ei aina ole paikka, jossa kuolinhoito annetaan, vaan että sitä antava väki on ammattitaitoista ja tila on rauhallinen ja yksityisyyttä kunnioittava.”

Teksti Emma Suominen
Kuva Markku Ulander / Lehtikuva