Henkilöstövaihdokset Venäjällä viittaavat siihen, että maa valmistautuu pitkään sotaan
Venäjällä äskettäin tehdyt henkilöstövaihdokset uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä ovat enemmän kuin vain henkilöiden kierrätystä. Ne sisältävät johtosuhteiden ja tehtävien uusia järjestelyjä, kirjoittaa puolustusvoimien entinen komentaja Ari Puheloinen.
4
MIN
Valintaansa liittyen parlamentin liittoneuvostossa puhuessaan uusi puolustusministeri Andrei Belousov sanoi presidentin antaneen hänelle kaksi tehtävää.
Ensimmäinen on asevoimien talouden täysipainoinen integrointi maan talouteen, asevoimien menojen tosiasiallinen kasvu huomioon ottaen. Puolustusministeriön ja siviililaitosten toiminnat integroidaan asevoimien uuden kaluston ja kulutusmateriaalien tuotannossa, tieteellisessä tutkimuksessa siviili- ja kaksikäyttötuotteiden kehittämisessä ja digitaaliteknologiassa. ”Kaikki, mikä maassa on tehokasta ja pitkälle kehittynyttä, on suunnattava voiton saavuttamiseen ja asevoimien tehtävien toteutuksen tukemiseen”, Belousov sanoi.
Toisena tehtävänä on puolustusministeriön ja sotatalouden rahoituksen käytön tehokkuuden ja vastuullisuuden maksimointi. Korruptio ei puheessa ollut suoranaisesti esillä, mutta Belousov mainitsi kontrollin merkittävästä vahvistamisesta sekä omasta ”teräsbetoninlujasta” periaatteestaan: erehtyä saa, mutta ei valehdella. Asevoimien henkilöstötäydennyksestä Belousov mainitsi käynnissä olevat erityistoimet ja tähdensi erikseen, että ne eivät tarkoita liikekannallepanoa (mobilizatsija).
Epäilemättä linjauksissa on kyse tähänastisten puutteiden korjaamisesta, mutta vaikka jo viime vuonna päätettiin siirtyä sotatalouteen, maininta integroinnista kuvaa muutoksen syvyyttä. Puolustusteollisuus asetetaan talouden keskelle, mikä tarkoittanee eräänlaista tuotanto- ja talouselämän mobilisointia. Puolustusministerin tehtävissä painottuvat taloudellisen tehokkuuden parantaminen ja sodankäyntikyvyn kehittäminen.
Presidentti Putinin sanoin Belousov ”osaa ottaa huomioon talouden kokonaisuuden”. Belousov näyttää keskittyvän sodankäynnin tukemiseen enemmänkin kuin että puuttuisi sotilaallisiin yksityiskohtiin. Hän on teknokraatti ilman näkyviä poliittisia ambitioita (kuten useimmat ministerit). Häntä tuskin nähdään edeltäjänsä tapaan armeijankenraalin univormussa, ainakaan jatkuvasti.
Belousovin voidaan odottaa toimivan eri tavoin kuin edellinen siviilitaustainen puolustusministeri Anatoli Serdjukov (2007–2012). Serdjukovin edeltäjät olivat sotilaita, joilla on ollut kattava käskyvalta asevoimiin.
Venäjällä toki on tiedetty, että siviilipuolustusministerit länsimaissa keskittyvät politiikkaan eivätkä puutu asevoimien johtamiseen. Serdjukov kuitenkin toimi suhteessa asevoimiin samaan tapaan kuin edeltäjät, mutta vailla sotilaskoulutusta, minkä vuoksi asevoimissa on pidetty monia hänen uudistuksiaan huonoina.
Belousovin tehtäväkenttä asevoimien suhteen näyttää rajatummalta, muistuttaen länsimaista mallia. Se voi merkitä asevoimien komentajan ja presidentin välisen suoran yhteyden ja samalla komentajan aseman vahvistumista.
Sergei Šoigu ei ollut tyypillinen siviilitaustainen puolustusministeri, vaikka hänellä ei olekaan ammattisotilaan taustaa. Vuosina 1991–2012 hän johti sotilaalliseen tapaan organisoidun poikkeustilaministeriön alaa, missä on tarvittu operatiivista, jopa strategista johtamiskykyä. Uudessa tehtävässään turvallisuusneuvoston sihteerinä Šoigulle kuuluvat turvallisuusviranomaisten toiminnan koordinointi, sotateollisen komission ja sotilasteknisen yhteistyön sekä ulkomaisen yhteistyön johtaminen.
Näin Šoigu kytkeytyy puolustusteollisuuden tuotantoon. Šoigun tehtäväpainotus on erilainen kuin hänen edeltäjänsä Nikolai Patruševin, ja hänelle tuskin tulee samankaltaista asemaa kuin sihteerillä kolmiossa Putin-Patrušev-Bortnikov (Aleksandr Bortnikov on turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja). Šoigun siirron syitä arvioitaessa selvää on, että hänellä ei ole uudessa tehtävässään itsenäistä päätöksentekovaltaa kuten puolustusministerinä.
Presidentti Putin on maininnut erikseen, että muutoksia ei ole suunnitteilla ”taistelutoiminnan” rakenteissa, tarkoittaen ilmeisesti komentajia.
Patruševin uusi tehtävänimike presidentin avustajana (pomoštšnik) laivanrakennuksessa ei välttämättä kerro kaikkea. Presidentin avustaja on rinnastettavissa ministeriin, eikä hänen työnsä koko sisältö ole tiedossa; se voi olla myös osa turvallisuusneuvoston sihteerin tehtävien järjestelyä. Avointen kysymysten ylläpito julkisuudessa on osa venäläistä toimintatapaa.
Tehdyt muutokset, varsinkin talouden ja sotatoimien integrointi viittaavat Venäjän varautuvan pitkäkestoiseen sotaan ja mahdollisuuteen, että taistelukentällä ei saada sodan ratkaisua aikaan, mikäli rintamat eivät merkittävästi liiku pitkään aikaan. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ratkaisevammaksi tulee osapuolten talouden suorituskyky.
Tekstin tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin.
Ari Puheloinen on kenraali evp. Hän toimi Suomen puolustusvoimien komentajana vuosina 2009–2014.