Anne Berner, Finavia – ja skandaali, josta tuli 34 miljoonan euron lasku: ”Edeltäjäni eivät halunneet koskea”
Finavian hallitus toimi johdannaisasiassa ”epäjohdonmukaisesti”, sanoo ministeri Berner.
Puuttuiko liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) sopimattomalla tavalla ministeriönsä kokonaan omistaman lentokenttäyhtiön Finavian toimintaan johdannaisista syntyneen sotkun yhteydessä?
Tämä on Finavialle kaikkiaan yli 34 miljoonaa euroa maksaneen skandaalin tulikuuma poliittinen kysymys.
Berner vastasi kysymykseen tiistaina 31. toukokuuta pidetyn yhtiökokouksen jälkeisessä tilaisuudessa tiukan kielteisesti. Ministeriöllä eli hänellä oli oikeus ja velvollisuuskin puuttua Finavian hallituksen toimintaan tässä asiassa.
Lähteekö Finavia vaatimaan korvauksia entisiltä johtajiltaan, jotka tekivät niin sanotusti spekulatiivisia johdannaissopimuksia eli syyllistyivät työnantajansa rahoilla huikeilla panoksilla käytyyn vedonlyöntiin Danske Bankin ja ruotsalaispankki SEB:n kanssa?
Tämä on Finavialle skandaalin taloudellinen ydinkysymys, jonka merkitys erittäin kannattavalle valtionyhtiölle on kuitenkin lähes olematon.
Bernerkin vahvisti, ettei Finavian edelliseltä hallitukselta vaadita korvauksia, vaikka se sai yhtiökokouksessa vastuuvapauden vain liiketoimintaan liittyviltä osin.
Keskeisiä spekulaatiosopimuksia tehneitä ex-johtajia oli kaksi eli varatoimitus- ja rahoitusjohtaja. Toinen on sairauseläkkeellä, eikä heiltä varmaankaan pystytä perimään kymmenien miljoonien korvauksia.
Pankit tuskin joutuvat korvaamaan mitään.
Spekulatiiviset korkojohdannaiset ovat erittäin monimutkaisia vedonlyöntijärjestelyjä, joita ei yleensä tulisi myydä lainkaan yksityissijoittajille.
Kymmeniä miljoonia sijoittavaa Finavia tuskin voidaan pitää sellaisena. Bernerin mukaan tällaiset sopimukset ovat kuitenkin sopimattomia myös valtionyhtiölle.
Pankkien menettelyä arvioi Finanssivalvonta. Sen raportti on luvassa ennen juhannusta.
Samoihin aikoihin pitäisi valmistua koko sotkuun kiitettävän kriittisesti suhtautuneen Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n laillisuustarkastuksen Finavian entisen johdon vastuukysymyksistä.
Myös poliisi on tutkinut sotkua. Finavian hallitus jätti marraskuussa 2015 pyynnön tutkinnasta, joka valmistui viime viikolla.
Poliisin mukaan on syytä epäillä, että ex-varatoimitusjohtaja ja rahoitusjohtaja ovat syyllistyneet rikoksiin. Entisten hallitusten jäsenten osalta asia ei johda syyteharkintaan.
Tilintarkastusyhteisö Deloitte oli ensimmäinen taho, jolta Finavian uusi johto lähti hakemaan korvauksia.
Summaltaan mahtava eli noin 70 miljoonan euron kanne oli Bernerinkin mielestä heikolla pohjalla ja lässähti sovintosopimukseen, joka ei tuottanut Finavialle juuri mitään. Deloitte sentään vaihdettiin Ernst & Youngiksi.
Finavia ja pankit löivät vetoa 30 vuoden vaihtovelkakirjalainan koron kehittymisestä. Valtaosa sopimuksista tehtiin vuosina 2009–2011, joskin viimeinen sopimus myytiin Bernerin mukaan vasta heinäkuussa 2015.
Kolmen kiihkeän spekulaatiovuoden aikana Finavian toimitusjohtaja oli Samuli Haapasalo ja hallituksen puheenjohtaja elintarviketeollisuudessa uransa luonut vuorineuvos Seppo Paatelainen.
Haapasalo sai potkut ja siirtyi Keskuskauppakamariin liikenneasioista vastaavaksi johtajaksi.
Vuosien 2009–2011 koronvaihtosopimusten yhteisarvo oli 77 miljoonaa euroa.
Vuonna 2009 Finavia oli vähän voitolla, mutta sitten alkoi ropista. Vuonna 2010 tuli 25 miljoonaa, seuraavana vuonna 47 miljoonaa euroa takkiin.
Vuoden 2014 lopussa laskennallinen tappio oli 63 miljoonaa euroa, ja jos alkuperäiset sopimukset olisivat jääneet voimaan, pahin tappiovuosi olisi ollut 2016.
Finavian uusi johto onnistui kuitenkin purkamaan sopimukset. Lopulliseksi tappioksi jäi 34,3 miljoonaa euroa.
Kuumin jälkipuinti liittyy kuitenkin omistajaohjaukseen.
Spekulaatioskandaali on ollut tiedossa jo vuosia, mutta ministeriötason omistajaohjaus puuttui siihen vasta vuoden päivät virassaan olleen Bernerin aikana.
”Ymmärrän, että asia on ollut vaikeasti hahmotettavissa eivätkä edeltäjäni ole halunneet koskea siihen. Kun tällaista sotkua lähtee siivoamaan, joutuu itse sen keskelle”, Berner sanoi.
Terveiset oli ilmeisesti tarkoitettu ainakin edelliselle ministerille Paula Risikolle (kok).
Bernerin oli pakko puuttua, ja kritiikki on ollut kovaa. Finavian edellinen hallituksen puheenjohtaja ja useat sen jäsenet erosivat koettuaan, että ministeri puuttui sopimattomalla tavalla hallituksen työskentelyyn.
Bernerin mukaan oli syytäkin puuttua. Hänen mielestään hallitus toimi ”epäjohdonmukaisesti” johdannaisasiassa.
Keväällä 2015 hallitus päätti yksimielisesti, ettei yksittäisiä henkilöitä vastaan nosteta kanteita minkään vuoden johdannaissopimusten perusteella. Kuusi kuukautta myöhemmin sama hallitus päätti äänin 4–3, että vahingonkorvauksia voidaankin hakea sopimustenaikaisilta hallituksen jäseniltä ja toimitusjohtajalta.
”Omistajan tulikin kiinnostua, millä tällaista takinkääntöä perusteltiin”, Berner sanoi.
Yksityisessä yrityselämässä pitkään toiminut Berner uskoo vakaasti, että valtio-omistajalla on oltava muitakin tapoja puuttua yhtiöidensä toimintaan kuin hallituksen vaihtaminen – jota toki sitäkin on tässä sotkussa kokeiltu.
Hän oli hankkinut käsityksensä tueksi ulkopuolisen asiantuntijalausunnon.
Sen teki yrityslainsäädännön tunnettu ekspertti, laamanni Pekka Merilampi.
Hänen mukaansa osakkeenomistajalla on oikeus antaa ohjeita yhtiön hallitukselle eikä se suinkaan merkitse sopimatonta puuttumista yhtiön asioihin. Sitä ei myöskään merkitse olosuhteiden luominen sopimusneuvotteluja ja sopimuksesta päättämistä varten.
Merilammen lausunto on annettu VTV:n käyttöön. Sen hinta ministeriölle julkistetaan Bernerin mukaan myöhemmin.
Finavian kannalta olennaista on ministerin mielestä nyt se, etteivät kanneoikeudet vaarannu.
Yhtiö voi vielä tämän vuoden ajan hakea vahingonkorvauksia vuoden 2011 noin 34 miljoonan euron suurtappioista.
Asiaa paimentaa nyt uusi, viime syksynä nimitetty hallitus, jonka puheenjohtajan on Ilmarisen entinen toimitusjohtaja Harri Sailas.
Bernerin linjavastuu lentokenttäyhtiöstä on sen sijaan päättymässä.
Finavia siirretään liikenne- ja viestintäministeriöstä valtioneuvoston omistajaohjauksen alaisuuteen.
Syynä eivät ole johdannaissotkut vaan tarve erottaa toisistaan omistaminen ja alan viranomaistoiminta eli regulaatio, joka on ministeriön vastuulla.