Finavia sen taas todisti: Lentoliikenteessä kaikki lyövät rahoiksi – paitsi lentoyhtiöt
Valtionyhtiöistä Finavia on yksi ilmeisimmistä myyntikohteista – jos katsoo taloudellisilla mittareilla.
Valtion lentokenttä- ja lennonvarmistusyhtiö Finavia teki viime vuodelta hyvän tuloksen. Liiketulos ilman kertaluonteisia eriä oli 55,7 miljoonaa euroa eli 15,8 prosenttia 353 miljoonan euron liikevaihdosta.
Yhtiön liiketoiminnan rahavirta kasvoi noin puolella edellisvuodesta. Velkaantumisaste on alhaisella tasolla ja kassassa on mukavasti kahisevaa.
Menestys tuntuu mukavasti omistajankin kukkarossa. Finavian hallituksen esittämä 4,6 miljoonan euron osinko on lähes kuusinkertainen vuoteen 2014 verrattuna.
Nämäkin luvut vahvistavat lentoliikenteen vanhaa perusasetelmaa: toimialalla tekevät rahaa kaikki muut paitsi varsinaiset toiminnan harjoittajat eli lentoyhtiöt.
Suomessa asetelma kiteytyy siihen, että lentoyhtiö Finnair joutui tyytymään vaatimattomaan prosentin toiminnalliseen tulokseen liikevaihdosta kun Finavia siis kannatti huomattavasti paremmin.
Nykyisen halvan polttoaineen aikana monet lentoyhtiötkin ovat tosin yltäneet lähes lentokenttäyhtiöiden veroisiin tuloksiin.
Finavian kannattavuutta eivät ole kaataneet edes kaksi merkittävää taloudellista takaiskua.
Yhtiö itse sortui entisen johtonsa aikana alkeellisiin möhläyksiin johdannaiskaupoissa. Vastapuolet kiittivät ja kuittasivat voitot. Finavialle jäi 34,3 miljoonan euron tappio, jonka viimeiset rippeet näkyvät viime vuoden tuloksessa.
Toisen takaiskun aiheutti omistaja eli valtio. Se pakotti vastahakoisen Finavian rahoittamaan lentoaseman ohi kulkevaa kehärataa yhteensä 67,5 miljoonalla eurolla.
Radanrakennus ei kuulu lentokenttäyhtiön toimialaan eikä rata näy millään tavalla Finavian taseessa. Se oli pelkkä kulu, joka nyt siis on maksettu.
Johdannaistappiot ja radanrakennus aiheuttivat yli sadan miljoonan euron loven kassavirtaan. Niillä rahoilla olisi saatu paljon aikaan yhtiön varsinaisessa toiminnassa.
Finavian näkymätkin ovat valoisat.
Yhtiö elää lentoliikenteen kasvun siivellä ja kasvua on luvassa yhä etenkin lippulaivakentällä Helsinki-Vantaalla.
Sen tuotoilla rahoitetaan 23 lentoaseman verkosto, joka on kuitenkin alkanut harventua. Finavia on jättänyt tai jättämässä Lappeenrannan, Varkauden, Kauhavan ja Malmin. Pirkanmaalla kaavaillaan Tampere-Pirkkalan kentän hankkimista maakunnalliseen omistukseen.
Maakunnissa valitetaan yleisesti, että Finavia ja sen paras kaveri Finnair haluavat ohjata kaiken kotimaan liikenteen Helsinki-Vantaan kautta, mutta matkustajat kaipaavat suoria yhteyksiä ulkomaille, lähinnä muihin Pohjoismaihin.
Jos Pirkkalan kaltainen separatismi yleistyy, Finavian kotimaan kenttäverkosto on uhattuna. Taloudellisesti se olisi lentokenttäyhtiölle hyväksi, yhtiön perustavoitteen eli Suomen lentoliikenteen kehittämisen kannalta ehkä ei.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on valtionyhtiöiden ylimpänä satraappina luvannut kevään mittaan kertoa, millaisia toimia hänellä on mielessään valtionyhtiöiden suhteen.
Jos yksityistämisistä puhutaan, Finavia on ainakin taloudellisilla mittareilla katsottuna yksi ilmeisimmistä kohteista. Luvut ovat sellaisia, että ostajia varmasti riittäisi.
Yksityinen lentokenttäyhtiö ei maailmalla ole järin harvinainen. Suomessa ostajaehdokkaita kuitenkin kiinnostaisi vain todellinen rahasampo eli Helsinki-Vantaa.
Maakuntakenttien verkostoa tuskin kukaan yksityinen yritys haluaa kannettavakseen, ei vaikka Finavia sai viime vuonna päätökseen niiden kohentamisen sadan miljoonan euron investointiohjelmalla.
Näin ollen yksityistäminen ei olisi pelkästään taloudellinen toimi, yksi tapa ”panna valtion tase töihin” kuten Sipilä on ilmaissut. Se olisi mitä suurimmassa määrin liikennepolitiikkaa.
Finavia on luonnollinen monopoli. Sähkönsiirtoyhtiö Caruna tarjoaa tuoreen esimerkin siitä, millaisia seurauksia semmoisen yksityistämisestä saattaa koitua.
Yksityistämiseen liittyisi myös uusia neuvotteluja rahoittajien kanssa.
Finavia on keskellä 900 miljoonan euron investointiohjelmaa Helsinki-Vantaan kehittämiseksi. Isoja luotottajia ovat muun muassa Euroopan investointipankki EIB ja pohjoismainen investointipankki NIB. Niiden lainoihin liittyy ehto, jonka mukaan omistuksen on pysyttävä nykyisellään.