Andropovin asialla

Itä-Saksa
Teksti
Karri Kokko

Syksyllä 1968 itäblokin tiedustelu ryhtyi uudella tarmolla tunkeutumaan Suomen hallintoon, mediaan ja puolueisiin. Syynä oli Tšekkoslovakian miehitys.

Teksti Alpo Rusi

Prahan kevään” murskaaminen 21. elokuuta 1968 pysäytti historian Itä-Euroopassa, kuten kirjailija Václav Havel totesi. Se ei pysäyttänyt Neuvostoliiton valtion turvallisuuskomitean KGB:n eikä DDR:n turvallisuuspoliisin Stasin ulkomaanvakoilun toimintaa. Päinvastoin.

KGB:n johtoon 10.5.1967 nousseen Juri Andropovin johdolla itätiedustelu aktivoitui myös Suomessa, ”vaikutuspiirin maassa”, kuten KGB:n Helsingin asemapäällikkö Suomea kuvasi 1969. NKP:n ehdokasjäsen Andropov oli jo varhain ehdottanut voimatoimia Prahan vapaustuulien tukahduttamiseksi.

Hän perusteli Stasin virkailijoille miehityksen taustoja syyskuussa 1968 Itä-Berliinissä: ”Oli valittava miehitys, ja mustamaalauksen kohteeksi joutuminen, tai Tšekkoslovakian irtaantuminen Varsovan liitosta. Se olisi johtanut ketjureaktioon liittolaismaissa.”

Suomen järkyttyneelle valtiojohdolle – jonka KGB oli onnistunut harhauttamaan – KGB:n Helsingin tiedusteluaseman johto esitti asiat jokseenkin samalla tavoin. Miehityksellä oli ikävä Suomea koskeva alanootti: puolueettomuus joutui ahtaalle ja ”neuvostovastaisuuksien” kitkeminen tehostui.

Suomen valtiojohto alkoi hajota keskeisissä ulkopoliittisissa kysymyksissä, koska miehityksen vaikutuksia tulkittiin eri tavoin. Syksystä 1968 KGB sekä Stasin ulkomaantiedustelu HVA alkoivat tehostaa toimintaansa Suomessa. DDR:n edustusto laati kontaktityölleen strategian ja alkoi poimia Stasin tietolähteiksi sopivia avainvaikuttajia. Tästä yhteydenpidosta on olemassa laajat todisteet Stasin, DDR:n puolueiden ja ulkoministeriön arkistoissa.

DDR:n ulkomaanvakoilun päällikkö Markus Wolf on muistelmissaan todennut, että ”Suomi oli hyvä takaovi kapitalistiseen maailmaan”. Stasin arkistoissa oli neljä tietokantaa, joista löytyy sen avustajien Suomesta välittämää informaatiota.

Vuosina 1969-89 Stasin Helsingin tiedusteluasema lähetti keskimäärin kerran viikossa joko koostemuistion tai dokumentin niin sanotun tietueen muodossa Itä-Berliiniin. Vuonna 1969 Stasi sai Helsingistä jo 24 raporttia, mikä osoitti, että tiedustelutoiminta oli nopeasti kasvanut.

Keväällä 1969 Skp:n lisäksi myös Sdp:n, keskustapuolueen ja Tpsl:n avainhenkilöt aloittivat jatkuvan yhteydenpidon Stasin peiteviroissa toimineiden diplomaattien kanssa. Lisäksi yhteyttä piti joukko valtionhallinnon virkamiehiä ja median edustajia.

Aiempiin vuosikymmeniin verrattuna itätiedustelu verkotti nyt myös ”nuoria nousijoita”. Voidaan pitää todistettuna, että osa heistä sai omat Stasin henkilö-ja operaatiokorttinsa: heistä tuli tietolähteitä tai yhteistyöhön tieten antautuneita kontakteja.

Rosenholz-tutkimusraportin (3.7.2007) mukaan yhtä operaatiota vastasi viisi henkilökorttia. Yhdessä operaatiossa oli vain yksi henkilö, muut siihen merkityt kortit oli tallennettu lähinnä turvallisuussyistä. Olennaista oli, että jokaisella aidolla kontaktilla oli asema, joka mahdollisti Stasin virkailijan pääsyn huipputiedon äärelle.

Lue koko juttu SK:sta 32/2007.

Valtiotieteen tohtori Alpo Rusilta ilmestyy lokakuussa Gummeruksen kustantamana kirja Vasemmalta ohi – Kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta Rautaesiripun varjossa 1945-90.

Alpo Rusin juttuja SK:ssa
DDR toimi keskiajan malliin (SK 8/2006)
Holkerin hallituksen salainen agenda (SK 24/2006)
Kuka vuoti tietoja agentti ”Bachille”? (SK 33/2006)